Rytmisen voimistelun supertähti Margarita Mamun (s. 1995) ilmoitti viime marraskuussa lopettavansa kilpaurheilun lopullisesti. Ilmoitus tuli vain viikkoja ennen kuin hänestä kertova dokumentti Over the Limit sai ensi-iltansa Amsterdamin Idfa-festivaalilla. Harri Römpötti tapasi dokumentin ohjaajan Helsingissä DocPoint -festivaalilla alkuvuodesta.
Puolalainen dokumentaristi Marta Prus seurasi venäläistä Mamunia Rion olympialaisiin, joissa tämä voitti kultaa lajin neliottelussa 2016. Elokuva tarjoaa harvinaisen kurkistuksen huippu-urheilun kulissien taakse.
Variety-lehden arvostelija vertasi sitä Darren Aronofskyn balettipainajaiseen Black Swan (USA 2010). Voimistelussa ja baletissa onkin paljon yhteistä. Ja molemmissa elokuvissa harjoittelu vie päähenkilöt äärirajoille.
Prus (s. 1987) harrasti itse rytmistä voimistelua 5–12-vuotiaana. ”Lopetin, koska valmentajani keskittyi toiseen tyttöön eikä välittänyt minusta. Urheiluseurani oli myös Varsovan huonoin enkä saavuttanut siellä mitään”, Prus kertoi vieraillessaan Helsingissä Docpoint-festivaalilla.
”Mutta kun kasvaa urheilun kanssa, siitä tulee osa elämää. Vaihdoin tanssiin ja yritän harrastaa sitä edelleen. Uin ja joogaan myös. Mutta elokuvien tekeminen on tullut vähän urheilun tielle”, Prus sanoo.
Jos Prusin valmentaja ei kiinnittänyt häneen tarpeeksi huomiota, niin Mamunilla ei totisesti ollut samaa ongelmaa. Irina Viner on Venäjän huippuvalmentaja. Elokuva näyttää Vinerin ja Mamunin suhteen, joka on jääkylmä, vaikka kipinät leiskuvat.
Venäläisen voimistelun valtiatar
Prus huomasi ensin Vinerin. ”En seurannut venäläistä voimistelua aktiivisesti vaan aloin googlata sitä, kun etsin aihetta – henkilöä tai joukkuetta – dokumenttiin. Näin kuvia Vinerista ja ajattelin, että hänen on pakko olla kiinnostava hahmo, menestyvä valmentaja ja oligarkin vaimo.”
Viner (s. 1948) on Venäjän voimistelun valtiatar. Mamunin lisäksi hän on valmentanut myös neljää edellistä venäläistä olympia-edustajaa. Hänen miestään Alisher Usmanovia sanotaan Venäjän rikkaimmaksi mieheksi, jonka omaisuuden arvioidaan olevan yli 10 miljardia euroa.
”Heti kun näin hänet ja Mamunin yhdessä etäältä, kaikki oli selvää. Juuri se valmentaja ja juuri se voimistelija olisivat aiheeni. Siinä vaiheessa viisi vuotta sitten en ollut edes puhunut kummankaan kanssa”, Prus kertoo.
Prusille asia oli selvä mutta ei Vinerille. Hän kävi kolme kertaa Moskovassa ja seurasi heitä kisoihin Itävaltaan ja Ranskaan, jotta vakuuttaisi olevansa tosissaan.
”Irinan kanssa piti puhua paljon ennen kuin hän suostui. Rita sen sijaan halusi elokuvaan alusta asti. Hän ei tosin tainnut tietää, millaiseen elokuvaan lähti. Rita luuli, että tekisin tv-jutun, jossa häntä haastateltaisiin.”
Sata päivää kuvauksia
Haastatteluja Over the Limitissä ei ole ollenkaan. Prus on opiskellut Łódźin maineikkaassa elokuvakoulussa ja Andrzej Wajdan nimeä kantavan koulun dokumenttilinjalla. Hän kannattaa tiukasti cinéma véritén perinnettä.
”Tein myös haastatteluja, vaikka tiesin, etteivät ne tule elokuvaan. Halusin osoittaa olevani kiinnostunut. Mutta todellisuus on materiaaliani enkä halua peukaloida sitä. Sillä tavalla näen dokumenttielokuvan. Teen myös näytelmäelokuvaa, mutta se on eri juttu.”
Jos olisin jättänyt yksityisen pois, hän olisi näyttänyt robotilta.
Prus kuvasi dokumenttiaan sata päivää yhden vuoden aikana. Se kasvoi kansainväliseksi yhteistuotannoksi, jossa ovat Puolan lisäksi mukana Saksa ja Suomi. Meiltä mukana ovat Yle ja Mika Kaurismäen Marianna Films.
Rita kyllästyi lopulta kameraan. ”Hän sanoi, ettei ole yksityiselämässä erilainen kuin harjoituksissa, mutta ei se ole totta. Jos olisin jättänyt kaiken yksityisen pois, hän olisi näyttänyt robotilta”, Prus toteaa.
”Ei elokuvassa tosin ole mukana paljon yksityiselämää. Se on aika tylsää. Vapaa-aikanaan Rita nukkui tai kävi manikyyrissä. Urheilu täytti hänen elämänsä. Sen lisäksi siinä oli vain perhe ja poikaystävä. Poikaystävä oli ainoa asia, joka sai hänet hymyilemään.”
"Katsojat saavat tuomita"
Kaikki kai arvaavat, että huippu-urheilu vaatii paljon hikeä ja kyyneliä. Over the Limit kuvaakin loputonta raatamista ja harjoittelun tiukkaa kurinalaisuutta. Yksityiselämän sijaan esiin nousee kipeä suhde Irinaan, valmentajaan.
Elokuvassa onkin nähty epäinhimillisen systeemin arvostelua. Prus kiistää sen jyrkästi.
”En halunnut tehdä kriittistä elokuvaa. En koskaan tee dokumenttia omista mielipiteistäni. Teen niitä ihmisistä ja yritän näyttää heidät. Katsojat saavat tuomita, mutta minä en halua tehdä sitä. Ei minun mielipiteeni ole tärkeä.”
Over the Limit tarkoittaa rajan ylittämistä ja sen voi tulkita viittaavan perinteiseen tapaan urheilijan kykyyn ylittää fyysiset rajansa. Mutta Ritan tapauksesta pikemmin epäinhimillinen systeemi ylitti hänen rajansa, minkä takia hän lopetti.
Prus ohjaa niin taitavasti, että hieman kummastuttaa, etteikö hän näkisi, mitä hänen elokuvansa näyttää kertovan. Valmennussysteemin ankaruudessa on nähty jopa heijastus Neuvostoliiton diktatuurista selityksenä urheilumenestykselle.
Siihen tulkintaan dokumentti ei sentään johdattele ja Prusin mukaan hän odotti jopa kovempaa kuria. ”Onhan se jäykkä maailma, mutta ei niin äärimmäinen kuin luulin. Ritalla oli vähän enemmän vapautta kuin odotin.”
Odotin kovempaa kuria. Harjoituksia oli vain kuusi tuntia päivässä.
”Eniten yllätti, ettei hänellä ollut säädettyä ruokavaliota. Harjoituksia oli vain kuusi tuntia päivässä. Veikkasin kahdeksaa. Hän sai valita itse musiikin ja osan liikkeistään. Voimistelijoita ei valmistella haastatteluihin. Niistä tulee ilmeisesti aina samanlaisia, koska he ovat tarkkailleet edeltäjiään.”
Ainakaan Ritan elämään ei näytä mahtuvan kovin paljon persoonallisia piirteitä, joista syntyisi omaperäistä sanottavaa haastatteluissa. Olipa Prus mitä mieltä tahansa, hänen elokuvansa perusteella näyttää siltä, että huippu-urheilijoiden henkilökohtaisimmaksi piirteeksi jää menestyksen aste: mitalin väri.
Harri Römpötti
Dokumenttiprojekti: Over The Limit ma 19.3. klo 21.30. Katsottavissa Yle Areenassa.
