Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa. #musiikinkevät1918
Maaliskuun puolivälissä Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä Väinö Pesola kirjoitti päiväkirjaansa yhä pahenevasta elintarvikepulasta ja heikosta ruuanlaadusta. Pesola aavisteli myös sisällissodan ratkaisun olevan jo lähellä.
”Vastenmielinen aamiainen. Ratkaisu lähenee.
Tänään oli Velinillä taas sitä kauheata leipää, joka pähkinämyrkytyksen ohella oli noin kuukausi sitten syynä sairauteen, ehkä yksinomaisena syynä. Se tosiaan haisee hevoslannalta ja joltakin lääkkeen tapaiselta ja maistuu kauhealta. Yritin sitä syödä, en voinut. Jos olisi tietoja aikojen paranemisesta, säästäisin sitä muistona näistä ajoista opiksi ja varoitukseksi tulevaisille, mutta eihän ole sanottu, että kurjuuden mitta on täysi.
Satuin pistäytymään asialla tohtori Karjalaisella. Hänkin pyysi leivästä "muistopalaa". Tämän leivän ohella oli kovaa leipää, jonka piti olla "parempaa"! Ja missä suhteessa se oli "parempaa"? Siinä, ettei se haise, maistu miltään. Tuntuu siltä, kuin puuta liikuttaisi hampaittensa välissä. Vatsassa se ei myös tunnu miltään. Suolaista makkaraa pieni annos hernelitukoitten seassa. Emännältä ovat jo lantut ja herneetkin lopussa. Pian kai liike on lopetettava. Ei ole mitään syötettävää.
Vasenmielisyyden lisääjänä oli tuttu urkuri, kimeä-ääninen S. Hän oli jostain saanut kasvoruusun ja oli aivan kauhean näköinen. Naamansa oli kuin punainen rupi ja ajetuksessa. Häntä ei voinut katsoa ja jo läsnäolonsa tuntui herättävän vastenmielisyyttä muissakin ruokavieraissa, ei vain minussa, jonka pöytätoveriksi hän tuli.
Huolimatta siitä, että hän tunnusti taudin tarttuvaksi, kävi hän saastaisilla sormillaan käsiksi leipääni ja haisteli sen kummallista hajua. Sanon sormiaan saastaisiksi, sillä vähän ennen hän nyppieli lohkeavaa, rupista naamaansa. Tietää, minne meni ruoka halu!
Jollei hän olisi sangen miellyttävä toverina ja jollei hän itse olisi aivan silminnähden kärsinyt kauheasta ulkomuodostaan, ei minunkaan "luontoni" olisi kestänyt. Jos hän tarkoin ajattelisi vaikutustaan muihin ihmisiin, söisi hän mahdollisimman paljon yksin, kunnes paranee.
Ilma on täynnä ratkaisun aavistuksia. Tämänpäiväisessä julistuksessa punakaarteille palkanmaksukysymyksestä ei enää prameillut ent. deekisylioppilaan, juoppolallis "ylipäällikkö" Haapalaisen nimi, vaan joku v.t. Taimi.
Huomenna pitäisi loppua saksalaisten meikäläisille bolshevikeille antama raja-aika. Aseet ja päälliköt pois, muutoin alkaa sota - ja varmaan ankarampi, kuin tähänastinen, lisään!
Huhuilla on taas ollut siivet. Haapalainen, Manner ja Tokoi ovat muka menneet Viipuriin, jonne hallitus siirrettäisiin. Turussa on muka eilen alkanut aseistariisuminen ym.
Tosiasioina kertoi sosialistiylioppilas G., että mm. Saksan Kaytsky on tuominnut täkäläisen vallankaappauksen yltiöpäisyydeksi ja epäonnistumaan. Aika olisikin jo ratkaisun tulla, sillä punainen terrori jatkaa murhaamista. Noormarkussa on tapettu 16 henkeä, Nousiaisissa, Tammelassa, Mynämäellä useita, täällä toht. Rosenqvist jne.
Ikävä vaan, jos käy, kuten kuvanveistäjä S., joka taas on ilmestynyt ihmisten ilmoille, äsken tavatessani kiukuksissaan lausui: ”Bolshevismi tappaa koko sosialismin!” Varmaa on ainakin, että taantumus tulee. Toivon, ettei siitä tule pitkäaikainen.
Heikolta tuntuu nyt kohtalokkaita hetkiä odotellessa muutoinkin kurssin luku. Eilen näet aloitin musiikin cum lauden pääteoksen, Schweitzerin Bach-elämäkerran ensilukemisen."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 17. maaliskuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
