Hyppää pääsisältöön

Liisa Keltikangas-Järvinen: Vanhemmat ymmärsivät ennen paremmin, mitä lapselta voi tietyssä iässä vaatia

Kuvassa Liisa Keltikangas-Järvinen, joka pohtii artikkelissa miten hyvin vanhemmat tuntevat lasten kehityskausia
Kuvassa Liisa Keltikangas-Järvinen, joka pohtii artikkelissa miten hyvin vanhemmat tuntevat lasten kehityskausia Kuva: Harri Hintikka, Grafiikka Annukka Palmén-Väisänen psykologia,Liisa Keltikangas-Järvinen,professori,lapsen ikäkaudet

Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan yksilöllistymisen kulttuuri näkyy myös lastenkasvatuksessa. Hänen mukaansa nykyään ajatellaan, että lapsen kehitys on yksilöllistä ja unohdetaan kehityksen lainalaisuudet.

“Olen 80-luvulta lähtien pitänyt lukuisia yleisöluentoja ja huomannut selvän muutoksen vanhemmissa ja suhtautumisessa vanhemmuuteen. Ensinnäkin vanhempien tietämys lasten kehityskausista oli 30 vuotta sitten selkeämpi. Vanhemmat ymmärsivät paremmin mitä lapselta voi tietyssä iässä vaatia, mitä lapsi kykenee tekemään ja mistä kantamaan vastuuta. Nykyään vastaava tieto aiheuttaa vanhemmissa helposti reaktion, ettei meidän lapsi ainakaan.

Kuvassa on piirroshahmoja: vanhempi ja kaksi lasta. Tekstissä lukee Miksi murrosikäisen idealismia ei saa vähätellä? Kuuntele tästä!
Kuvassa on piirroshahmoja: vanhempi ja kaksi lasta. Tekstissä lukee Miksi murrosikäisen idealismia ei saa vähätellä? Kuuntele tästä! murrosikä,lapset (perheenjäsenet),ikäkaudet

Muutos johtunee yksilöllistymisen kulttuurista. Ajatellaan herkemmin, että lapsen kasvaminen on hyvin yksilöllistä ja unohdetaan lapsen kehityksen lainalaisuudet ja kehitystehtävät. Esimerkiksi minän kehityksestä ja sosiaalisuudesta tiedetään paljon eivätkä tietyt lainalaisuudet muutu muuksi, vaikka perheet miten toivoisivat.

Toisaalta lapsia suojellaan liikaa, mutta toisaalta odotetaan, että lapsi itsenäistyy varhain ja ottaa vastuuta.

1-vuotias voi olla kiinnostunut muista lapsista, mutta hän ei voi olla kovin sosiaalinen. Jos arkijärjellä ajattelee niin ymmärtää, että sen ikäinen tarvitsee turvallisuutta ja pysyviä ihmissuhteita. Vastuuntunto ei myöskään lisäänny sillä, että sitä ruvetaan vaatimaan. Jos aivot eivät ole kypsät, voi saada paljon pahaa aikaan, kun vaatii liikaa liian varhain.

Joidenkin vanhempien on vaikea hyväksyä sitä, miten turvallisuushakuisia pienet lapset ovat. On kaiken kaikkiaan ristiriitaista, että toisaalta lapsia suojellaan jopa liikaa, mutta toisaalta odotetaan, että lapsi itsenäistyy varhain ja ottaa vastuuta.

Niin kummallista psykologista väitettä ei ole, ettei sen tueksi löydy yhtä tutkimusta.

Nykyään korostetaan lapsen kognitiivista eli tiedollista kehitystä ja ajatellaan että lapsen laajempi persoonallisuus kehittyy siinä sivussa. Ennen pohdittiin enemmän esimerkiksi sitä, miten lapsen itsetuntoa ja minuutta voi tukea ja miten aggressiota vähennetään.

Piirroskuvassa aikuinen peittää kasvot, kun lapsi kiukuttelee
Piirroskuvassa aikuinen peittää kasvot, kun lapsi kiukuttelee lapset (perheenjäsenet),Kehityspsykologia

Niin kummallista psykologista väitettä ei ole, ettei sen tueksi löydy yhtä tutkimusta. Jopa päättäjät toimivat yhden tutkimuksen varassa, mitä he pitävät raamattunaan. Jotta voisi sanoa, että jokin asia on tietyllä tavalla, se pitää toistua useita kertoja erilaisissa tutkimuksissa. Vasta sitten voidaan sanoa, että tämä lainalaisuus pitää, olosuhteista riippumatta.

Välillä ihmettelen miksi vanhemmat eivät nouse barrikadeille.

Vaikka lapsen yleiset kehityskaudet ovat vanhemmilta osin hukassa, on myös asioita, joissa heidän ylitseen tänä päivänä kävellään. Nykyinen keskustelu on huomaamattomalla tavalla vanhemmuutta syövää. Ei 80-luvulla ajateltu niin yleisesti, että mitä aikaisemmin lapsi pääsee ammattikasvattajan hoitoon, sitä paremmin hän voi. On yllättävää, miten täydellisesti tämä ajatus on mennyt läpi.

Välillä ihmettelen miksi vanhemmat eivät nouse barrikadeille, puolustamaan omaa ainutkertaista rooliaan lapsen vanhempina. Vanhemmuuden kunnia tulisi palauttaa."

Muokkaukset: 16.3.2018: Muutettu ingressin kappalemuotoilua.

Kommentit