Hyppää pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila on löytänyt itsestään rohkeuden ja halun vaikuttaa

Virpi Hämeen-Anttila nauttii matkailusta
Virpi Hämeen-Anttila on Sri Lankassa katsomassa Buddha-patsaita. Virpi Hämeen-Anttila nauttii matkailusta Kuva: Virpi Hämeen-Anttila Virpi Hämeen-Anttila

Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja. Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja. Pelokkaana hiirenä itseään pitäneestä tytöstä kasvoi rohkeasti Intian ihmispaljoudessa liikkuva nainen, joka ei myöskään pelkää enää vastoinkäymisiä vaan näkee ne eteensä tulleina ratkottavina haasteina.

Virpi Hämeen-Anttila on syntynyt Espoossa vuonna 1958. Lapsuutta varjosti aggressiivinen isä, joka kipuili käytöksellään omaa traumaattista lapsuuttaan. Kodissa oli ahdistava ilmapiiri. Muut perheenjäsenet reagoivat isän arvaamattomuuteen masentumalla ja pakenemalla omiin maailmoihinsa. Äiti hävisi poissaolevuuteen, veli kavereidensa keskuuteen ja Virpi kirjoihin, musiikkiin ja luontoon. Hän vietti pienestä pitäen paljon aikaa yksikseen metsissä ja niityillä. Siellä hän lauloi loputtomia lauluja, sepitti itselleen tarinoita ja lumoutui luonnon kauneudesta.

- Vaistosin, ettei minun kannattanut esittää laulujani muille. Minua olisi pidetty omituisena, ei luovana lapsena. Olinkin aika omituinen. Mutta minut tulkittiin usein väärin, koska olin kotona tottunut suojelemaan sisintäni toisilta. Puhuin vähän enkä näyttänyt koskaan tunteitani, vaikka minua olisi sattunut. Niinpä minua pidettiin tunteettomana. Ei kysytty, miksi olin sellainen, kertoo Virpi.

Suvussani on ollut monenlaisia vaikeita asioita, mutta vaikka ne olivat silmien edessä, niistä ei koskaan puhuttu.― Virpi Hämeen-Anttila

Koulun aloittaminen tuntui Virpistä ahdistavalta, koska hän koki sen vapauden menettämisenä. Enää ei voinut viettää päiviään yksin luonnossa eikä lukea omia kirjoja kaiket päivät. Koulussa käteen annettiin aapinen, vaikka Virpi oli lukenut siinä vaiheessa jo kolmisen vuotta aikuisten kirjoja.

Kipuja ja ahdistusta murrosiässä

Virpi muistaa ahdistuneensa lisää murrosiässä, kun keho alkoi muuttua. Hänellä oli synnynnäisesti hauras selkäranka, joka tuotti kovia kipuja luuston kasvaessa. Kipujen lisäksi murrosiän merkit aiheuttivat tuskaa: äkillinen kasvu naiseksi tuntui vievän viimeisenkin vapauden ja yksityisyyden. Syöminen helpotti sekä ruumiin että mielen vaivoja ja niinpä hän alkoi syödä, kunnes liikakiloista tuli uusi ongelma. Virpin mukaan hän olisi tarvinnut kipulääkkeitä selkävaivoihinsa ja psykiatria masennukseensa ja ahdistukseensa. Mutta ikävistä asioista ei perheessä puhuttu.

- Suvussani on ollut monenlaisia vaikeita asioita, mutta vaikka ne olivat silmien edessä, niistä ei koskaan puhuttu. Mutta ei se ollut mitenkään tavatonta. Vaikeneminen siitä mikä oli tuskallisinta oli ajan hengen mukaista.

Virpin olo alkoi helpottua, kun kasvu päättyi ja selkäkivut lievenivät. Hän päätti hankkiutua eroon ylimääräisistä kiloista ja koska ei tiennyt mitään laihdutuksesta, pudotti painonsa yhdessä rysäyksessä lähes puoleen.

- Olin syömällä hoitanut masennustani. Kun piti lopettaa tunnesyöminen, masennus iski täydellä teholla. Olin puoli vuotta kuin kasvi. Sitten räpistelin itseni mustasta kuilusta ylös ja päätin, etten enää koskaan joutuisi sinne. Nuoruuteni taistelin masennusta vastaan kaikin voimin. Nykyään mieleni on tasainen, mutta jos havaitsen, että alan liukua kohti kuilun suuta, otan heti kaikki keinot käyttööni. Ja ne ovat ne vanhat tutut: kirjat, musiikki, luonto, hän sanoo.

Olen aina halunnut kulkea omia teitäni ja sellaisia teitä, joissa on vähän ihmisiä.― Virpi Hämeen-Anttila

Elämässä kääntyi uusi onnellinen sivu, kun Virpi aloitti opiskelemisen Helsingin yliopistossa.

- Oli fantastista päästä omaan rauhaan, asumaan itsekseni. Lapsuuteni takia olen aina arvostanut omaa rauhaa.

Alun perin Virpi kiinnostui Etelä-Aasian tutkimuksesta sattumalta.

- Olen aina halunnut kulkea omia teitäni ja sellaisia teitä, joissa on vähän ihmisiä. Ja kun satuin löytämään sellaisen tutkimusalan, jossa on vähän tutkijoita, sellaisen kirjaston, jossa on vähän ihmisiä ja sellaisen aineen, joka on niin harvinainen, että useimmat eivät ole kuulleetkaan siitä, niin tiesin, että olen kotona. Onnellinen sattuma sinänsä, sillä muutoin en olisi tavannut tulevaa miestäni Jaakkoa, joka opiskeli myös harvinaista ainetta eli arabiaa. Tapasimme seminaarikirjastossa ja huomasimme, miten helppoa meidän oli keskustella. Oli ihanaa tavata joku, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä ja luki samanlaisia kirjoja kuin minä, Virpi myhäilee.

Rakkaus luo rakkautta.― Virpi Hämeen-Anttila

Rakkaus sai Virpin tajuamaan, ettei hänessä ole mitään vikaa.

- Rakkaus on sitä, että kun rakastaa yhtä ihmistä, alkaa rakastaa muitakin. Esimerkiksi en ennen oikeastaan pitänyt lapsista, mutta kun sain omia lapsia, aloin yhtäkkiä lepertelemään kaikille lapsille. Rakkaus luo rakkautta.

Virpi Hämeen-Anttila on opettanut Helsingin yliopistossa sanskritin kieltä ja Intian kirjallisuutta, historiaa ja filosofiaa. Hän tekee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta.

Matkailu toi rauhan ja paljasti rohkeuden

Lukuisat matkat Intiaan ovat olleet antoisia paitsi työn kannalta, myös henkilökohtaisen kasvun kannalta.

- Olen löytänyt Intiasta itsestäni uusia puolia. Olen luullut olevani pelokas, mutta matkoilla olenkin tajunnut olevani fyysisesti rohkea. On myös ihmeellistä, että erakkoelämää viettäneenä tunsinkin olevani Intian ihmispaljoudessa kuin kotonani. Ehkä siksi, että olen niin selvästi ei-intialaisen näköinen, saan olla ihan rauhassa siinä ihmispaljoudessa ulkopuolinen ja erilaisuuteni sallitaan siellä, hän iloitsee.

Olen tehnyt ison työn siinä, että en ole siirtänyt sukupolvien traumoja itsestäni jälkipolveeni.― Virpi Hämeen-Anttila

Vuonna 2003 Virpi Hämeen-Anttila julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Suden vuoden. Tunne oli huumaava, kuin ensirakkaus. Virpin mukaan kirjat ovat kommunikaatiota ja hän, jolle lapsena ja nuorena kommunikointi tuntui vaikealta, olikin nyt kirjansa kanssa vuorovaikutuksessa ison yleisön kanssa. Hän, joka oli aina viihtynyt piilossa takarivissä, siirtyikin nyt eturiviin, puhumaan ja näkymään. Suden vuoden jälkeen häneltä on ilmestynyt lukuisa määrä romaaneja, viimeksi historiallista romaania ja dekkaria yhdistävä 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva Karl Axel Björkin tutkimuksista kertova sarja.

- Elämäni on nyt hyvää ja tasapainoista. Sellaisena sen toivon jatkuvankin. Lapsuuden traumoista voi eheytyä. Olen tehnyt ison työn siinä, että en ole siirtänyt sukupolvien traumoja itsestäni jälkipolveeni. Mutta olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut toteuttaa omia kykyjäni. Aikaisemmille sukuni ihmisille se ei ollut köyhyyden takia mahdollista. Tämä osoittaa hyvinvointiyhteiskunnan tärkeyden, toteaa Virpi tyytyväisenä.

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Koreografi Hanna Brotherus: Rakkaus tanssiin on pitänyt minut hengissä

    Tanssi avaa kehoon koteloituneet muistot

    Viisikymmentä vuotta täyttävä koreografi Hanna Brotherus on aina rakastunut tanssia. Kun hän oli nuoruudessaan katsomassa balettiesityksiä, hän itki lähes aina. Kaipaus tanssin pariin oli niin kova. Vaikka tie ammattilaisuuteen oli mutkainen, elämäntyö tanssin parissa toteutui lopulta.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.