Ihmisen tietoisuus on herkkä häiriintymään. Siksi aivot suojelevat meitä viimeiseen asti kaikelta turhalta tiedolta. Aivosi siis tietävät enemmän kuin sinä, mutta ne ovat myös ennakkoluuloiset luonnostaan, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan.
Istut kirjoittamassa. Kotona on rauhallista. Tuli rätisee uunissa ja tiskikone hurisee taustalla. Yhtäkkiä havahdut, sillä kuulet kissan naukaisevan ulkona: se pyytää sisään pakkasesta. Kirjoittaminen keskeytyy, kun nouset päästämään lemmikin sisälle. Mutta miksi kissan hiljainen naukaisu havahdutti sinut työstäsi, vaikka se oli paljon hiljaisempi kuin tulen tai tiskikoneen ääni?
Niin kauan kuin taustaäänet täyttävät aivojen laatimat ennusteet, ne pysyvät tietoisuutesi ulkopuolella.
Aivosi tietävät enemmän kuin sinä. Valtava määrä prosesseja käsittelee aivoissasi tietoa, jotta tietoisuutesi voisi rauhassa työskennellä kirjoittamisen parissa. Kuulojärjestelmä mallintaa tulen rätinästä äänen tulosuuntaa ja huomaa äänen piirteissä paljon ennakoitavuutta. Samanaikaisesti se pystyy mallintamaan tiskikoneen äänen.
Näiden mallien avulla äänet pysyvät tietoisuutesi ulkopuolella - niin kauan kuin ne täyttävät aivojen laatimat ennusteet. Sinä itse olet tietoisella tasolla näistä ennusteista autuaan tietämätön; kirjoitat vain kaikessa rauhassa.
Tiedät päästäneesi kissan ulos, ja aivoissasi on malli siitä, miltä kissan naukaisu kuulostaa ja kuinka hiljaa se kuuluu työpöytäsi luo. Tämän mallin avulla aivosi tiedostamattasi odottavat naukaisua. Tämä odottelu vahvistaa todennäköisyyttä sille, että naukaisu kuullaan.
Kaiken tämän työn aivosi tekevät tietämättäsi, tietoisuuden ulkopuolella, jotta kaikkein kallein eli tietoinen mieli saa olla rauhassa.
Miltä tuoli tuntuu jalkojasi vasten, kun istut? Kuinka jännittyneet niskalihaksesi ovat juuri nyt? Minkä värinen pöydän pinta on? Kaikki tämä turha tieto suodatetaan sinulta pois, sillä muuten kokemuksesi maailmasta olisi täysin kaoottinen.
Ihminen, jonka tarkkaavuuden säätely ei toimi normaalisti, elää juuri tällaisen kaaoksen vallassa. Kun ikkunan ohi lentää lintu, hänen tietoisuutensa lennähtää linnun perään ulos huoneesta. Tekeminen keskeytyy. T-paidan pesulappu häiritsee häntä niin paljon, ettei hän voi keskittyä kirjoittamiseen. Hetken aikaa hän vaikuttaa keskittyneeltä, tosin jalka vipattaa kiivaaseen tahtiin ja toinen käsi räplää paidan helmaa. Sitten hän jo ponnahtaakin tuolistaan pystyyn. Hänelle tuli kiire hoitamaan erästä mieleen tullutta asiaa. Tällainen tarkkaavaisuuden säätely on ihmiselle itselleen todella rasittavaa ja turhauttavaa, sillä kaaos haittaa tietoisen mielen työskentelyä.
Ennakkoluuloiset aivojen osat muistuttavat apinan, kissan tai koiran aivojen vastaavia osia.
Kaaoksen tunteen estäminen perustuu jatkuvaan mallinnukseen. Aivot ovat ennakkoluuloiset luonnostaan. Esitietoiset prosessit tekevät aivoihin malleja, ne oppivat yleisiä kaavoja ja ennakoivat maailmaa sinua varten niiden avulla.
Jos olet tottunut siihen, että punajuurta käytetään aina suolaisessa ruuassa, aivot käyttävät tätä ennakkoluuloa tiedon tilalla esitietoisella tasolla. Kun joku puhuu punajuuriruuasta, oletat kuulleesi, että puheena oli suolainen ruoka, vaikkei kukaan ole asiaa maininnut. Oho, se olikin makea punajuurikakku! Hämmästyminen antaa sinulle mahdollisuuden korjata ennakkoluulosi. Korjausliike on välttämätöntä älykkyydelle - muutoinhan olemme ikuisesti yksinkertaisten mallien vankeja.
Ennakkoluuloiset, yksinkertaisia malleja rakentavat aivojen osat muistuttavat ihmisen aivoissa apinan, kissan tai koiran aivojen vastaavia osia. Mallit ovat hyödyllisiä ja näppäriä: ainakin blondivitsit menisivät pilalle, jos emme olettaisi kaikkien blondien olevan vähän tyhmiä.
Mallit eivät kuitenkaan ole syvällisen inhimillisen viisauden ytimessä. Inhimillisimmät aivojen osat löytyvät etuotsalohkon alueilta. Ne ovat vastuussa viisaudesta, siis siitä, että emme ikuisesti usko kerran syntyneitä ennakko-oletuksia ja malleja, vaan olemme valmiita muokkaamaan ajatusmallejamme saamamme uuden tiedon perusteella.
Kun hämmästyt, tiedät ennakko-oletuksesi olleen väärä. Ota tilanteesta vaarin ja ole fiksumpi kuin aivosi!
Me tutkijat käytämme luokitteluja paljon. Kun opiskelijoiden kokemaa stressiä tutkittiin Suomessa, tutkimuksen tuloksena opiskelijat pystyttiin luokittelemaan neljään ryhmään: innostuneet, stressaantuneet, kyyniset ja uupuneet.
Sanomattakin on selvää, ettei kukaan opiskelija ole ryhmänsä prototyyppi, vaan jokainen tutkimukseen osallistunut on yksilö, joka eroaa kaikista muista suomalaisista opiskelijoista monin tavoin. Luokittelut, ryhmittelyt ja mallit ovat kuitenkin hyödyllisiä, sillä niiden avulla tutkijat voivat kuvata yleisiä ilmiöitä ja nähdä asioiden välisiä yhteyksiä - kunhan muistamme, ettemme mielessämme lukittaudu luokitteluun yhdenkään ihmisen kohdalla.
Kun hämmästyt, tiedät ennakko-oletuksesi olleen väärä. Ota tilanteesta vaarin ja korjaa yksinkertaisempien aivojen osien malli - ole fiksumpi kuin aivosi. Olet onnistunut hankkimaan uutta tietoa: ota se käyttöön. Sitä on viisaus.
Kirjoittaja: Minna Huotilainen
Aivotutkija Minna Huotilainen tietää, että aivot ovat koetuksella nykyisessä työelämässä. Siksi hän käy työpaikoilla luennoimassa ja on kirjoittanut kirjoja siitä, mitä aivot tarvitsevat toimiakseen hyvin. Minna rummuttaa myös musiikin harrastamisen merkityksestä aivoille ja soittaa itse pianoa bändikoulussa.
Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.
Tule mukaan kokeilemaan Ylen tiedekirjettä!
Liity Yle Tieteen yhteisöön Facebookissa.
