Maaliskuun 14.-17. päivinä Martti Johannes Siirala tekee listan sodan syttymisen syistä ja toivoo kurjuudelle pikaista loppua. #musiikinkevät1918
Maaliskuun puolivälissä 29-vuotias helsinkiläislääkäri Martti Johannes Siirala pohti päiväkirjassaan sisällissodan syttymisen syitä ja merkitsi ylös varmoista lähteistä kuulemiaan sotauutisia. Siirala kävi myös tutustumassa uuteen työpaikkaansa naistentautien klinikkaan, joka sijaitsi Liisankadun ja Unioninkadun kulmassa.
Käytän ja uhraan nyt muutaman arkin oikein tavallista parempaa paperia, siinä toivossa, että niille täytettä sepitellessäni saisin ruveta jo tämän kauhean ja katalan mellakka-ajan loppumisesta - ja nota bene - onnellisesta loppumisesta puhumaan. Sillä ellei kurjuudelle kohta loppua rupea näkymään, ellei pilven lonkareitten lomista jostain valoisempi vastaisuus pilkoita, silloin käy vähitellen mieli aivan liian apeaksi. Se painuu kuin painuukin masennuksiin.
Olisipa edes se venäläisten lehtien uutinen totta, että risteilijä "Westfalen" kahden kuljetuslaivan seuraamana on lähtenyt Suomenlahdelle pyrkimään Ahvenanmaalta. Sehän voisi ennustaa edes jotain hyvää.
Jos saisin ryhmittää ja järjestää syyt nykyiseen sotaan, panisin ne seuraavaan tapaan ja järjestykseen paperille.
1. Maailmansodan, johon kapitalin kauppaedut ja kansojen syvimmille riveille vieraat kiihkokansalliset pyrinnöt olivat syynä, tuoma ahdinkotila, ruoan puute ja kurjuus monilla aloilla.
2. Maassamme kolmisen vuotta toimettomana majailleen ryssäläisen sotaväen turmiollinen vaikutus. Tähän luettuina eritoten myöskin laiskurien ja roistojen koulu "patterityöt", joihin yksin Kiinasta saakka haalittiin rangaistusvankeja ym. pohjasakkaa.
3. Työmies-lehden ja sen hengenheimolaisten katala ja herjaava, kaiken säädyllisyyden rajojen yli hyppivä kirjoitustapa viimeisten viidentoista vuoden aikana.
4. Meidän, semminkin sveko-kagaaliemme, routavuosina saarnaama oppi, kuinka on oikeutettu valtiollisissa asioissa toisin ajattelevaa kansalaista kohtelemaan. "Kansalaiskatkismuksen" katala kylvö kantaa nyt karvaita hedelmiä.
5. Sosialisteillemme ryssäin avulla ja aseilla tarjoutuva tilaisuus toteuttaa kommunismin ihanteita. On aseita, on rahaa, on miehiä – miksikä ei siis nutistettaisi porvareita. Tapetaan ja ryöstetään heitä nyt jonkun aikaa ja annetaan heidän lopulta kuitenkin kulungit maksaa, sillä eihän heillä ole mitään menetettävää itsellään.
6. Ryssäin anarkistien ainainen meidän roistojen korvaan kuiskuttama viha.
7. Meidän porvarillisen sanomalehdistömme – lähinnä jääkäreihin ja Saksaan nojaten – ylen äkäinen sävy venäläisen sotaväen maassamme harjoittamista konnuuksista puhuttaessa. Se täytyy myöntää, että sellainen varmasti kärjisti tilannetta ja sai Venäjän kommunistit sitä kiihkeämmin täällä usuttamaan tyytymättömiä parempiosaisten niskaan.
Ja nyt ollaan sitten siinä missä ollaan. Veljessodassa, jossa toiset sotaa käy, toiset taasen murhaa ja käyvät sotaa.
Nyt hyvää yötä. Kello näyttää neljännestä yli kymmentä.
Carpen pistäysi juuri meillä. Hänen tiedonantolähteensä ovat tähän saakka osoittautuneet ehdottomasti paikkaansa pitäviksi. Häneltä kuulin nyt, että syynä Rosenqvistin murhaan olisi ollut se, että lehteä "Vapaa sana" painettiin mukamas ruotsalaisessa kauppaopistossa. Syy oli sekin!
Hyvin pessimistisellä tuulella oli Neihannes nyt. Siinä suhteessa tuli meitä todellakin kaksi samoin ajattelevaa yhteen. Sillä kyllä minä totta toisen kerran nyt en näe muuta kuin turmion edessämme. Saksan sekaantuminen lykkääntyy ja lykkääntyy ja ties, jos ne ollenkaan tulevatkaan. Kovin on se epätietoista ainakin.
Keskustelimme Carpentariuksen kanssa ja saatoimme myös onnelliseen päätökseen keskustelumme Saccharosin kaupasta. Nykyään sen hinta kuulemma on 25 markkaa kilolta. Luulin sillä jo enemmänkin nyljettävän.
Gynaekologilla pistäysin rukin paikkaa katsomassa. Siellä on tosiaankin ylen vähän potilaita. Ja verrattain hyvässä kunnossa olevia niistäkin useimmat. Huoneeni tuntuu olevan lämmin kuin potti. Haisee vain niin tuhottomasti tupakalle.
Ikävää on myös se, että sairaalan tarjoama leipä on kerrassaan kurjaa näämmä. Se on huonompaa kuin Elannon leipä. Mustaa ja täynnä akanoita.
Tältä päivältä ensinnäkin seuraavat itseeni kohdistuvat seikat. Muutin aamulla gynaekologille. Siellä Litmasen jäljiltä huone hyvinkin sekaisin. Laatikoista löysin, niinkuin sellaisessa paikassa odottaa sopiikin yhtä ja toista, monen moista.
Tällaisten koteloitten sisällyksiä (condomeja) nuoret miehet nykyisin suojanaan iloteillä näkyy käyttävän. Se insinööri Kubertin niin lämpimästi suosittelema "der kleine Samaritan" on nähtävästi jo sivuutettuna kantana jäänyt unohduksiin. Tämän tapaisia varmuusesineitähän se Työmieskin päivittäisillä ilmoituksilla lukijoilleen suosittelee.
On se gynaekologi koko laiskojen linna nykyisin. Kaksi on meitä ensinnäkin lääkäriä. Hoitajattaria kaksi. Yksi alihoitajatar. Kaksi kätilökurssilaista oppilaana ja yksi sairaanhoitajataroppilas. Lisäksi palvelijattaret.
Ja potilaita on noin 14 kappaletta osastolla. Poliklinikalla kävi tänään neljä tai viisi. Sellaiselle tolalle ovat nykyiset olot yksin sairashoidonkin saaneet.
"Murtaja", muassaan kansanvaltuuskunnan sekä punaisen kaartin johdon lähettiläitä on kuin onkin Turusta lähtenyt neuvottelemaan saksalaisten kanssa Ahvenanmaalla nähtävästi toivossa saada heidät sovintoon ja myönnytyksiin taivutetuiksi. Toivottavasti ovat sellaiset puuhat täysin hyödytöntä hommaa. Kaikessa tapauksessa on sekin matka todisteena siitä, että nykyinen sekasorto lähenee jättiläisaskelin loppuaan.
Tänään on muuten ylen keväinen päivä. Ropakko kaduilla käy päivä päivältä vain pahemmaksi, kun punakaartiin näet pakko-otolla vietiin kaikki tai miltei kaikki kaupungin hätäapu- ja puhtaanapitotyöläiset. Kun kalossini lisäksi juuri nyt saivat reiän kantapäihinsä, niin jouduinpa tässä kuravellissä hieman pulaan.
Toinen kiperä paikka on se, että räätäleitä on ankarasti kielletty valmistamasta kolmeen viikkoon vaatteita kenellekään muulle kuin punakaartille. Niin tiukka on neuvostojen tyrannius. Sellaista tuskin lienee milloinkaan edes uneksittu kunnollisissa valtioissa. Rutto teidät nielköön luineen nahkoineen sanon näin kaikessa hiljaisuudessa.
Maailmalle en sitä mielipidettä katso velvollisuudekseni toitottaa niin kuin Renvallin Heikki haastatteluissa paha kyllä on tehnyt. Suupalttisuudellaan, jos nyt sitten haastattelijain kertomuksissa on perää – semminkin kun olen Heikin suuhun pannut sanat lukenut Työmiehestä – on se mies hyvää asiaa paljonkin vahingoittanut. Tyhmyyttä moinen karhunnahan myyminen – rangaistuksesta ja kostosta puhuminen – ennen kuin karhu edes on ammuttu, ei kunnolla kierrettykään, todistaa.
Ja siihen mieheen sitten niin suuria toiveita on kiinnitetty ja kiinnitetään. Hallitusmieheksi hänestä näämmä ei ole. Carpentarius tiesi anekdotina Obolenskin ajalta kertoa, että eräällä senaattorilistalla jo siihen aikaan oli Heikin nimi. Obolenski huomautti lyhyesti ja painavasti: "Der Mann kann warten".
Tämänpäiväisistä muutama sana. Kaupunki ennallaan, keväisempi ja likaisempi vaan. Venäläisistä sanomalehdistä päättäen on matruusien ja punakaartin välillä todellakin ollut ankaran puoleinen kahakka täällä, koskapa haavoittuneita on täytynyt oikein merisotilas sairaalaan kuljettaa.
Realilyseolla istuvien vankien kohtalosta sain tietää, että ruokarustinki nyt on hieman paremmalla tolalla. Olenkin siis ollut oikeassa väittäessäni perättömiksi niitä ryövärihistorioita, mitä kaupungilla sanotussa vankileirissä vallitsevasta tilanteesta levitetään ja uskotaan. Että siellä ei suinkaan ruusuilla eletä ja että vartijat miestä myöten ovat hyvinkin sikamaisia ja röyhkeitä, se on kyllä vissi se.
Kuulin juuri äsken eräältä vangeilta, joka nyt on sairaalahoitoon tuotu, että muutamille on suurimpana piinana se naputtava ääni joka usein kuuluu. He näet epäilevät asuntonsa alustaa miinoitettavan. Mutta entäpä sellainen olisikin merkkikielellä koputtamista. Kukapa tuon niin tarkoin tiennee.”
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918. Lue myös Realilyseolla vankina olevan säveltäjä Aarre Merikannon kirjeitä kotiväelle.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
