
Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa. #musiikinkevät1918
Viipurin lähellä Säiniöllä perheineen asunut säveltäjä ja kapellimestari Toivo Kuula oli aloittanut kirjeen veljelleen Arvolle jo tammikuun 28. päivänä. Hän ei ollut kuitenkaan saanut kirjettä postiin.
Maaliskuun 17. päivänä Toivo päätti lähettää kirjeen Arvon sijaan tämän puolisolle Irenelle. Arvo oli mukana sotatoimissa, eikä Toivolla siten ollut tarkempaa tietoa hänen olinpaikastaan.


Toivo oli aina jatkanut kirjettä kertoen sodan tapahtumista ja elämästä ympärillään Säiniöllä ja Viipurissa. Sivuja oli täyttynyt jo neljäkymmentä.
Nyt Toivo pysytteli kotona paossa punaisten aloittamia pakkovärväyksiä. Aika kävi pitkäksi ja mieli masentui herkästi. Ehkä kotimaassa ei jatkossa olisi enää sijaa taiteen tekemiselle...
Päivät ovat loputtoman pitkät. Aikaa ei tahdo saada millään kulumaan. Ikäänkuin varkain ajattelen joskus sitäkin vielä, että tästä olo edes jollain tavalla parempaan päin muuttuisi.
Nähtävästi ei valkoisilla ole tarpeeksi voimaa muuttaa olevia oloja ainakaan toistaiseksi ja me jäämme näin ollen sen Suomen asukkaiksi, jossa minun toiminta-alallani ei ole mitään mahdollisuuksia jatkaa työtä ja ansiota.
Sillä se osa kansaa (työväki) joka täällä hallitsee kaikella ankaruudella ei kallista korvaansa taiteelle eikä sitä ainakaan täällä päin tunnu tarvitsevankaan.
Olemme yrittäneet elää erossa kaikista ihmisistä ja niiden kanssa, joita me välttämättä olemme tarvinneet, olemme olleet rauhassa ja sovussa. Ne ihmiset ovat täällä työväkeä ja kunnon ihmisiä.
Ketään säätyläisiä emme täällä tunne, ne jotka täällä lyhyellä ajalla opimme tuntemaan, ovat joko paossa tahi surmattuja. Ei ole elämämme mikään valoisa siis ja kun emme tällä hetkellä voi luottaa mihinkään, niin ei näytä tulevaisuus valoisalta.
Sotatapahtumista en tiedä juuri mitään. Wiimeisestä Wiipurin tapahtumasta, josta kerroin, ei Työ-lehdessä vielä ole mitään selostusta ollut ja näyttävät näin ollen asian painaneen villaisella.


Wiime sunnuntaina sekä tänään on Antreasta päin kuulunut ankara tykkien jylinä ja mikäli tiedetään, ovat punaiset etenemässä. Samoin Raudun suunnalla.
Lahtarien raakuuksista puhuu Työ-lehti joka päivä, mutta yleensä eivät punaset ole osoittautuneet olevansa haukuttaviansa parempia. Noormarkussa ovat taas surmanneet 16 vankiansa jne.
Lähetän tämän kirjeen Irkulle, kun en osoitettasi tarkemmin tiedä. Vaikeata on ajatella sekin, että et enää elossa olisi, mutta tällaisena aikana sellaisetkin mahdollisuudet tunkeutuvat väkisinkin mieleen.

Veljellinen syleily sinulle, siellä missä oletkin ja samoin sinun joukollesi. Eläkää terveinä, tervehtikää vanhempia ja kotiväkeä.
Toivokaamme että Kaikkivaltiaan avulla vielä saamme toisemme elävinä nähdä tämän vaikean ajan ohi elettyämme.
Terveiset meiltä kaikilta.
Toivo
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan kirjeet.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Linkit
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museovirasto CC BY 4.0