Hyppää pääsisältöön

Jo 70 vuotta lyijysadetta - Onko Tex Willer-sarjakuvan muuttumattomuus taakka vai ansio?

Tex Willer täyttää 70 vuotta
Tex Willer täyttää 70 vuotta Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Italialainen lännensarjakuva Tex Willer täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Suosikki on tienhaarassa. Pitäisi muuttua mutta ei saa muuttua. Suomalaisilla on erityissuhde Texiin, sillä sitä on julkaistu Suomessa jo vuodesta 1953. Kaksi kirjaa Tex Willeristä kirjoittanut Janne Viitala on yhä rakastunut tähän lännensarjakuvaan, mutta osaa olla sille myös kriittinen. Tex kuuluu myös sarjakuvapiirtäjä Petri Hiltusen suosikkeihin.

Ruokakaupan lehtihyllyllä Tex Willer viihtyy yhä Aku Ankan taskukirjojen, Korkeajännitysten ja mangan vieressä. Tex Willer on ollut Suomen suosituimpia sarjakuvia vuosikymmeniä. Tex Willer on osa minunkin historiaani. Tilasin pokkarimuotoista lehteä 1970-luvulla.

En muista tarkkaan, miksi kiinnostuin lännensarjakuvasta. Ehkä se johtui lännenelokuvista, joita esitettiin tv:ssä usein viikonloppuisin iltamyöhällä. Löysin myös Tex Willer -liuskalehtiä vintiltä isoveljien jäljiltä, pölyisen ja repaleisen Aku Ankka -pinon vierestä. Muistan samaistuneeni voimakkaasti Tex Willeriin.

Aikani fanitin innokkaasti lyijysateessa viihtyvän Texin seikkailuja ja luin sarjakuvaa nenää kaivaen... Parin vuoden kuluttua siirryin kuitenkin värikkäämpien Ruutu- ja Zoom-lehtien lukijaksi ranskalais-belgialaisen sarjakuvan pariiin. Mustavalkoinen Tex alkoi tuntua kioskisarjakuvalta.

Tex Willer ampuu
Tex Willer ampuu Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

En ollut lukenut Tex Willereitä vuosikymmeniin, mutta nyt käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonellin ja piirtäjä Aurelio Galleppinin (taiteilijanimi Galep) luoman sarjakuvan 70-vuotisjuhlan kunniaksi tuli kiusaus sukeltaa uudelleen Tex Willerin maailmaan vielä kerran. Ilahtuneena huomasin, että varsinaisen perussarjan ohessa julkaistavat jättialbumit olivat nostaneet sarjakuvan taiteellista rimaa. Uudelleen julkaistut vanhat seikkailut, joissa näin vanhaa tuttua Galepin piirrosjälkeä, näyttivät nyt liukuhihnatyöltä, mutta toisaalta niissä oli samankaltaista maanista intensiteettiä kuin ITE-taiteessa.

Mutta tämä sarjakuva on kestänyt aikaa 70 vuotta. Mikä on Tex Willerin salaisuus?

Ratsastan Texin ja hänen apureidensa Kit Carsonin, Kit Willerin ja Tiger Jackin mukana Karkkilaan.

Tex ja kaverit
Tex ja kaverit Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Janne Viitala on kirjoittanut kaksi tietokirjaa ja useita artikkeleita Tex Willeristä, ja sarjakuva on hänen elämänsä peruskiviä. Viitala on todennäköisesti Suomen paras Tex Willer -tietäjä.

- Isällä oli Tex Willereitä, joita hän piilotti kirjahyllyn päälle. Kun isä ei ollut kotona, pyysin äitiä antamaan niitä minulle luettavaksi. Lupasin pitää hyvässä kunnossa, mutta eihän se onnistunut. Siitä se Willer-harrastus lähti, kertoo Viitala.

Viitalalle keskeinen koukuttaja olivat kansikuvat ja jatkosarjamuoto, jossa kesken jäävä tarina ja odotus loi maagisen ilmapiirin.

Janne Viitala on Suomen johtava Tex Willer -tietäjä.
Janne Viitala on Suomen johtava Tex Willer -tietäjä. Janne Viitala on Suomen johtava Tex Willer -tietäjä. Kuva: Tero Nikulainen/Heidi Gabrielsson Tex Willer (Sarjakuva)

Myöhemmin historian opiskelijana Tampereen yliopistossa Viitala tajusi, että Tex Willeristä voi tehdä sivugradun. Sen hän toteutti ja gradun pohjalta hän tarttui tilaisuuten ryhtyä tietokirjaijaksi. Syntyi “Hornan kekäleet” sanoi Tex Willer (2003), jossa Viitala analysoi pitkästi sarjakuvan henkilöitä ja teemoja. Hän jatkoi kirjoittamista länkkäriharrastajien kulttuurijulkaisuun Ruudinsavu-lehteen.

Ja kymmenisen vuotta myöhemmin syntyi toinenkin Tex Willer -tietokirja Täällähän lentää lyijyä - Kaikki Tex Willeristä (2012), jossa hän tarkasteli Tex Willeriä tilastollisesti (hämmentävää!) ja kertoi sarjakuvan taustalla häärivistä käsikirjoittajista ja taiteilijoista. Molemmat tietokirjat ovat myyneet kohtuullisen hyvin. Suomessa on jo aikaisemminkin tehty Tex Willer-tietokirja. Ilpo Lagerstedt on kirjoittanut Minä Tex Willer -historiikin. Populaatioon suhteutettuna Suomi onkin lähes Italian tasolla Tex-harrastuneisuudessa.

Tex Willer-kansiokuvia
Tex Willer-kansiokuvia Kuva: Sergio Bonelli Editore/kuva: Heidi Gabrielsson Tex Willer

Janne Viitalan kotona omakotitalossa Karkkilassa on iso kokoelma Tex Willereitä. Kokoelma on täydellinen, yhtäkään Texiä ei enää puuttuu.

- Mulla on jopa ne Italiassa julkaistut, joita ei ole Suomessa vielä julkaistu, toteaa Viitala tyytyväisenä.

Texien tarinoiden keräily on helppoa, koska alkupään tarinat on julkaistu uudelleen. Vaikein hankittava oli Viitalalle 1965 vuoden yksirivinen, kapea Tex-liuskalehti. Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä vaikein keräilykohde on 1/1953 -liuska-Tex, josta on maksettu 500 euroa.

”Hornan kekäleet!”― Tex Willer

- Liuska-Texin numero 9/1965 puuttui kokoelmista kauan. Olin muuttamassa pois Tampereelta ja menin divariin ja ilmoitin että nyt minä haluan, että se viimeinenkin Tex löytyy kokoelmiini. Hehän etsivät sen eikä siihen mennyt montaakaan päivää.

Viitala ei myönnä tehneensä isoja taloudellisia uhrauksia kokoelman eteen, mutta puheista paljastuu että opiskelijan niukalla budjetilla on taiteiltu. Opintolainasta meni iso siivu Tex Willereihin.

- Opiskelijan vähät varat aiheuttivat sen, että kalleimpien keräilykappaleiden osalta tyydyin huonokuntoisempaan versioon ja opettelin itse liimaamaan irtolehtipainokset kuntoon. Vuoden 1971 pokkarit olivat kovinta ja kalleinta keräilykamaa ja niiden sivujen liimaus huono. Saattaa olla että 100 euroa on kallein hinta, jonka olen maksanut yhdestä lehdestä (Tex Willer 1/1971). Toisaalta kunnostin samasta numerosta huonokuntoisemman version ja myin sen pois 300 eurolla, mainitsee Viitala.

Karautan välillä Helsingin Ruihuvuoreen, jossa asuu lännensarjaa piirtävä mies.

Kalkkarosta, Praedorista ja Anabasiksesta tunnetulla sarjakuvapiirtäjä Petri Hiltusella on myös lämmin suhde Tex Willeriin, ja kirjahyllystä löytyy tuore juuri täyteen kerätty Tex Willer -keräilytarrakirja.

Petri Hiltunen on kerännyt kaikki Tex Willer keräilykortit.
Petri Hiltusen Tex Willer -innostus johti keräilykorttisarjan kokoamiseen. Petri Hiltunen on kerännyt kaikki Tex Willer keräilykortit. Petri Hiltunen,Tex Willer

- 1970-luvun alussa luin kaverin luona ekan kerran Tex Willeriä. Se tuntui tavallista hurjemmalta sarjikselta, koska Tex oikeasti tappoi vastustajansa, toisin kuin Pecos Bill, Buffalo Bill tai Lucky Luke, muistelee Hiltunen.

Hiltusella on myös oma lännensarjakuva Kalkkaro, jota hän on piirtänyt kymmenen vuotta eri sanomalehtiin. Tosin Hiltusen oma länkkärihahmo Kalkkaro on jonkinlainen antiteesi Texille, ei niin suvereeni ja vielä lukutoukkakin.

-Varmaan välillisesti Tex on antanut vaikutteita, mutta ei suoraan. Kalkkaron voodoo-vastustajissa on samaa henkeä kuin Texin Mefisto-tarinoissa, sanoo Hiltunen.

Weird Western -genreen kuuluvat, yliluonnollisen puolelle loikkaavat Mefisto-tarinat ovat muuten monen suosikkeja. Uudelleen julkaistu Mefiston varjo (Maxi-Tex 34) herättää camp-tunnelman: Puhuvia lepakoita ja demoneja.... Niin, tästä muistui mieleen, että Tex Willerissä saattoi fantasian lisäksi olla jopa scifi-elementtejä!

- Tex on pyörinyt niin pitkään, että osa on jatkojuttuja ja käsikirjoittajat muistavat mitä aikaisemmissa on tapahtunut. Mutta muuten se jatkuvuus on ihan päin hemskattia, tuhahtaa Hiltunen.

Hiltusta naurattaa, että Tex ja Carson voivat ihmetellä mustaa magiaa, vaikka ovat itse törmäneet siihen useinkin ja taistelleet demonien ja Mefisto-velhon loitsujen kanssa pari tarinaa aikaisemmin.

Tex Willerin pahin vastustaja Mefisto.
Tex Willerin pahin vastustaja Mefisto. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

- Eräässä tarinassa Tex ja Carson joutuvat maanalaiseen laaksoon, jossa he ammuskelevat dinosauruksia. Sitten 90-luvulla tulee Maxi-Tex, jossa Kit Carson auttaa paleontologeja. T-Rexin luut nähdessään Carson sanoo, että onneksi ei ole tuollaisiin törmännyt… Itse asiassa olet, te olette molemmat ampuneet niitä winchestereillä! Että onko kyseessä lähimuistin menetys vai mikä? nauraa Hiltunen.

Hiltusen mukaan tarinan muistin ja historian “nollautuminen” on tuttu ilmiö muissakin pitkäkestoisissa sarjoissa, kuten X-Filesissa, joissa Scully yhä uudelleen havaitsee, että paranormaaleja asioita on tosiaan olemassa. Unohtaminen mahdollistaa uudet tarinat.

- Piirtäminen on ollut vaihtelevan tasoista, mutta siellä on ollut useita mestarillisia piirtäjiä. Galeppini (taiteilijanimi Galep) ei ole koskaan ollut minun suosikkejani, mutta se oli hyvä käsityöläinen.

Galep teki sarjakuvaa selvästi liukuhihnalta katsomatta taaksepäin, eikä välittänyt jatkuvuudesta: hahmojen varusteet, hahmot ja maisemat saattoi vaihtua levottomasti. Hiltusta naurattaa.

-Mefisto -velhon linnakkeella saattoi olla yhdessä hetkessä vallihauta ja yhdessä ei, ja poppamiehelllä välillä sarvipäähine ja välillä sarvet unohtuu. Mutta tarinan flow toimii. Galep piirisi vain mikä on tärkeätä, harvoin tekin mitään taustoja.

Tex ja kaverit
Tex ja kaverit Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Viitala näkee Tex Willerissä paljon italialaisen kulttuurin piirteitä. Yllättävintä on että Texin porukka, Kit Carson, poika Kit ja intiaani Tiger Jack, muistuttavat ryhmäorganisaatioltaan mafiaperhettä. Tex on capo ja hänellä on alipäälliköitä, järjestelmä on hyvin hierarkkinen.

Texin toimintamenetelmät eivät ole perinteisiä länsimaisia lainvalvojan metodeita.

- Tex Willeristä aiottiin tehdä alunperin Tex Killer, eli ei siellä kauheesti kysellä, vaan luoti lentää. Katolinen kirkko näkyy selvästi, mihin viittaa monessa tarinassa armoteema.

Tex Willerin rasismi on laimentunut vuosikymmenien kuluessa.

- Tex Willer on periaatteessa hyvin humaani, ja hänen mottonsa on “värillä ei ole väliä, teot ratkaisevat”. Mutta toisaalta pinnan alla näkyy ajalle tyypillinen rasismi. Mustat kuvataan usein hölmöiksi ja niin edelleen. Kiinalaisia “lettipäitä, sitruunanaamoja” lahdataan aika surutta. He myös kokevat usein Tex Willerin käden ankaruuden, mainitsee Viitala,

Tex ja kumppanit ampuvat intianeja
Tex ja kumppanit ampuvat intianeja Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Mutta Viitalan tilastojen mukaan Tex Willerin "etniset puhdistukset" ovat kohdistuneet eniten valkoisiin (uhreja 1400), sen jälkeen intiaaneihin (1011), meksikolaisiin (501), mustiin (53) ja kiinalaisiin (31). Viikinkejäkin on kohdattu! Sarjakuvan rasistisuutta on siivottu vuosikymmenten saatossa ajan hengen mukaisesti. Tex Willer on kuitenkin aina suhtautunut intiaaneihin hyvin positiivisesti. Itseasiassa Tex on Navajo -heimon päällikkö Yön kotka ja intiaaniasiamies.

- Siinä sarjakuva on ollut edelläkävijä populaarikulttuurissa, se oli ennen näkemätöntä 1950-luvun perpektiivissä. Tässä näkyy selvästi värillä ei ole väliä -periaate. Ja tätä on seurattu ja matkittu muissa sarjoissa, sanoo Viitala.

- Periaatteessa intiaanimyönteisyys oli täysi vahinko. Tarinat etenivät ja yhtäkkiä Tex oli intiaaniheimon vankina. Vankeudesta Willer selvisi siten, että Texiä säälivä intiaaniprinsessa Lilyth kosi. Niinpä Tex meni naimisiin ja pelastui. Tex sai myös pojan Kitin.

Sankarin perhe-elämästä seurasi ongelma käsikirjoittaja Bonellille. Miten käy seikkailuille, jos sankarilla on kotona voimakastahtoinen mamma?

Tex Willer hyvästelee vaimonsa Lilythin
Tex Willer hyvästelee vaimonsa viimeisen kerran. Tex Willer hyvästelee vaimonsa Lilythin Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

- Tuntuu että Tex Willerin vaimo keksittiin vain siksi, että saatiin Texille poika. Taisi Lilyth ehtiä olla yhdessä tarinassa ennen kuin hänet tapettiin. Tex Willer sai taas kostettavaa. Ja poika Kit kasvoi suoraan pikkupojasta aikuiseksi niin, että se pääsee seikkailemaan Texin kanssa, selittää Hiltunen

Siinä jonkinlainen tausta Texin intiaanimyönteisyydelle ja naissuhteille.

Tex Willer ei piittaa naisista.
Tex Willer ei piittaa naisista. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Tex Willer on anteeksipyytelemätöntä äijäkamaa, ei tyttöjen juttu, se on selvä. Naisia ei alkuvuosikymmeninä ollut mukana tarinoissa. Tex Willerin suhde naisiin kummallisen välinpitämätön, siis erotiikkakin puuttuu.

- Onhan se vähän vitsi, että Tex ei edes katso naisia päin. Tuntuu siltä että nykytekijät yrittävät murtautua tästä pois. Nykyään on nähty (varsinkin nuoruuteen sijoittuvissa tarinoissa) Tex kauniiden saluunatyttöjen seurassa. Tietysti mitään ei tapahdu.

Viitala yhdistää Texin pidättäytyvän suhteen naisiin Italian katoliseen kirkkoon. Tex ei saanut olla hurvittelija. Olisiko myös niin, että Texiä tehtiin alunperin lapsille, ja lapsiluokitus on pysynyt vaikka lukijat ovat keski-ikäisiä?

Texissä raju nainen
Texissä raju nainen Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

-Nyky-Texissä on sivuosissa voimakkaampia naishahmoja. Uudet tuulet hieman puhaltelee, mutta hyvin konservatiivinen sarjakuva se on sukupuoliasenteiltaan. Suurimmassa osassa tarinoista ei naishahmoja ole ollenkaan. Saattaa olla kaupunki, jossa on 20-40 v stetsonpäisiä miehiä maailma täynnä, naureskelee Hiltunen.
”Olemme tunteneet toisemme jo vuosikausia, ukkoseni... Olen sinulle kuin avoin kirja!”― Tex Willer rakkaalle ystävälleen Kit Carsonille

Texin iäkäs mutta rautainen bestis Kit Carson saattaa vähän lirkutella naisille, ja siitäkin Tex kuittailee rakkaalle apurilleen. Kit Carsonin päälle satelee ikärasistista läppää, mutta mies kestää sen kuin harmaa pantteri. Tex ja Kit Carson ovat kuin vanha aviopari, joka jatkuvasti naljailee toistensa puhkitutuista piirteistä.

Tex Willerin paras kaveri Kit Carson.
Tex Willerin paras kaveri Kit Carson. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Tex Willerin lukijauskollisuus on ilmiömäinen. Lukijakunta on Viitalan arvion mukaan ikähaitarissa 40-80 vuotta niin Suomessa kuin Italiassa. Suomessa divareista Texiä metsästävät eniten 40-70 -vuotiaat miehet, mutta myös nuorempia sarjakuva kiinnostaa. Harrastus on tähän mennessä siirtynyt tehokkaasti isältä pojalle (ei tiettävästi tytölle). Kun kilpailijoina ovat pelit ja supersankarit, nykyaikana Tex-harrastuksen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle ei ole lainkaan enää niin varmaa. Sarjakuvan menekki on ollut laskeva myös Italiassa, jossa Tex Willer on suosituin sarjakuva ja jonka kustannustalo on maan menestynein.

- Jos Tex Willer ei uudistu, niin sarjakuvan loppu tulee noin 40-50 vuodessa, naurahtaa Viitala.

Maailmanloppu ei siis ole ovella, mutta nyt on kuitenkin ilmassa muutoksen tuulia. Italiassa on merkkejä siitä, että Tex Willerille halutaan löytää nuorempaa lukijakuntaa ja se edellyttää uudistumista. Yksi uudistus on väri, Texhän on ollut vuosikymmeniä mustavalkosarjakuva.

- Itse en ole sarjakuvan värillisyydestä hirveän innostunut, tiedän myös lukijoita jotka ovat lopettaneet sen takia tilauksensa, mainitsee Viitala.

Itse asiassa vaikuttaakin siltä, että Tex Willerin uudistamisen kanssa pitää olla varovainen, sillä asiantuntevien lukijoiden joukko on lukittautunut nostalgiaansa. Sarjakuvamarkkinoilla nostalgia on nykyään hallitseva ilmiö.

”Kerran poikanen, aina poikanen.”― Tex Willer

Viisikymppiset ostavat samoja sarjoja joita lukivat lapsina. Ilmiöön kuuluu, että sarjakuva ei saa enää kehittyä tai muuttua. Voi olla että Texin muuttumattomuus on lukijalle turvallisuudentunnetta luova tekijä nopasti muuttuvassa maailmassa. Moni taide- tai nykysarjakuvan harrastaja pitää tilannetta ahdistavana, mutta Petri Hiltusta ilmiö ei häiritse.

- Minusta se on ihan jees. Sarjakuvalla on nykyään hyvin kapea elintila verrattuna tietokonepeleihin, videoihin, internetiin ja elokuviin. Jos edes nostalgia saa ihmiset ostamaan sarjakuvia niin sitten se on niin. Kyllä viisikymppisillä pitää olla sama oikeus lukea sarjakuvia kuin nuorilla junnuilla, sanoo Hiltunen.

Petri Hiltunen fanittaa lännentarinoita.
Petri Hiltunen on edelleen innostunut lännentarinoista. Petri Hiltunen fanittaa lännentarinoita. Kuva: Tero Nikulainen/Heidi Gabrielsson Petri Hiltunen

- Monen mielestä Mustanaamiolle tuli kuoleman suudelma siitä, kun tarinat muutettiin värilliseksi. Tuskin Tex Willerissä ihan siihen mennään. Mutta toivon että värialbumit tuovat nuorempaa lukijakuntaa, sanoo Viitala.

Tex Willerin tarinat saattavat olla satoja sivuja pitkiä. 70 vuoden historia luo jatkuvuuden haasteita. Hiltusen mielestä tärkeintä on, että hahmot pysyvät samana.

- Jos ei Kit Carson valita, että on nälkä ja haluaa huurteisen oluen ja valtavan T-luupihvin, niin sitten lukija kokee, että tämä ei ole oikea Tex tarina. Tai jos Tex ei kiusoittelisi Kit Carsonia vanha huuhkajaksi... Siinä ovat taitoluistelun pakolliset kuviot, luettelee Hiltunen.

”No, onhan se mukavampi nauttia kelpo ateria pehmeässä tuolissa kuin jäystää pemmikaania satulassa.”― Kit Carson

- Texin pitää mennä kapakkaan ja jonkun pitää soittaa sille suuta, ja sitten pitää tulla nyrkkitappalu, ja lopuksi paiskataan kättä. Ja luotien pitää laulaa. Kaavaa ei saa särkeä mutta siinä ympärillä on luova vapaus, ihan sama mitä tapahtuu, analysoi Hiltunen.

Texin suhde naisiin on myös agendalla. Usein asialla on käsikirjoittaja Mauro Boselli.

- Ollaan luopumassa siitä, että Tex ei katso naisiin päinkään. Herkullisen näköisiä saluunatyttöjä on nyt usein Tex Willer -lehtien sivuilla, mikä olisi ollut 5-6 vuotta sitten vielä aivan poikkeuksellista, kuvailee Viitala.

Bosellin kirjoittamassa ja Fontin piirtämässä upeassa Läpi lyijytuulen ja luotisuihkun -seikkailussa (Maxi-Tex 15, 2002) esiintyy muuten vahva naishahmo, puoliverinen intiaaninainen, joka on taitava eränkävijä mutta myös selkeä seksisymboli, mikä sekin oli ennen Tex Willerissä tabu. Hahmoa syventää naisen horjuminen hyvän ja pahan välillä. Hänellä on problemaattinen suhde mieheen, joka on tarinan pahimpia roistoja.

Tex Willer ja nainen.
Tex Willer ja nainen. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Taistelukohtauksiin on tuotu myös eräänlaista realismia lisää.

- Nyt näytetään kun luoti osuu. Mutta eihän ne taistelut millään lailla realistista muuten ole. Tex Willer saa parikymmentä kovanaamaa vastaansa, ja saattaa olla että ranger saa taistelussa pienen nirhauman olkapäähänsä, mutta ne parikymmentä vastustajaa makaavat kuolleena maassa. Toivon että tätä Texin ylivoimaisuutta hieman muutettaisiin, miettii Viitala.

Viitala on laskenut, että Tex Willer on tappanut noin 80 000 sivussa 3070 vastustajaa. Vuoteen 2012 mennessä sarjakuvassa oli tapettu melkein 10 475 ihmistä! Lukemat hämmentävät minua - kuten myös Viitalan sinnikkyys näiden selvittämisessä.

”Olenhan aina ollut hellämielinen! Jo pienenä tapoin muurahaisia, koska niiden raadanta säälitti minua.”― Tex Willer

Viitalan mielestä Texin ylivoimaisuus on rasite. Texiä tilastollisesti tutkiessaan hän on havainnut, että sivumäärään nähden Texissä tulee nykyään enemmän kuolleita.

- Ennen Tex sai vastaansa kerralla viisi tyyppiä, mutta nyt jo parikymmentä, ja siitä huolimatta kaikki kolataan hornaan. Ei se ole hyvä juttu, lukija alkaa olla jo aika vaivautunut, kuvailee tuntojaan Viitala.

Tex Willer teurastaa.
Tex Willer teurastaa. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Tex Willerin ylivoimaisuus on hämmästyttävä piirre. Tex on nopein ja tarkin ampuja. Texillä on kovimmat nyrkit. Tex on älykkäin ja juonikkain. Tex on kylmähermoisin. Sellaisen luulisi tuhoavan dramatiikan kokonaan. Ehkä tilanne on samankaltainen kuin supersankarisarjakuvassa?

- Se on maskuliininen voimafantasia. Unohdetaan naiset ja tytöt kokonaan. Se on pojille haavekuva siitä, millainen miehen pitää olla. Rehti, kovanyrkkinen, rautainen. Se on saman tyylinen voimafantasia miehille kuin James Bond. Mutta koska se on suunnattu nuoremmille lukijoille, siitä puuttuu ne naisseikkailut, naurahtaa Hiltunen.

Viitalan mielestä myös 24 -sarjan Jack Bauer muistuttaa Tex Willeriä. Hän näkee että Tex Willer on vaikuttanut myös tuntemaamme lännenelokuvaan spagettiwesternin kautta. Hiltunen taas ajattelee että Willer ei ole vaikuttanut mihinkään.

Sylje totuus tai syljet hampaasikin, pirulainen!― Tex Willer

Toimintasankaritpakkaavat olemaan kovaotteisia. Mutta Texin väkivaltaisiin kuulustelumenetelmiin kiinnitetään huomiota niin lukijakunnassa kuin jo sarjakuvan sisälläkin. Tosin Texin kuulustelupahoinpitelyt puristavat roistosta aina totuuden ulos, vaikka esimerkiksi Irakin ja Afganistanin sodan yhteydessä CIA havaitsi, että kidutus ei tuota oikeata informaatiota.

Viitalan kaikkien aikojen parhaaksi Tex Willeriksi mainitsemassa Traaginen risti -seikkailussa (2/1976) tämä piirre menee jo mustan huumorin asteelle, kun Tex käy yhä uudestaan pieksemässä ratsupoliisin vankeja, ja poliisipäällikkö kauhistelee vieressä.

Tex Willer kuulustelee.
Tex Willer kuulustelee. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

- Uudet tekijät ovat tätä jo kritisoineet. Rio Granden saalistajat -tarinassa (2003) Tex löi syytöntä miestä ja joutui pyytämään anteeksi. Tämä oli ennenkuulumatonta, eikä minunkaan mielestäni tuollaista olisi saanut tapahtua. Texin menetelmät ovat niin raakoja - ihmisiä tapetaan ja hakataan - joten hänen on parasta olla aina oikeassa ja erehtymätön. Jos on ollut kerran väärässä, herää epäilyissä näistä muistakin aiemmista tapauksista, paheksuu Viitala.

Tex Willerillä on on-off työsuhde Texasin Ranger -poliisilaitokseen.
- Tex on oikeudenmukainen, periaatteessa poliisi, mutta Tex Willer antaa piut paut laille, siinä vaiheessa kun oikeutta pitää puolustaa. Oma koodi menee aina lain edelle, toteaa Hiltunen.

- Ehkä se on juuri italialaista yhteiskuntaa. Ei välitetä lain kirjaimesta. Mafiakin syntyi siten että järjestö halusi alunperin saada aikaan parannuksia yhteisössä, vaikka toimittiinkin osittain yhteiskunnan ulkopuolella. Tex Willer haluaa saada asiat oikealle tolalle välittämättä byrokratian kiemuroista.

Viitala tulkitsee, että Texin suuri suosio Italiassa perustuu juuri unelmaan, että todella olisi sankari joka pistää mafian kaltaiset rikollisjärjestöt kovaotteisesti kuriin.

”Kiillota tähtesi, tehdään oikein näyttävä esiinmarssi!”― Tex Willer

Tex Willerillä ei tosiaan riitä kärsivällisyyttä odottaa ratsuväen päämajasta lupaa käynnistää kansanmurhaa muistuttava roistoheimon lahtaaminen.

Tosielämän esimerkkien perusteella absoluuttinen valta turmelee ja korruptoi. Viitala arvioi että jos Texin systeemi jossakin sarjassa osoittautuisi korruptoituneeksi, hänen Tex-lukemisensa loppuisi siihen.

- Tästäkin on kyllä jo esimerkkejä. Eräässä tarinassa (Surma sumussa, 2007) oli lain harmaalla alueella toimiva sheriffi samaan tapaan kuin Tex, mutta hän astui sen näkymättömän moraalisen viivan yli, ja saikin surmansa tarinassa.

Tex Willer toteuttaa Viitalan mukaan historian reunaehdot, vaikka välillä poiketaan fantasian puolelle. Mukana on todellisia henkilöitä, joiden rooleja on tosin muunneltu. Esimerkiksi historiallinen Kit Carson oli todellisuudessa navajo-heimon lahtaajia. Yllättäen Tiger Jackillekin on löytynyt historiallinen esikuva. Sarjassa pyritään usein jopa dokumentaariseen otteeseen. Kuvitusten pohjana käytetään valokuvia ja käsikirjoittajat tuntevat hyvin Villin lännen historian. Tarinoissa saattaa esiintyä lännen roistoja, joiden suhteen on otettu vapauksia, eli tietenkin joku muu on pistänyt heidät päiviltä kuin Tex Willer.

Tex Willerin roistogalleriaa voisi kutsua populistiseksi. Isokenkäiset valkoiset ovat useimmiten roistoja ja poliitikot korruptoituneita.

”Perhana! Tex Willer!”― valkoisille rikollisille yleinen reaktio

- Jos valkoiset kullankaivajat yrittävät anastaa intiaanien maita, Tex on intiaanien puolella. Aika paljonkin siellä otetaan kantaa intiaanien huonoon kohtelun, että maat on viety ja ajettu reservaatteihin. Ja Tex on pienviljelijän puolella suurkarjatilallisia vastaan.

-Periaatteessa Tex on hengeltään vasemmistolainen, vaikka Texin ja Kit Carsonin puheenparret voisi laittaa suoraan kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n huoneentauluille, kiteyttää Viitala.

Tex Willer kuittailee.
Tex Willer kuittailee. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Luin tätä juttua varten parikymmentä Tex-pokkaria ja albumia. Itselleni suuri yllätys Tex Willerin lukemisessa oli nyt tarinakerronaan hidas tempo. Tässä sarjakuvassa todella annetaan tilaa hitaalle kehittelylle ja keskustelulle. Joskus tuntuu että Bonellin ja Galepin vanhoissa stooreissa on jopa löysää läppää koomisen pitkiä toveja. Mutta kaiken kaikiaan juuri tämä junnaava piirre tekee sarjasta minun silmissäni omaperäisen ja kiehtovan.

- On huvittavaa että Tex Willeristä puhutaan action-sarjakuvana, vaikka siinä puhutaan niin hirveästi. Saattaa olla että äijät istuskelee siinä pihvin ääressä puhumassa 20 sivua, pelkästään puhuvia päitä. Ja sitten ne ratsastaa maisemassa seuraavat 20 sivua ja puhuu loputtomasti. Ja toiminta menee sitten varsin nopeasti ohi. Perinteisen tarinankerronnan kannalta monetkin Tex-tarinat vaatisivat vahvaa tiivistämistä, mutta se on anteeksipyytelemätöntä kioskiviihdettä. Ja kun niin moni tykkää siitä, se tarkoittaa että Texin kaava toimii, sanoo Hiltunen.

Tex Willer ei ole enää ammattisarjakuvapiirtäjä Hiltusen suurin länkkärisuosikki. Samankaltaisista lähtökohdista syntynyt italialainen länkkäri Ken Parker on Hiltusen ykkönen.

- Mutta vilkaisen aina Tex Willereitä ruokakaupassa. Jos on jotain kiinnostavaa kuten Yama äskettäin (taikuutta harrastava roisto Mefiston varjossa) niin ostan. Ostan myös jättialpparit, sanoo Hiltunen.

Tex Willerin jättialbumit ovat nykyään piirrosjäljeltään kunnianhimoisia ja tarinat monisyisiä.

-Monet uudet tekijät pyrkii todella ylittämään itsensä. Kun pääsee piirtämään Tex Willeriä, tulee näyttämisen tarve. Jättialbumeissa on paljon taiteilijoita, jotka tekee vain yhden albumin ja jatkaa sitten eteenpäin. Jopa (Eisner-palkittu) Joe Kubert on tehnyt yhden ison Tex-albumin, mainitsee Hiltunen.

Texin tekijätalli on arvostettu, vaikka suuri osa sarjakuvakentästä ajattelee Tex Willerin olevan roskaviihdettä.

-Seikkailusarjakuvaa arvostavissa piireissä Tex on iso jättiläinen. Olisin kyllä otettu jos joskus pääsisin piirtämään Tex Willer -tarinan, toteaa Hiltunen.

Tex Willerin adios.
Tex Willerin adios. Kuva: Sergio Bonelli Editore Tex Willer

Tex Willerin ja Kit Carsonin ikoniset lausahdukset ovat peräisin Wikisitaatit -artikkelista (https://fi.wikiquote.org/wiki/Tex_Willer). Käännökset Renne Nikupaavola.

Kiitokset pitkäaikaiselle Tex Willer -toimittajalle Asko Alaselle, joka tarjosi taustatietoja, vinkkejä ja lähdetietoja.

Kommentit
  • Humaani älykaupunki perustuu luottamukseen

    Mitä älykkäät kaupungit merkitsevät asukkaiden kannalta?

    Älykkäät kaupungit ovat tulossa! Toistaiseksi älykaupunki näyttää ulospäin sellaiselta kuin esimerkiksi Helsinki, jossa on mainiosti toimivia kaupunkipyöriä. Ratikan kulkua voi seurata älypuhelimella, koska raitiovaunujen sijainti on avointa dataa.

  • Testaa kuinka kauhee akka olet?

    Kuka "hankala" mytologinen naishahmo olet?

    Oletko kuullut Raamatun Aatamin ex-vaimosta Lilithistä? Siitä, joka karkasi bilettämään demonien kanssa. Kauhee akka -radiosarja tutustuu “hankaliin” mytologisiin naishahmoihin. Testaa, kuka ja kuinka kauhee akka itse olet.

  • Astrid Lindgrenin elämän kipein vaihe muuttui elokuvaksi – suhde pomoon ja lapsen luovuttaminen sijaiskotiin

    Draamaelokuva seuraa tarkkaan tositapahtumia

    Tanskalaisen Pernille Fischer Christensenin ohjaama Nuori Astrid -elokuva poimii aiheekseen lastenkirjailijan elämän kipeimmän tapahtumasarjan. Astrid Lindgren (tuolloin Ericsson) ryhtyi suhteeseen keski-ikäisen naimisissa olevan miehen kanssa. Hän synnytti aviottoman lapsen 18-vuotiaana ja ajautui suuriin vaikeuksiin. Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Peppi Pitkätossua ja Lindgrenin lastenkirjailijauraa.