Lauantaina 17.3.2018 Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa käsiteltiin sotavankien jälkeläisiä ja heidän pyrkimystään löytää sukulaisensa, sekä täyttää sydämessä ammottava tyhjä aukko. Ohjelmassa tarinansa kertoi muun muassa sotavangin lapsenlapsi Ira Vihreälehto. Hän on nyt löytänyt etsimänsä.
"Uskotko, että voit löytää etsimäsi suvun vielä?" Kysyi Anne Flinkkilä viimeisimmässä Flinkkilä & Tastula -jaksossa historioitsija Ira Vihreälehdolta. Ira vastasi: "Uskon."
Onneksi hän uskoi, sillä nyt Vihreälehto on lähettämässä DNA-testejä mahdollisille sukulaisilleen Äänisen rannalle. Viisivuotinen isoisän etsintä saattaa viimein tulla päätökseen.
Vihreälehto pyrki aluksi löytämään isoisänsä oman isänsä vuoksi, mutta huomasi lopulta etsivänsä juuria myös itselleen.
– Isä kysyy jokaisen puhelun aluksi, olenko löytänyt hänen isänsä, onko mitään uutta. Myös minulle olisi kuitenkin tärkeää löytää omia ihmisiä, oma heimoni.
”Pitää varoa liikaa bondausta”
DNA-testin tekee Iran oletetun isoisän, Ivan Metvejevin, nuorempi veli. Ivan itse on valitettavasti jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
– Nuorempi veli näyttää kuulemma eniten minun omalta isältäni. DNA-testi kannattaa teettää henkilöllä, joka on todennäköisin sukulainen, Vihreälehto kertoo.
Vihreälehto ei kuitenkaan halua liikaa iloita ennen DNA-testin tulosten saapumista. Pettymys voisi silloin olla liian suuri. Hänen mielestään perheeseen ei kannata tutustua liikaa etukäteen.
– Pitää varoa liikaa bondausta. Tämä on ollut suuri shokki myös Ivanin lapsille ja lapsenlapsille. He aprikoivat, olisiko Ivan todella jättänyt lapsen Suomeen. Sulateltavaa on siis heilläkin, mikäli DNA-testi osoittaa sukulaisuutemme, Vihreälehto sanoo.
Ivanilla ei kuitenkaan ollut sodan jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Suomesta, sillä sotavankien ei sallittu jäädä. Vihreälehto haluaisikin suvun tietävän, että Ivanin oli pakko jättää Iran mummo, Lempi, Suomeen. Toisaalta ei tiedetä, tiesikö Ivan edes Iran isän olevan tuloillaan.
Metvejevin perhe on kuitenkin hyvin innokas tietämään Ivanin elämän vaiheista sotavanki-aikoina.
Minäkin olen Ira
Vihreälehto löysi mahdolliset sukulaisensa arkistojen avulla. Hän etsi tietoja yhteensä viidestätoista miehestä, mutta heistä yksi toisensa jälkeen tippui pois listalta.
– Osa oli mummoa montakymmentä vuotta vanhempia, osa taas ei ollut yhtään sukunäköinen, Ira kuvailee.
Jäljelle jäivät vain muutamat miehet ja lopulta pienen Venäläisen kaupungin arkistosta tärppäsi.
– Arkisto oli lähettänyt kyseiselle venäläiselle suvulle tiedon kirjeestäni ja kertonut minun etsivän isoisääni. Lähetin kirjeen mukana myös kuvia isästäni. Ivanin lapsenlapsi oli mennyt käymään arkistossa ja kuvan nähtyään todennut, että tämä on ehdottomasti meidän miehemme, paperit tänne! Ira kertoo.
Arkisto otti yhteyttä myös Iraan ja mielenkiintoinen yhteensattuma on, että Ivanin lapsenlapsen nimi on myös Ira. He ovat viestitelleet ahkerasti viime viikkoina.
– En ollut aluksi uskoa korviani, mutta löysin meistä lopulta paljon yhtäläisyyksiä. Toki en vielä tiedä, ovatko he sukulaisiani, mutta heissä on paljon muun muassa samanlaisia luonteenpiirteitä.
Lisäksi Iran mukaan heissä on paljon samaa näköä. Hän on kokenut yhteenkuuluvuuden tunnetta ennenkin, muttei tällaisessa mittakaavassa. Tällä hetkellä he ovat niin varmoja sukulaisuudesta kuin ilman tieteellisiä tutkimuksia on mahdollista.
– Isäni on erittäin toiveikas, että tämä kyseinen suku olisi nyt se oikea. Hän on alkanut hommata jo passia ja viisumiakin. Tarkoitus on lähteä tapaamaan tätä perhettä, mikäli he osoittautuvat sukulaisiksi.
Katso ja kuuntele Ira Vihreälehdon tarina kokonaisuudessaan Flinkkilä & Tastulan Kunnes rauha heidät erotti -jaksosta.
