Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Vankilan ulkopuolella lääkäri Martti Johannes Siirala on kuullut tarkempia tietoja oloista reaalilyseolla. #musiikinkevät1918
Maaliskuun 17. päivänä helsinkiläinen 29-vuotias lääkäri Martti Johannes Siirala kirjoitti päiväkirjaansa:
"Ruokarustinki nyt on hieman paremmalla tolalla. Olenkin siis ollut oikeassa väittäessäni perättömiksi niitä ryövärihistorioita, mitä kaupungilla sanotussa vankileirissä vallitsevasta tilanteesta levitetään ja uskotaan. Että siellä ei suinkaan ruusuilla eletä ja että vartijat miestä myöten ovat hyvinkin sikamaisia ja röyhkeitä se on kyllä vissi se.
Kuulin juuri äsken eräältä vangilta, joka nyt on sairaalahoitoon tuotu, että muutamille on suurimpana piinana se naputtava ääni joka usein kuuluu. He näet epäilevät asuntonsa alustaa miinoitettavan. Mutta entäpä sellainen olisikin merkkikielellä koputtamista. Kukapa tuon niin tarkoin tiennee."
Myös Aarre Merikannon kirje kotiin toisti samaa asiaa. Vankilassa ei kärsitty nälkää.
Aarre oli myös lukenut paljon, mm. ranskalaisen tähtitieteilijän Nicolas Camille Flammarionin teosta. Mieliala oli muutekin hyvä ja olo toiveikas. Aarre oli saanut myös hyviä uutisia viimeisestä sävellyksestään.
Ruots. realilyseo
Rakkaat omaiset!
No, eilen oli oikein juhlapäivä! Kylläpä kaakkao on hyvää ja pastilleritkin tiensä löysivät.
Sain tänään Almalta kortin, nätin pikkumissin kuvan. Ihmettelinpä eilen un poco Bältin terveisistä! Kovasti sitä Arnon kanssa koetettiin ratkaista.
Niin, että hammaspasta-tuuba olisi tarpeen. Viimeksi lähetetty melkein kuivunutta.
Myös kirjepaperia menisi mukiin, kirjekuoria postikortteja on kyllä.
Tänään olimme viimeksi aamiaisella ja saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon. Sangosta vaan mätettiin. Vaikka pienoisia olivat, niin kyllähän niistä täyttyi. Taskuunkin pistin ja täällä huoneessa suolan kanssa jatkoin harvinaista "kalaasia".
Näin puolenpäivän jälkeen, aurinkoisina päivinä sitä on koko reippaalla tuulella ja toivokin on kaksinkertainen.
Flammarion on hyvin intresantti, samoin muut kirjat, jotka olen saanut. Että eilen olin iloissani kuullessani viimeisestä sävellyksestäni, sen arvaatten.
Monet rakkaat terveiset!
Aarre
P. S. Sotaretkellämme joúduin kaiken kaikkiaan 50 mk velkaa. Olen sen nyt kuitannut saatuani kotoa saman summan. Rahalla en täällä mitään tee, saanhan sikaareja ja litteratuuria yllin kyllin ja muuhun se ei kelpaa. Sikaarimynstykki olisi sehr willkommen!
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Sjundbyn kartanon arkisto: Henrik Lindebergin päiväkirja.
Wikipedia
Linkit
Martti Johannes Siiralan päiväkirja: Veljessodan syyt
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
