Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle. #musiikinkevät1918
Maaliskuun loppupuolella Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola kirjoitti päiväkirjaansa, että punaiset olivat häviämässä sodan, ja Helsingissä kiehui...
”Vauhti kiihtyy! Provokation aika! Nimenmuutos.
Viime päivien lehdet ovat sisältäneet sangen vähän sotauutisia. On siis päästy valheellisuuden päätulvasta. Ei tarvitse lukea satuja "voittoisista etenemisistä", "lahtarien sekasortoisesta peräytymisestä", ei siitä kuinka "lahtareja kaatui 500, meitä 3, haavoittui muutama." Nyt saavat toverit iskuja niin että tuntuu kaikilla rintamilla ja peräytyvät. Valkoinen armeija on lopultakin saanut aseita ja tullut harjoitusten jälkeen kypsäksi murtamaan valheelliset ulvojat.
Ei todella tahdo uskoa silmiään, kun laskee esim. tämänpäiväisestä Tiedonantolehdestä "Hämeen Lääninvaltuuskunnan" julistuksen. Pitäisihän edes tällaisessa asemassa olla henkilöitä, joilla olisi edes hitunen arvostelukykyä ja häpyä. Turha toivo!
Punaisten kulkiessa häviötään kohti on täällä alkanut kiehua. Puhun provokaationista, koska varsinkin naisväki tietää paljon. Eräs ruotsalaisen teatterikoulun oppilas kertoi tosissaan, että muka huomenna "ne" tulevat. On muka lähetetty julistuksia, joissa kehotetaan ihmisiä olemaan sisällä. Ja kuinka tarkkoja tietoja, "he tulevat" 9.45 ip!!
Myös A. kertoi, että naiset ovat jonkunlaisissa aseenkantohommissa. Hän olisi muka lupautunut samaan. "Johtomiesten" taholta oli hän saanut kehotuksen, että täältä olisi paras pariksi ensi yöksi siirtyä keskikaupungille.
Minä olinkin siksi löysäpäinen, että menin Lekmanin puulaakiin ja pyysin päästä A:n yötoveriksi, jos pahalta näyttää. Hän lupasi, mutta hymyili samalla: "Pesola taitaa pelätä!”
Tietysti en mene mihinkään. Jos ilmasta tai maalta pommitetaan Työväentaloa, niin onhan ikkunani mitä otollisin huomioittentekopaikka!
Aino on niin viiripäinen, että hän uhkaa tulla yöksi luokseni. Hän ei tahdo "jättää" minua! Olen koettanut häntä saada järkiinsä. Turhaan! Asia on kuitenkin käytännössä mahdoton, siitä pitävät A:n siskot huolta.
Kun Tuulispää ja Velikultakin ovat kuolleina, saa vastaavaa hengenruokaa nykyisen hallitsevan luokan nimenmuutoksista. Tilasto näistä olisi suurenmoinen. Muistiin on painunut mm. eräs suomalaisniminen, mikä otti takaisin "aatelisen" Tigerstedt. Tämän päivän lehdessä on seuraava käänne: ennen Selma ja Luigia Humander, nyt S. ja L. Del Pup!!
Melko tavallisia ovat muutokset suomalaisista ruotsalaisiksi ja vielä tavallisemmat hyvästä suomalaisesta huonoksi suomalaiseksi, Virtasia, Laaksosia, Tuomia ym. kuluneita nimiä on paljon lisääntynyt. "Halleluja, ei kynnetä, ei kylvetä jne."! Syystä eräs Hulda Pirskanen kirjoitti asiasta, joku oli vaihtanut hyvän Pirskasen huonommaksi. Turha vaiva!!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 21. maaliskuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
