Teeman elokuvafestivaalin perjantaiohjelmiston avaa Jonathan Demmen ohjaama Stop Making Sense, yksi kaikkien aikojen parhaita konserttielokuvia. Onko se sattumaa?
Onko David Lynch David Byrne?
Mietitäänpä hetki. Molempien etunimi on David. Kyllä. Molemmat kävivät taidekoulua. Kyllä. Molemmat potkaistiin koulusta pihalle kahden vuoden opiskelun jälkeen. Kyllä. Molempien varhaiseen menestykseen liittyy sana "head". Lynchillä Eraserhead ja Byrnellä Talking Heads.
Tiedän, että tämä on klisee, mutta netissä voi törmätä outoihin asioihin. Jopa asioihin ajalta ennen nettiä. Amerikkalaisen Spy-lehden vuoden 1991 ensimmäisessä numerossa vertailtiin enemmän tai vähemmän salaliittoteoreettisessa hengessä kahden Davidin olemusta, elämää ja saavutuksia. Kyseessä voisi melkein olla sama mies!
Molemmat ovat kokeneet velvollisuudekseen kritisoida banaalia keskiluokkaista amerikkalaista elämää. Molempia ovat kiinnostaneet psykomurhaajat. Molemmat ovat olleet Time-lehden kannessa. Molempien tuotantoa on esitetty Brooklyn Academy of Musicissa. Molempien mielivaatetus on ylisuuri puvuntakki, jonka alla on ylös asti napitettu kauluspaita. Ja sitä paitsi hehän ovat saman näköisiä!
Eikä ehkä ole sattumaa, että Lynchin ensimmäinen tv-sarja Twin Peaks oli tumma ja vinksahtaneen satiirinen katsaus pikkukaupungin elämään ja Byrnen ensimmäinen elokuva True Stories oli tumma ja vinksahtaneen satiirinen katsaus pikkukaupungin elämään.
Everything is fine."
Ja onko sattumaa, että Eraserhead-elokuvassa on David Lynchin sanoittama laulu In Heaven, ja Talking Headsin albumilla Fear of Music, kuten myös elokuvassa Stop Making Sense esitetään laulu nimeltä Heaven?
"In Heaven / Everything is fine", sanoo Lynch. "Heaven is a place / A place where nothing / Nothing ever happens", sanoo Byrne.
Nothing ever happens."
No, tämän vähemmistä aineksista on vaikeaa rakentaa uskottavaa salaliittoteoriaa, mutta jotakin samaa näissä miehissä on. Vuonna 1977 Talking Heads julkaisi esikoisalbuminsa "77", jonka tunnetuin kappale on Psycho Killer. Kappale oli omaperäinen ja surrealistinen. Samana vuonna sai ensi-iltansa David Lynchin ensimmäinen elokuva Eraserhead. Elokuva oli omaperäinen ja surrealistinen.
Siinä ne ovat! Kaksi sanaa: omaperäinen ja surrealistinen. Nämä miehiä yhdistävät. Kahta Davidia.
Mitä lähemmäs kuljemme 1970-luvun loppua ja 1980-lukua, sitä selkeämmin samankaltaisuus on aistittavissa. David Lynchin tapa tehdä elokuvaa on samanlainen kuin David Byrnen tapa tehdä popmusiikkia. Omaperäinen ja surrealistinen.
Lynch: Eraserhead, Elefanttimies, Dyyni, Blue Velvet…
Byrne: Psycho Killer, Love Goes to Building on Fire, Life During Wartime, Burning Down the House…
On totta, että surrealistisuus ei aina ole Talking Headsin musiikin tunnistettavin piirre, mutta se on ehdottomasti David Byrnen lyriikan olennainen osa. Se on ollut sitä ensialbumista lähtien:
"I can't seem to face up to the facts / I'm tense and nervous, and I can't relax / I can't sleep 'cause my bed's on fire / Don't touch me I'm a real live wire." (Psycho Killer, 1977)
"Here's your ticket, pack your bags, time for jumping overboard / Transportation isn't here / Close enough but not too far, maybe you know where you are / Fighting fire with fire." (Burning Down the House, 1983)
Onko sattumaa, että molemmissa ylläolevissa lainauksissa on sana "fire"? Mistä johtuu, että David Lynch, Laura Palmer ja Twin Peaks tuovat mieleen sanan "fire"?
Onko sattumaa, että Stop Making Sensen aloittava, David Byrnen yksin esittämä Psycho Killer tuo mieleen David Lynchin? Voisiko tyylikkään valkoisen puvun ja ylös asti napitetun kauluspaidan alla ollakin se toinen David?
Stop Making Sense (USA 1984) esitetään Teeman elokuvafestivaalilla perjantaina 23.3. klo 20 Jonathan Demmen muistoksi. Areenassa elokuva on 30 päivää.
