Oscar-ehdokkaana ollut, Euroopan parhaaksi animaatioksi valittu elokuva kertoo orpopojasta, joka saa lastenkodista itselleen ystäviä ja uuden perheen.
Teema pääsiäislauantaina 20.4. klo 16.20, Areenassa 30 päivää
Elämäni kesäkurpitsana tuntuu hyvin tutulta tarinalta. Pieni poika jää orvoksi ja joutuu lastenkotiin, jossa hän saa uusia ystäviä ja rakastuukin. Lapset kokevat yhdessä seikkailuita, välillä vähän tappelevat, ja pelastavat yhden tovereistaan neuvokkaasti.
Mutta sveitsiläisen Claude Barrasin ohjaama animaatioelokuva on tavattoman koskettavasti ja omalaatuisen tyylikkäästi kerrottu. Ja tarinan tuttuus on paremminkin inhimillisyyttä, jolle Barras antaa tilaa kauniilla tavalla, jota tekee mieli sanoa vanhanaikaiseksi.
Elokuvassa loistaa ohjaajan taito antaa pienten asioiden kantaa suuria merkityksiä ja tunnelatauksia. Kun esimerkiksi päähenkilö Kesäkurpitsan leija tai tyhjä oluttölkki – ainoat muistoesineet isästä ja äidistä – näyttävät olevan vaarassa, se kouraisee katsojaa syvältä. Paljaat tunteet, niin myönteiset kuin kielteiset, piirtyvät kirkkaina pieninä eleinä niukkaa taustaa vasten. Ja toisenlaisessa elokuvassa vaikkapa pikku sivujuonne pesää rakentavista pikkulinnuista orpokodin pihapuussa saattaisi tehdä kornin vaikutuksen. Ei tässä.
Elämäni kesäkurpitsana perustuu ranskalaisen Gilles Paris'n bestseller-romaaniin, joka on filmatisoitu myös tv-elokuvaksi. (Suomeksi sitä ei ole käännetty.) Barras pehmentää romaanin dramaattisia tapahtumia arkisemmiksi (alkuteoksessa Kesäkurpitsa vahingossa ampuu äitinsä) ja pienentää niiden mittakaavaa. Lastenkodin henkilögalleria elokuvassa on sekin suppea, vain kourallinen lapsia ja pari aikuista, mutta tätä tarinaa varten juuri sopivan kokoinen.
Nukkeanimaationa toteutettu elokuva työskentelee yksityiskohdilla ja sävyillä. Pitkillä otoksillaan se antaa aikaa tunteille.
Lastenkodin asukkaat ovat nähneet elämässään rankkoja asioita: alkoholismia, huumeita, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, hyväksikäyttöä, rasismia. Mutta Barras ei anna järkyttävien tapahtumien tai diagnoosien määrittää elokuvan lapsia henkilöinä. Rauhallinen ja hiljainen ote samalla korostaa kokemusten vakavuutta ja kuitenkin sallii lasten esiintyä kunkin omana itsenään.
Kesäkurpitsan ja hänen ystäviensä unelmat eivät ole valtavan suuria eivätkä mielikuvitusmaailmaan kuuluvia: he haluavat rakkautta ja turvaa.
Elämäni kesäkurpitsana on palkittu muun muassa Euroopan parhaana animaatioelokuvana ja parhaan animaation Césarilla, ja se oli parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkaana vuonna 2017.
- Elämäni kesäkurpitsana (Ma vie de Courgette), Sveitsi 2016. Animaatioelokuva, ohjaus Claude Barras. Äänirooleissa Gaspard Schlatter, Sixtine Murat, Paulin Jaccoud, Michel Vuillermoz. Tv-ensi-ilta Teeman elokuvafestivaalilla 24.3. klo 13.20, Areenassa 30 päivää
Elokuva on nähty ensimmäisen kerran Teeman elokuvafestivaalilla 24.3.2018.
