Hyppää pääsisältöön

Varikset ovat lintumaailman älykköjä, joilla on turhaan huono maine – kaupungeissa alkaa maaliskuussa taistelu reviireistä

Varis
Varis Kuva: Yle/ Risto Salovaara Varikset,linnut

Vaikka varis ei vieläkään ole ihmisten suosikkilintu, sen pesiä ei sentään enää tuhota. Varikset ja harakat ovatkin tuttu näky kaupungeissa etenkin talvisin. Älykkäitä lintuja tarkkailemalla voi oppia kiintoisia asioita.

Etenkin talvella varis on kaupunkieläin. Kaupunkeihin muuttaa talvehtimaan paljon maalaisserkkuja ja kaikille riittää ruokaa. Linnut elävät isoissa laumoissa sovussa keskenään.

Mutta kevään korvalla, viimeistään näin maaliskuun puolivälissä kaikki eivät enää siedä toisiaan.

Parit alkavat näyttää muille, että nämä ovat saaneet vain hetkellisesti oleskella heidän reviireillään ja nyt vieraiden lintujen olisi syytä poistua alueilta.

Varikset pesivät havupuissa

Varislintujen määrä alkoi lisääntyä kaupungeissa 1970-luvulla. Sitä ennen elinolosuhteet olivat heikot, koska ihmiset tuhosivat niiden pesiä ja kivittivät poikasia.

Kun linnut saivat lisääntymisrauhan, se näkyi nopeasti niiden määrässä.

Varis syö ikkunalla
Varis syö ikkunalla Kuva: Juha Laaksonen varis (laji)

Radio Suomen Luontoillan toimittaja Juha Laaksonen tutustui varisten elämään ensimmäisen kerran kunnolla parikymmentä vuotta sitten gradua tehdessään.

Hän havaitsi, että varisten pesimäkanta oli esimerkiksi Helsingin Lauttasaaressa paljon suurempi kuin mitä edes huimimmissa laskuissa oltiin etukäteen arveltu.

Seurannassa löytyi kesän aikana alle neljän neliökilometrin alueelta yhteensä 67 variksen pesää. Suurin osa niistä oli havupuissa.

Lintumaailman ankarat lait tosin pätevät myös varisten ja harakoiden maailmassa. Joskus variksenpoikanen voi olla liiankin urbaani ja kasvaa pelkällä roskaruualla, jolloin sillä on kokonaan valkoiset siivet.

Yleensä valkosiivet eivät opi lentämään eivätkä selviä talven yli vaan joutuvat kissan kynsiin tai auton alle.

Varis on pitkäikäinen ja sillä on isot aivot

Ehkä äänensä ja karun ulkomuotonsa takia varis ei yleensä ole ihmisten suosikkilintu. Mutta varikseen kannattaa tutustua: se on oppivainen, utelias, kujeileva, sosiaalinen ja älykäs lintu.

Variksilla on kokoonsa nähden isot aivot ja niissä on samalla tavalla eri tehtäviin erikoistuneita alueita kuin ihmisillä.

Varislinnut ovat tutkimusten mukaan lintumaailman älykkäimpiä jäseniä. Tutkimuksissa on osoitettu, että varis voi olla yhtä fiksu kuin 7-vuotias lapsi.

Harakka kävelee kalliolla
Harakka kävelee kalliolla Kuva: juha laaksonen harakka

Harakka puolestaan on tiettävästi ainoita eläimiä, joka tunnistaa oman peilikuvansa.

Variksilla on älykkyydessä etua myös pitkästä iästä. Osa variksista elää jopa 30-40-vuotiaiksi ja siinä ajassa ehtii oppia kaikenlaista.

Urbaanit legendat variksista osittain totta

Varisten ja harakoiden älykkyydestä kerrotaan myös monia juttuja, jotka pitävät paikkansa vaihtelevasti.

Esimerkiksi Ruotsissa eräällä naisella oli tapana ruokkia pihallaan muutamaa harakkaa. Pian alkoi tapahtua outoja: ovikello soi, mutta kun nainen kurkisti ulos, siellä olivat vain harakat. Hän heitti niille saman tien hieman syötävää.

Lopulta naisen epäilykset saivat vahvistuksen: ovikelloa kilauttelivat harakat.

Naisen puoliso ei kuitenkaan pitänyt harakoista, vaan hätisteli niitä pois. Harakat alkoivat ulostaa miehen auton tuulilasiin, mutta vain miehen paikalle, ei vaimon.

Varis kalliolla
Varis kalliolla Kuva: Juha Laaksonen varis (laji)

Tarina on tosi, mutta oiva esimerkki siitä, miten ihminen päättelee eläinten käytöksestä jotain, mitä niistä ei voi päätellä.

Harakat eivät todennäköisesti kostaneet hätistelyä kakkakepposella, vaan auto oli ilmeisesti parkissa juuri niiden lepo- tai pesimäpuun alla ja kuskin puoli juuri sen oksan katveessa, jossa harakat istuivat.

Variksia kannattaa tarkkailla ruokkimalla niitä

Oli se ihmismäisen tietoista tai ei, harakoiden ja varisten käytöstä on hauska seurata. Paras tapa tarkkailuun on ryhtyä ruokkimaan niitä

Varis ei esimerkiksi suoraan ryntää syömään sille heitettyä herkkua, vaan laskeutuu viereen, kaartelee ja yrittää näytellä ettei ole kiinnostunut. Sitten se yhtäkkiä nappaa ruoan ja lentää pois nauttimaan saaliistaan.

Kiinnostavaa on seurata myös varisten yöpymisparvia ja niiden muodostumista. Suuret yöpymisparvet hajaantuvat aamun tullen pikku parviksi kukin taholleen ja toiset löytävät enemmän ravintoa kuin toiset.

Onko yön aikana syytä vaihtaa joukkoa, jos edellispäivä on ollut heikko?

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän