Maaliskuun 22. päivänä Väinö Pesola saa sisäpiirin tietoa Suomen kansanvaltuuskunnan johtamisongelmista. #musiikinkevät1918
Maaliskuun lopulla Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä Väinö Pesola istui helsinkiläisessä kahvilassa tutun tuomarin, Ylioppilaskunnan Laulajan kanssa. Tuomari Heino oli itse Suomen kansanvaltuuskunnan hallituksen jäsen ja avautui Pesolalle vallanpitäjien kyvyttömyydestä pyörittää yhteiskuntaa. Hän arvosteli erityisesti elintarvikekomissaari Oskari Tokoin ja hallituksen puheenjohtajan pääministeri Kullervo Mannerin toimintaa.
Pesola sai kuulla myös sotauutisia Vilppulasta ja Tampereelta.
”Hallitusmies kertoo ja hänen suunsa kautta sairaanhoitajatar.
Tuomari Heino, Y.L:n hyvä tuttu, ei pelännyt tunnustaa olevansa nykyisessä hallituksessa sitä kysyessäni tavatessamme tänään Blomqvistilla. Hän on ollut elintarveosastolla.
Hänen kuvauksensa nykyisestä komennosta ei suinkaan ollut loistava. Tokoille ei hän antanut (minkäänlaista) tunnustusta. "Sillä ei ole minkäänlaista johdonmukaista suunnitelmaa, eikä periaatteita elintarveasioissa", arveli hän. "Tavantakaa se vain pistäy Pietarissa, millä tuloksilla, ei tiedä kukaan." Sanoi päällikkönsä arvoa silmissään pahasti laskevan.
Itse kertoi hän jo pari viikkoa sitten pyrkineensä eroon, mutta ei oltu päästetty.
Mannerin sanoi hän tehneen itseensä kovin vastenmielisen vaikutuksen. Yleisenä omituisuutena sanoi hän huomanneensa tovereissa olevan toiselta puolen suuren oman kyvyn liika-arvioimisen, toiselta puolen erikoisen arkuuden, mikä kävi ilmi paperien allekirjoittamisissa.
Arveli, että parin kuukauden päästä toverit huomaavat kyvyttömyytensä yhteiskuntakoneiston liikkeellä pysyttämiseen, jolloin he saavat tarpeekseen "hallitsemisesta" ja koko rakennus luhistuu.
H. on äsken tavannut Vilppulasta haavoittuneena palanneen sairaanhoitajattaren. Tämän kertomukset olivat todella karkeita.
Vilppulan ja Oriveden asemat uivat veressä. Kaatuneet luetaan tuhansissa, ei vain sadoissa. Heidän junassaan yksin oli toista sataa kaatunutta. Valkokaartilaiset kaatuneet löyhkäsivät viinalta. Heillä oli konjakkipullo taskussa.
Vilppulan joukko oli läpäissyt saarroksen vain 3:n panssarijunan avulla. Niitten kuularuiskut olivat niittäneet miestä kuin heinää!
Viimeisten tietojen mukaan on noin 4000 punakaartilaista saanut taisteluissa surmansa. Vangiksi jääneistä ei toistaiseksi tiedetä. Tosiasia on kuitenkin, että punakaarti on peräytynyt useita peninkulmia aina Orivedelle asti. Etujoukkoja on jo Messukylässä ja Kangasala on valkoisten hallussa.
Tampere on julistettu sotatilaan ja työt siellä lopetettu. Nyt pian tapahtuneen Tampereen valloitus, josta kansalaissodan alkuaikoina niin paljon perätöntä sepitettiin. Sen menetys olisi suuri strateginen, mutta vielä suurempi moraalinen tappio punaisille!
Kova isku on Vilppulakin!!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 23. maaliskuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
