Maalaistyttö Virpi Talvitie arvostaa juuriansa ja pitää lapsuutensa maisemia sopivan kokoisina. Työhönsä hän saa uusia ideoita käymällä säännöllisin väliajoin Italiassa. Hän on tunnettu lastenkirjojen kuvittaja ja nauttii kun saa tulkita tekstejä kuvan kielelle. Finlandia Junior-palkinnon Virpi Talvitie sai Timo Parvelan kanssa kirjasta Keinulauta ja kuvittaa suosittua Maukka ja Väykkä-sarjaa. Kirjankuvituksia hän on tehnyt myös aikuisille. Talvitiestä on tärkeää huomata arjen kauneus ja saada siitä oivalluksia.
Kuusi kuvaa graafikko, kuvittaja Virpi Talvitien elämästä
Kuvittaja ja graafikko Virpi Talvitie on kotoisin yhdestä monista Suomen Myllykylistä, Ilmajokisesta maalaiskylästä. Hän on valtavan kiitollinen siitä, että on saanut kasvaa maalla.
Talvitien lapsuuden perheeseen kuuluivat kanafarmari-isä, perheenemäntä-äiti ja yhteensä 7 lasta.Talvitie pitää itseään kamarissa kasvaneena tyttönä, koska isä teki ison osan tilan töistä. Lapset auttoivat isää ja äitiä aika vähän. He saivat keskittyä koulunkäyntiin. Vanhemmille oli tärkeä asia, että kaikista lapsista tuli ylioppilaita ja he pääsivät opiskelemaan.
Lapsen silmin pienen kylän elämä tuntui harmoniselta. Oli sopivan kokoinen ympäristö kasvaa.
Vaikka Talvitien äiti oli kasvanut orpotyttönä ja koulut olivat jääneet käymättä, hän oli Talvitien lapsuudessa hyvin aktiivinen ja toimelias maalaisemäntä.
– Kun kananmunien kolesteroliarvoista alettiin kohista, äiti kirjoitti lehtien yleisönosastoille puolustuskirjoituksia niiden terveellisyydestä, muistelee Virpi.
Äiti kuului kansakoulun vanhempainneuvostoon ja myöhemmin piti kirkonkylällä museokahvilaa. Tänä päivänä Talvitien äiti on 90-vuotias ja sairastaa Alzheimerin tautia, mutta sylikkäin istuminen saa äidin vielä muistamaan tyttärensä.
8-vuotiaana saatu oivallus johti kuvittamisen maailmaan
56-vuotias Talvitie on aina pitänyt piirtämisestä, ja osin sen takia hän päätyi opiskelemaan graafista suunnittelua Taideteolliseen korkeakouluun Helsinkiin.
– Joskus 8-vuotiaana olen alkanut käydä kirjastossa. Lainasin kerran kirjan ”Minäpä kerron, piirrä sinä”. Se oli halvasti ja pienesti tehty kirja, jossa oli tarinat valmiina ja melkein tyhjät sivut kuvia varten. Se oli minulle valtavan suuri oivallus, että joo todellakin, joku sitten kirjoittaa näitä tarinoita ja joku kuvittaa näitä, että esimerkiksi minä.
Talvitie tapasi aviomiehensä Laurin hyvin nuorena, ja opiskelujen jälkeen heille tuli valtava tarve perustaa pesä. Pesäpaikaksi valikoitui Hyvinkää ja 1920-luvulla rakennettu talo, johon he vuonna 1988 muuttivat. Yhteistä taivalta heillä on takana lähes 40 vuotta.
Virpillä ja Laurilla on kaksi lasta, kesän tyttö Vilma ja talven poika Topi.
– He ovat järjestäneet elämämme järjestykseen ja tasapainoon, kun kaksin täysin erilaista ihmistä tuli meille: auringon tyttö ja kuun poika. Toinen on ulospäin suuntautunut muusikko, toinen sisäänpäin kääntyneempi, mietiskelevä matemaatikko.
Hetket Italiassa näkyvät kuvituksissa
Talvitien perhe kokee suurta rakkautta Italiaa kohtaan. Sinne he palaavat aina uudestaan näkemään ja kokemaan asioita.
Italian uskomaton kulttuuriperintö, maisema ja elämänrytmi tekevät Talvitiehen syvän vaikutuksen. Myös omat työt tuntuu hyvältä ottaa mukaan matkalle. Eri ympäristössä työskentelytavat ja -tekniikat muuttuvat ja kuviin siirtyy uusia vaikutteita, valoja ja värejä.
– Työskentelytavat voivat muuttua, ja voin keksiä uusia tekniikoita. Minulla on siellä myös rajoitteita, koska ei ole kaikkia työvälineitä mukana.
Talvitiestä on ihanaa huomata arjen kauneutta ja tehdä oivalluksia.
– Minun tehtäväni on katsoa sekä sisään päähäni että ulos päästäni. Miten ihmeellisiä asioita meidän ympärillämme on: värejä, muotoja ja merkityksiä. Arki on tosi tärkeää. Aina ei tarvita pelkkiä huippukohtia.
– Nykyään on tosi kiva, kun kamerat kulkevat kännykässä mukana. Kuvan ottaminen on harjoitusta silmälle, jolloin opin katsomaan yksityiskohtia. Saan ideoita ja apua omaan työhöni.
Talvitie kuvittaa sekä lapsille että aikuisille. Hän on kuvittanut myös monia muusikkotyttärensä lauluja, mm. laulun "Veljeni valkea", joka kertoo sisarusten erilaisuudesta ja syvästä yhteenkuuluvuudesta.
Savupiipun muotoisia pipoja, talon muotoinen villapaita
Kuvittajan työn vastapainoksi Talvitie uppoutuu aika ajoin käsitöiden maailmaan. Hän tekee muun muassa savupiipun muotoisia pipoja, kaulureita ja ranteenlämmittimiä. Onpa hänen käsissään syntynyt talon muotoinen villapaitakin. Käsitöiden avulla Talvitie käsittelee myös kiukkuja.
– Kuvittajan työ ei ole missään nimessä järkevimmästä päästä ammatteja. Työ sisältää innostavaa tekemistä, kiinnostavia haasteita ja ihania kohtaamisia, mutta sitä on hyvin vaikea järjestää oikeaksi ammatiksi. Toimeentuloa on vaikea löytää, vaikka työtä riittää enemmän kuin ehtii tehdä. Onneksi apurahoitustakin on saatavissa aika ajoin.
– Toimeentuloa ei tahdo välillä löytää. Onneksi on apurahoitusta, ja voi tarttua hyvin moneen asiaan.
Toimittaja: Teresia Jokinen
