Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Karjalankannaksella. Viipurissa 25. maaliskuuta hän on kuullut valkoisten hauskasta operaatiosta. #musiikinkevät1918
Toivo Kuula ei ollut varma veljensä Arvo Kuulan olinpaikasta. Hän oli kirjoittanut 40-sivuisen kirjeen veljelleen kertoen tammikuun lopusta lähtien tapahtumista Viipurissa ja sen ympäristössä.
Pitkäksi venähtäneen kirjeen hän lähetti varmuuden vuoksi Arvon puolisolle Irene Kuulalle, jonka osoitteen hän tiesi.
Mutta nyt, 23. maaliskuuta hän aloitti uuden kirjeen Arvolle.
"Arvo-veli.
Niitä mielialoja ja pikku tapahtumia, joita edellisessä jo lähetetyssä kirjeessäni alotin, jatkan edelleen.
Tänään on meillä ollut ensimmäinen kevättuulinen päivä ja nyt sataa vettä vielä illalla, mutta nämä ihanat säät eivät paljoakaan voi pitää mieltä korkealla, sillä jo monta päivää on kuulunut yhtämittainen tykkien jyminä ja veljesveri vuotaa.
Meidän asunnostamme täällä on lähimmälle rintamalle noin 25 km. Noin 20 km:n päässä pitäisi punaisilla olla raskain tykistönsä, joten tänne kuuluu tykkien jymäys sangen mahtavasti.
Mutta olen kyllä kuullut tyveninä päivinä kiväärien ja kuularuiskujenkin räiskettä (Yhtenä päivänä aivan selvästi, jolloin taistelu ehkä riehui lähempänä) ja kuuluu se, vaikka ei aivan selvästi, rintamaltakin asti tyveninä iltoina, kun korvansa panee seinää vastaan.
Alussa, jolloin se kuului lähempää oli kaikki tuntuvinaan ihanalta vapauden humulta ja jyrinältä, nyt sen se viikko viikolta alkaa kuulua yhä kauempaa alkaa toivottomuus vängälläkin vallata mielen. Missä viipyvät valkoiset miehet? Missä on heidän urheutensa ja eteenpäin menonsa?
Ensimmäisen kuukauden paikallaan pysymiset ja perääntymiset saattoi ymmärtää, mutta nyt on jo kulunut kaksi kuukautta, valkoinen joukko jo olisi pitänyt ennättää kyllin varustautua ja jopa harjoitellakin, mutta paikallaan vaan pysytään ja vieläpä peräännytäänkin.
Jos nyt kuluu kolmas kuukausi vielä samalla tavalla, niin alan olla minäkin ja moni muu varmana siitä, ettei tästä sodasta tämän ihmeellisempää tule – jollei punaset ala edetä.
Ja jos ne todellakin pääsevät etenemään, niin silloin katoaa kaikilta luottamus ja maa ja kansa saa alentua surkeaan tilaan, jossa isännöi työmiehet ja heidän oppimattomat ja sivistymättömät johtajansa. ja mikä kaikista pahin on se, että maalaisväestö alkaa vähitellen nyt jo kadottaa luottamuksensa omien poikiensa kykyyn.
Tänne on kyllä kuultu, että joitakin voittoja on saavutettu Vilppulan rintama-osalla ja on huomattu myöskin, että punaset, jotka tekivät hyökkäyksen Raudun kirkolle, on työnnetty sieltä takaisin Raasuliin asti, mutta mitään todellisia rintamamuutoksia valkoisten eduksi ei ole tapahtunut.
Valloittakaa nyt jollain suunnalla edes jotakin punaisilta ja siirtäkää rintamaa lähemmäksi niin saadaanhan silloin edes jotain lohdutusta ja luottamusta. Näin ollen se luottamus pienenee päivä päivältä."
Maaliskuun 25. päivänä Toivo luki Työ-lehdestä jutun, joka sai hänet riemastumaan.
"Käydessämme tänään kaupungissa, saimme kuulla iloisen uutisen tapahtumista Vilppulan-Ikaalisten rintamalta. Työ-lehti kirjoittaa asiasta tähän tapaan:
Punaisen kaartin miehistön pakokauhu johtui siitä, että armeijassa oli ollut kaksi porvarillista provokaattoria, joista yksi (sic) oli huutanut, että armeija on kierroksissa ja olemme tuhon omat ja toinen, että päällystö on pettänyt meitä ja nyt menemme surman suuhun.
Nämä kaksi provokaattoria ovat aikaansaaneet koko armeijassa hirmuisen pakokauhun. Eipä heidän häntänsä alle paljon tulta tarvittu ennenkuin liesuun pyyhkäisivät.
Päivä on ollut kylmä ja kova luoteinen puhaltaa. Rata Talin ja Kavantsaaren väliltä on rikottu kolmesta kohden (punasten puolelta). Muutamia jymähteleviä tykinlaukauksia on kuulunut.
Milloinka tehnevät valkoiset täällä päin yhtä hupaisan operationin. Jäämme jännitetyin mielin yhä odottamaan."
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan kirjeet.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Linkit
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museovirasto CC BY 4.0
