Anu Heikkinen
Yle
Filosofi Frank Martelan mielestä hyvistä arvosanoista kannattaa maksaa vain, jos lapsen tai nuoren tulevaisuus on kiinni niistä ja hänet on motivoitava saamaan parempia numeroita.
“Kun olin lukiossa kaverini äiti lupasi pojalleen viidestä peräkkäisestä kympistä tuhat markkaa. Kaveri sisuuntui, luki ja sai rahat. Lyhyellä tähtäimellä rahapalkkio voi tosiaan toimia, jos se auttaa lasta tai nuorta tsemppaamaan, mutta pitkällä aikavälillä se voi olla ongelmallista.
Maksaminen suuntaa motivaation palkkioon ja vähentää sisäistä motivaatiota suoriutua koulusta. Lapsi ei enää tee asioita sen takia, että se on kivaa, vaan siksi että joku maksaa.
Sisäinen motivaatio muodostuu kolmesta perustekijästä: vapaaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä. Jottei tarvitsisi maksaa, kannattaa miettiä, miten noita tekijöitä voi tukea lapsen ja nuoren elämässä.
Auta lasta huomaamaan miten paljon enemmän hän osaa kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Vapaaehtoisuuden tunteen kokemiseen voi auttaa se, että lapsi oppii näkemään koulun mahdollisuutena oppia eikä pakkopullana, minne on pakko mennä miellyttämään opettajaa. Vapaaehtoisuuden tunnetta lisää, jos lapsi näkee opittavien asioiden yhteyden omaan elämään: maantiedon osaamisesta on hyötyä, jos haluaa matkustaa. Äidinkielen tunneilla oppii perustelemaan mielipiteitään ja kirjoittamaan vaikuttavia tekstejä. On hyvä muistaa, että vanhemman innostus tarttuu.
Kyvykkyyden kokemisessa on tärkeää auttaa lasta näkemään pieniä edistysaskelia, vaikkei hän olisi luokan parhaimmistoa. Kannattaa auttaa lasta huomaamaan miten paljon enemmän hän osaa kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten.
Kannattaa tehdä yhdessä hyviä tekoja muille.
Yhteisöllisyydestä saa kokemusta, kun tekee näkyväksi sitä miten paljon lapsi on auttanut toisia. Kannattaa tehdä yhdessä hyviä tekoja muille, osallistua vaikka hyväntekeväisyysprojekteihin. Sitä kautta lapsi oppii näkemään hyvän tekemisen arvon ja tekemään muille hyvää.
Varmin tapa heikentää sisäistä motivaatiota on kontrolloida liikaa eikä antaa nuorelle ja lapselle itselle mahdollisuutta miettiä mikä on järkevä tapa motivoitua. Vääränlaisella kehumisella voi onnistua tuhoamaan paljon.
Esimerkiksi fiksuudesta kehuminen voi johtaa kympin oppilaan syndroomaan ja lapsi voi alkaa pelätä epäonnistumista ja pyrkiä täyttämään vanhemman mielikuvaa fiksuudesta. Tämä johtaa helposti haasteiden välttämiseen, mikä pitkällä tähtäimellä hidastaa oppimista.
Kannattaa kehua mieluummin yrittämisestä. Mitä tarkemmin pystyy kehumaan, sen tehokkaampaa. Esimerkiksi näin: panostit eilen hyvin lukemiseen.
Yritä päästä liikkeelle sisäisen motivaation kautta. Mutta jos sisäinen motivaatio epäonnistuu, yhdeksännen luokan loppu lähestyy ja nuoren tulevaisuus on kiinni päättötodistuksesta, niin ehkä silloin voi olla järkevä motivoida myös ulkoisesti, esimerkiksi rahapalkkiolla.”
