Hyppää pääsisältöön

Planeettaseksiä ja virtuaalisia orgasmeja – taiteen tulevaisuusfantasioissa seksistä tulee tietoturvakysymys

Kuvassa seksikäs kissanainen hajoaa kappaleiksi ja eksoottiset eläinhahmot katsovat vieressä. Piirretty kuva on luonteeltaan surrealistinen ja futuristinen.
Kuvassa seksikäs kissanainen hajoaa kappaleiksi ja eksoottiset eläinhahmot katsovat vieressä. Piirretty kuva on luonteeltaan surrealistinen ja futuristinen. Kuva: Pauliina Mäkelä futurismi,seksi,tulevaisuus,kissa,rinnat,erotiikka

Tulevaisuuden seksi on joko aivan mahtavaa tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Näin voi päätellä scifi-teosten perusteella. Seksin tulevaisuuden historia ulottuu kivikautisista dildoista mahtavaan planeettaseksiin. Tulevaisuudessa ihminen kiinnittää huomiota myös seksin tietoturvaan.

Virtuaaliseksi ei ole mikään viime vuosikymmenten ilmiö. Ihmiset ovat pyrkineet laajentamaan omaa ruumiillista kokemustaan ammoisista ajoista lähtien.

Vaikka “virtuaalitodellisuus” tarkoittaa nykyään erilaisia tietokoneilla luotuja keinotekoisia maailmoja, ihmiskunta on aina käyttänyt erilaisia teknisiä apuvälineitä ylittääkseen ajan ja paikan rajat. Virtuaalinen tarkoittaa jotain sellaista, josta on luotu kuva, mutta jota ei oikeasti ole olemassa. Erilaiset seksilelut, proteesit ja mielen laajentamiseen tähtäävät kemikaalit ovat tarjonneet reittejä ulos oman ruumiin kahleista.

Seksin virtuaalisuus näkyy hyvin seksiin liittyvässä taidehistoriassa, joka on täynnä myös seksin tulevaisuuteen liittyviä kuvitelmia. Taiteen seksihistorian tulevaisuusfantasioissa vääränlaisesta seksistä rangaistaan ja oikeanlainen seksi pelastaa maailman.

Kristillistä rangaistusseksiä

Hieronymus Boschin triptyykki Maallisten ilojen puutarha (n. 1500–1505) näyttää scifi-maalaukselta, johon on kerätty iso joukko mahdollisia tapoja harrastaa seksiä. Renessanssiajan triptyykin keskimmäinen paneeli esittää maallista maailma, jossa himot jylläävät. Ihmisten ja eläinten joukossa on erilaisia futuristisia kojeita, jotka osallistuvat himojen toteuttamiseen. Mies pyllistää kukkia takamuksessaan, naiset kylpevät vesilintujen kanssa, piirissä istuva ihmisjoukko kannattelee jättimäistä mansikkaa päidensä päällä. Kaikki ovat kaikkien kanssa.

Triptyykin oikeanpuoleinen paneeli taas esittää helvettiä, jossa ihmiset joutuvat kärsimään himojensa seurauksista. Arkisista esineistä on tullut kidutuslaitteita, joiden rattaissa alastomat ihmisruumiit jauhautuvat. Huomio kiinnittyy kyberneettisiin kone-eläinhahmoihin, jotka pistelevät syntisiä raukkoja mekaanisiin suihinsa.

Boschin triptyykki on kokoelma erilaisia virtuaalisia haluja. Seksin avulla ylitetään tämän ja tuonpuoleisen raja.

Boschin maalauksessa esitetään kaksi näkymää seksin tulevaisuudelle. Ensimmäinen on syntiin lankeamisen jälkeinen hippimaailma, missä kaikki on sallittua. Toinen on viimeisen tuomion jälkeinen helvetti, jossa kaikista himoista rangaistaan.

Boschin triptyykki on kokoelma erilaisia virtuaalisia haluja. Virtuaalinen tarkoittaa Boschin tapauksessa sitä, että maallinen maailma on suorassa yhteydessä helvetin lieskoihin. Seksin avulla siis ylitetään tämän ja tuonpuoleisen raja.

Elävässä elämässä kukkien työntäminen takapuoleen saattaa tuntua hyvältä idealta, mutta keskiajan käsityksen mukaan siitä valitettavasti rangaistaan helvetintulella. Helvetissä seksiin liittyvät synnit konkretisoituvat mitä mielikuvituksellisemmiksi rangaistuksiksi. Kristinuskoon liittyvä virtuaalisuus on vankkaa uskoa hamassa tulevaisuudessa häämöttävään rangaistukseen.

Hieronymus Boschin teos Maallisten ilojen puutarha
Hieronymus Boschin teos Maallisten ilojen puutarha Maallisten ilojen puutarha,Hieronymus Bosch,Teemalauantai

Seksiä kokonaisen planeetan kanssa

Viisisataa vuotta Hieronymus Boschin jälkeen James Cameronin Avatar-elokuvassa on hieman toisenlainen virtuaalinen seksikohtaus. Avatar on kuvaus ihmiskunnasta, joka on tuhonnut omat elinmahdollisuutensa. Ekologinen pelastus löytyy ulkoavaruuden planeettaseksistä.

Avatarin päähenkilö Jake on entinen merijalkaväen sotilas, joka on menettänyt taistelussa jalkansa ja oletettavasti myös seksuaaliset kykynsä. Jake on omassa ruhjoutuneessa ruumiissaan symboli ihmiskunnan epäonnistumiselle. Ihmiskunta on muuttunut impotentiksi, koska se on tuhonnut omat tutut luontojärjestelmänsä.

Ulkoavaruudessa toimiva kaivosyhtiö rekrytoi Jaken osaksi “avatarien” iskujoukkoa. Pandora-planeetalla Jaken tehtävänä on ohjata virtuaalisen käyttöliittymän kautta kloonatun alkuperäiskansan edustajan kehoa. Kun Jaken tietoisuus siirretään hänen uuteen ruumiiseensa, hän kokee samalla saavansa takaisin oman menetetyn mieheytensä ja toimintakykynsä.

Kaivosyhtiötä kiinnostaa vain Pandoralla esiintyvä arvokas metalli, mutta Jake rakastuu uudessa kehossaan Neytiri-nimiseen Pandoran alkuperäiskansan jäseneen. Neytiri kertoo Jakelle alkuperäisasukkaiden holistisesta luontokäsityksestä ja he harrastavat seksiä. Eikä mitä tahansa seksiä, vaan kokonaisvaltaista planetaarista seksiä!

Pandoran alkuperäisasukkailla on erityinen hiusletti, jonka he voivat liittää muihin planeetan olentoihin kuin sähkötöpselin ja muodostaa mentaalisen siteen olentojen kanssa. Kun Jake ja Neytiri rakastelevat, he liittävät lettinsä suureen elämänpuuhun, joka toimii kommunikaatioväylänä planeetan ekosyysteemiin.

Pandoran ekosysteemi on kuin jättimäinen tietoverkko, johon Jake ja Neytiri kytkevät itsensä. Pandoran asukkaiden letti mahdollistaa kuitenkin äärimmäisen kehittyneen nettiseksin, jossa ovat läsnä edelliset sukupolvet, eläimet ja kasvit.

Kaksi meditoivassa asennossa istuvaa ihmishahmoa on liitetty virtuaaliseen verkkoon ja kokevat näyn, joka manifestoituu heijastuksena hahmojen välissä olevan suuren saippuamaisen kuplan pinnalla.
Kaksi meditoivassa asennossa istuvaa ihmishahmoa on liitetty virtuaaliseen verkkoon ja kokevat näyn, joka manifestoituu heijastuksena hahmojen välissä olevan suuren saippuamaisen kuplan pinnalla. Kuva: Pauliina Mäkelä virtuaalitodellisuus,seksi,erotiikka,Kupla,Meditaatio

Fantasioita tehtaassa

Aldous Huxleyn romaanissa Uljas uusi maailma (1932) virtuaalisesta seksistä on tullut uusi normaali. Seksiä harrastetaan vain ja ainoastaan viihdetarkoituksessa, huumattuna ja jotta voitaisiin unohtaa

Romaanissa ihmiskunta on vienyt suvunjatkamiseen liittyvän teknologian pitkälle. Romaanin esittämä teknokraattinen tulevaisuuskuvitelma perustuu ihmiselämän totaaliseen kontrolliin.

Uljaassa uudessa maailmassa lisääntyminen on siirretty tehtaaseen, mutta seksiä on kaikkialla. Romaanin kuvaama yhteiskunta on itsessään tehdasmainen kokonaisuus, jossa jokaisen yksilön on suotavaa harrastaa heteroa seksi-iloittelua mahdollisimman monen muun luokkansa edustajan kanssa. Seksi suojaa tylsistymiseltä ja se tapahtuu yleensä tyytyväisenä pitävän soma-huumeen vaikutuksen alaisena.

Kun pariskunta menee Uljaassa uudessa maailmassa treffeille, he nauttivat ensin soma-huumetta, joka pystyttää “täysin läpitunkemattoman muurin todellisen maailman ja heidän mielensä väliin”. Huumattu pariskunta suorittaa ennen aktia sarjan ehkäisytoimenpiteitä, joihin teini-iässä toistetut “malthusilaiset voimisteluharjoitukset” ja “hypnopedia” ovat heidät ehdollistaneet. Ehkäisy on tiukan kasvatuksen myötä koodattu sisään ihmisten seksuaalisuuteen.

Uljaan uuden maailman ihmiset kilpailevat sillä kuinka paljon heillä on “kimmoisia” seksikumppaneita. Kimmoisuus on eräänlainen sosiaalinen algoritmi, koodinpätkä, jonka perässä miehet ja naiset kiihottuneina juoksevat.

Uljaassa uudessa maailmassa ei ole erityistä virtuaaliseksiä erotettuna aidosta, koska kaikki seksi on virtuaalista. Romaanimaailman seksuaalisuus on ennalta määrättyjen käyttäytymismallien mukaista, läpeensä koodattua toimintaa. Romaanissa ihmiset eivät “kohtaa” toisiaan, koska todellisen rakkauden eteen on pystytetty kokonainen ehkäisytekniikoiden muuri. Seksiä harrastetaan kuin unessa.

Kun teoksen päähenkilö Bernard Marx onnistuu purkamaan seksiin liittyvän koodiston, tilalle jää tyhjyyden ja ulkopuolisuuden tunne. Kun virtuaalinen maailma puretaan, jäljelle ei jää mitään. Bernard ajautuu itsemurhaan. Uljaan uuden maailman vapaan seksin ja pakotetun onnellisuuden takana oleva maailma on väkivaltainen, epätäydellinen ja vaikeasti käsitettävä.

Dildo on antenni esi-isien maailmaan

Taidehistoriallisten esimerkkien kautta on helppo todeta, että seksi ei ole koskaan vain nautintoa hakevan yksilön asia. Seksiin liittyy aina yhteisöllisiä tapoja ja pakkoja. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää dildoa, joka nykyää ymmärretään ennen kaikkea yksilön intiimiksi nautinnon lähteeksi.

Tekopenisten historia yhdistää kiinnostavasti ihmiskunnan menneisyyden seksifantasiat ja tulevaisuudenkuvitelmat. Ensimmäiset tekopenikset ovat 30000 vuotta vanhoja kivisiä dildoja. Vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on hämärän peitossa, arkeologit ovat arvelleet, että niitä on käytetty ennen kaikkea rituaalitarkoituksessa. Kivinen penis ei tosiaan tunnu oikealta välineeltä intiimiin itsensä tyydyttämiseen, sillä on oltava muitakin käyttötarkoituksia.

Uskonnolliset rituaalit pyrkivät toimimaan linkkinä näkymättömän ja näkyvän maailman välillä. Tässä mielessä nykyaikainen "teledildoniikka", eli älykkäitä seksivälineitä kehittävä teollisuuden laji, voi olla sopiva sana kuvaamaan myös kivikautisia tekopeniksiä. Kivikauden kivisiä dildoja ei luultavasti käytetty ensisijaisesti masturbaatioon. Ne ovat pikemminkin olleet eräänlaisia antenneja, joilla ihmisten vietit ovat ohjautuneet kosketuksiin esi-isien maailman kanssa.

Viktoriaaninen “höyrykone”

Tekopenisten rituaalinen ja yhteinen käyttö on jatkunut läpi ihmiskunnan historian. Välimeren antiikin aikaisissa kulttuureissa tekopeniksiä käytettiin Dionysoksen ja Bacchuksen kunniaksi järjestetyissä kulkueissa. Ne olivat osa julkista elämää.

Modernilla ajalla seksivälineiden käyttö vähitellen muuttui. Nykyaikainen käsitys dildosta henkilökohtaisena ja intiiminä nautinnon lähteenä liittyy pitkälti 1800-luvun aikana syntyneisiin käsityksiin ihmisen seksuaalisuudesta. Viimeistään modernilla ajalla eurooppalaisten ihmisten seksuaalisuudesta tehtiin henkilökohtaisen hygienian, terveyden ja hyvinvoinnin asia.

1800-luvun Euroopan tiukat moraalilait aiheuttivat varsinkin alistetuille naisille paha oloa.

Vuonna 1869 amerikkalainen lääkäri George Taylor keksi höyrykäyttöisen vibraattorin, jonka tarkoitus oli puhtaasti lääketieteellinen. Taylor kutsui kojetta nimellä “manipulaattori” ja sen tarkoitus oli hoitaa hysteerisiä naisia. Laite näyttää kummalliselta kidutuslaitteen ja höyryveturin yhdistelmältä.

Taylorin manipulaattorissa 1800-luvun tekninen mielikuvitus yhdistyy aikakauden uusimpiin käsityksiin seksuaalisuudesta. 1800-luvun Euroopan tiukat moraalilait aiheuttivat varsinkin alistetuille naisille paha oloa. Lääketiede uskoi, että yhteiskunnan aiheuttamaa pahoinvointia voitiin hoitaa teknisten apuvälineiden avulla. Viktoriaanisessa höyrykonedildossa kohtaavat usko teknologian pelastavaan voimaan ja aikakauden miesten tuntema vastenmielisyys naisten seksuaalisuutta kohtaan.

En tiedä millaisia hoitotuloksia Taylorin manipulaattorin avulla saatiin. Kuitenkin vielä puoli vuosisataa myöhemmin amerikkalainen Sear’s-postimyyntikatalogi myi samankaltaista laitetta nimellä “Äidin pikkuapuri” helpottamaan kotiäitien turhaumia. Ilmeisesti naiset oppivat käyttämään laitetta myös omiin tarkoituksiinsa ja höyrykone onnistui luomaan erilaista tulevaisuutta kuin oli tarkoitus.

Kuvassa nainen istuu kukkien keskellä ja pitää toisessa kädessä dildo-emiä ja toisessa kukkamaista sauvaa, jonka heteet kietoutuvat toisen kukan lonkeroulokkeisiin. Lonkeroulokkeisen kukan keskiöön heijastuu kuva miehestä harrastamassa virtuaaliseksiä.
Kuvassa nainen istuu kukkien keskellä ja pitää toisessa kädessä dildo-emiä ja toisessa kukkamaista sauvaa, jonka heteet kietoutuvat toisen kukan lonkeroulokkeisiin. Lonkeroulokkeisen kukan keskiöön heijastuu kuva miehestä harrastamassa virtuaaliseksiä. Kuva: Pauliina Mäkelä Kukka,erotiikka,virtuaalitodellisuus,futurismi,Seksiväline,eksotiikka,Virtuaaliseksi

Kuinka rakastua tekoälyyn?

Elokuvassa Her (2013) mies rakastuu tekoälyn avulla toimivaan käyttöliittymään. Käyttöliittymä on pelkkä ääni, mutta niin elävän tuntuinen, että sen (tai hänen) läsnäolo muuttuu miehen elämässä todellisemmaksi kuin oikeiden ihmisten. Virtuaalinen rakkaus saa täyttymyksensä elokuvan seksikohtauksessa, joka muistuttaa hyvin paljon perinteistä puhelinseksiä. Lihallinen mies ja virtuaalinen nainen luovat rakastellessaan välilleen niin vahvan verbaalisen siteen, että he todella tuntevat toistensa ruumiit.

Ihmisen ja tekoälyn kohtaamisella on sikäli vakavia seurauksia, että tekoäly tulee seksin seurauksena tietoiseksi itsestään. Her-elokuvassa virtuaaliseksi ei ole yksipuolista äheltämista puhelinlinjojen tai tietokoneruutujen välityksellä. Se on aidosti vastavuoroista kohtaamista kahden erilaisen olennon välillä. Harmi miehelle, sillä nainen jättää hänet samantien tultuaan tietoiseksi itsestään.

Her-elokuvan tulevaisuuskuvitelma ihmisten ja itsetietoisten koneiden välisestä kohtaamisesta on optimistinen vain osittain. Vaikka ihminen ja käyttöliittymä todella rakastuvat toisiinsa, suhteella ei ole tulevaisuutta. Elokuvassa rakkaus tarkoittaa kummallekin osapuolelle uusia mahdollisuuksia tutustua omaan itseensä. Rakkaus on eräänlainen apukeino kohdata oma itsensä, jonka jälkeen todellisen minuutensa löytäneiden yksilöiden tiet erkanevat.

Tietoturvaseksiä

Millaista tulevaisuuden seksi siis on? Tylsä vastaus on, että ei niin kovin erilaista nykyiseen verrattuna.

Vaikka Avatar-elokuvan fantastinen planeettaseksi tuntuisi hienolta uudelta aluevaltaukselta, se ei kuitenkaan eroa niistä virtuaaliseksin muodoista, jotka ovat jo nykyisellään mahdollisia. Teledildoniikka monituhatvuotisine historioineen, virtuaaliset seksikumppanit, kemialliset stimulantit ja seksuaalisten tunteiden monimutkaisuus ovat osa ihmiskunnan jaettua nykypäivää. Teknologian luomien suurien tulevaisuusutopioiden tilalle on tullut arkisempia ongelmia.

Vuonna 2017 kanadalainen dildojen valmistaja joutui oikeuteen langattoman verkkoyhteyden kautta toimivien dildojensa tietosuojasta. Yhtiö oli kerännyt asiakkaiden tietämättä tietoa heidän dildonkäytöstään. Tämän seurauksena amerikkalainen tietoturva-aktivisti päätti murtaa kanadalaisyhtiön dildojen suojauksen ja liittää omistamansa dildon Tor-verkkoon. Tor-verkon kautta etädildoa pystyi käyttämään anonyymisti ja rauhassa.

Tulevaisuudessa ihmiset joutuvat miettimään minkälaisen virustentorjuntaohjelmiston heidän pitäisi seksikumppanilleen asentaa. Teini-iästä tuttu hikinen kondomien kanssa räpeltäminen saa rinnalleen uusia turvaseksiin liittyviä punastelemisen aiheita.

Venuksen koulu on kahdeksanosainen radiosarja, joka perehtyy kulttuurin seksihistoriaan. Venuksen koulu kuunneltavissa Yle Areenassa.