Hyppää pääsisältöön

Viisi vinkkiä eläinten lumijälkien tunnistamiseen

Lumijäljet hangella.
Siinä se kuolema on tullut... Lumijäljet hangella. Kuva: Kari Honkanen lumijäljet,Luonto-Suomi.

Yritys ja erehdys... Eläinten lumijälkien tunnistaminen on vaikeaa jopa ammattilaiselle. Lue asiantuntijoiden vinkit lumijälkien etsimisestä, ja tunnistamisesta sekä siitä, miten lumijälkiä kannattaa taltioida.

Eläinten lumijälkien tunnistaminen yksin on pitkä ja nöyrä tie, koska jälkiä määrittää helposti väärin. Näillä muutamalla ohjeella saat enemmän irti talvisista tassun jäljistä, ja lumijälkien jättämistä tarinoista.

Millainen hanki, sellainen jälki

Lumijäljet hangella.
Lumijäljet hangella. Kuva: Karoliina Nevä lumijäljet

Lumijäljet vaihtelevat talven mittaan koko ajan. Jäljet riippuvat aina siitä, kuinka syvä hanki on, onko se pehmeä tai onko siinä hankikantoa.

– Pehmeässä lumessa erehtyvät ammattilaisetkin, selvittää biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro. Ja jos jäljen päälle sataa lunta, niin helppokin jälki on vaikea.

Lumiaro on havainnut, että eläimet eivät yleensä liiku ensimmäisenä lumisateen jälkeisenä päivänä, mutta toisena päivänä hanki on jo täynnä tarinoita.

– Tärkeintä on katsoa, miten eläin on liikkunut. Onko se hyppinyt, kävellyt, laukannut, ravannut...? Näitä ei opi helpolla.

Esimerkiksi mäyrä on siitä kummallinen näätäeläin, että se ei hypi. Ahma saattaa laukata, ja mäyrä kävelee. Jos tulee kiire, niin mäyrä ravaa.

Tunnistaminen vaikeutuu huomattavasti keväällä, kun aurinko pääsee sulattamaan jälkiä. Silloin pienikin jälki voi suurentua, ja tunnistaminen on hankalaa.

Harjoittele koiran jäljillä

Lumijäljet hangella.
Lumijäljet hangella. Kuva: Tiina Jensen lumijäljet,Luonto-Suomi.

Lumijäljistä oppaan kirjoittanut Marcus Wikman suosittelee tunnistamisen aloittamista koiran jäljistä.

– Katso, kun koira kulkee ja minkälaista jälkeä se tekee.

Koiran jäljen tunnistaa siitä, että jalostetun eläimen jälki on rikkonainen. Villieläimen jälki on kaunis ja se liikkuu aina hyvin energiaa säästäen. Esimerkiksi susilauma astuu aina samoihin jälkiin juuri tästä syystä.

Entä mistä tietää mihin suuntaan eläin on liikkunut?

– Eläin on mennyt sinne suuntaan, minne lumi on irronnut kuopasta, Riku Lumiaro selvittää. Kuopan reunasta lentää lunta kulkusuuntaan, kun eläin nostaa jalkaansa.

Laske varpaat, tunnista jättitassut

Käpälän jäljet lumessa.
Käpälän jäljet lumessa. Kuva: Johanna lumijäljet,Luonto-Suomi.

Jälkien tunnistaminen aloitetaan laskemalla varpaat. Niitä voi olla kaksi, neljä tai viisi. Esimerkiksi mäyrä on näätäeläin ja sillä on 5 varvasta.

– Mäyrän jäljestä tulee mieleen karhu, koska myös se on kanta-astuja, Lumiaro lisää. Mäyrän jälki on kuitenkin vain noin 1/3 karhun jäljestä ja pieni askelväli.

Marcus Wikman kertoo, että metsäjäniksen tassut ovat sen kokoon nähden todella isot, ja se vielä levittää varpaitaan hangella liikkuessaan. Myös ahmalla on ruumiin kokoon nähden valtavat tassut.

– Metsäjäniksen ja rusakon jälki on helppo tunnistaa siitä, että vaikka rusakko on isompi ja painavampi, niin sillä on paljon pienemmät jäljet.

Myös kaikki pohjoiset sorkkaeläimet pystyvät levittämään sorkkiaan hangella kulkiessaan. Metsäpeura jättää näin melkein hirven kokoisen jäljen, mutta vain kauris menee lumesta läpi.

Mistä jälkiä kannattaa lähteä etsimään?

Eläintä ei voi määrittää paikan perusteella, sillä koskaan ei tiedä mitä jälkiä on missäkin. Joitain tyypillisiä saalistuspaikkoja voidaan kuitenkin nimetä, esimerkiksi pöllöillä.

– Pöllöjen saalistusjälkiä voi löytää pellon reunoilta tai sellaisilta paikoilta, jossa on syksyllä nähnyt myyriä tai myyrän jälkiä, Lumiaro kertoo.

– Lapinpöllöt ja hiiripöllöt istuvat pellon laidalla, ja saalistavat myyriä, sillä päivän mittaan pitää saada pyydystettyä useita myyriä, Wikman täsmentää.

Lumijäljet hangella.
Lumijäljet hangella. Kuva: Heikki Sironen lumijäljet,Luonto-Suomi.

Lapinpöllöt pystyvät kuulemaan myyrän äänen kolmiulotteisesti, ja pyydystämään niitä hangen alta. Ne tietävät millä korkeudella myyrä lumen alla liikkuu, ja iskevät saaliiseen suoraan hangen läpi.

Jäljet näyttävät vähän kuin enkelin siiviltä – tässä se kuolema on tullut. Huuhkaja tai kanahaukka jättää saalistaessaan verta hangelle, pöllöt eivät.

Minkälaisia makuujälkiä lumella näkyy?

Susi makaa muuta maastoa korkeammalla kohdalla, ja samaa tekee ilves.

– Susi asettuu aina makuulle niin, että se näkee tulojäljilleen, Lumiaro kertoo. Hakkuuaukiolla ne menevät esimerkiksi jonkun kiven päälle niin, että ne näkevät koko maaston.

– Etenkin hirvieläimistä jää isot kuopat, Wikman jatkaa. Hirvieläinten makuujäljet näkyvät parhaiten, vaikka kyllä jäniksetkin menevät makuulle.

Tikkuaski taskuun ja kolmiulotteinen kuva

Lumijäljet hangella.
Lumijäljet hangella. Kuva: Ulla-Maija Määttä lumijäljet,Luonto-Suomi.

Lumella jälkiä kuvatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jälki piirtyy mahdollisimman hyvin, vaikka kuva olisikin alivalottunut. Kuvia pitää myös olla monta, jotta näkee, miten eläin on liikkunut.

– Älä ota hyvää kuvaa, vaan kuva saa olla alivalottunut eli lumi on ikävän sinistä, Wikman opastaa. Tunnistamiseen tarvitaan valokuva, jossa jälki piirtyy mahdollisimman hyvin.

– Oikein valotettu kuva tai pilvinen sää hävittää jäljen kolmiulotteisuuden, Riku Lumiaro täsmentää. Ja tulitikkulaatikko on ihan must kokoa arvioitaessa!

Kuvatessa kannattaa ikuistaa myös jälkijono, sillä yksittäisestä jäljestä ei pysty tunnistamaan esimerkiksi suden tai susimaisen koiran jälkeä.

Lumijäljet hangella.
Lumijäljet hangella. Kuva: Ritva Sormunen lumijäljet,Luonto-Suomi.

Lumijälkien tunnistaminen on haastavaa ja aloittelijan on vaikea tietää, mitä pitää katsoa. Riku Lumiaro suosittelee lumijäljistä kiinnostuneille jälkikursseille osallistumista.

– Hyviä kirjoja toki on, mutta niiden avulla on silti vaikea tietää mistä aloittaa. Kurssilla opastetaan mihin pitää kiinnittää huomiota.

Artikkelia päivitetty 5.3.2019/Tiina Jensen
-----------------------------------

Luonto-Suomen Lumijälki-ilta Yle Areenassa:

Lisää aiheesta:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto