Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi. #musiikinkevät1918
Ruotsalainen kapteeni Sigurd af Ekstöm kävi henkilökohtaisesti lähes päivittäin Ruotsalaisessa reaalilyseossa. Hän piti huolta siitä, että Kruununhaan valkoisia vankeja kohdeltiin kansainvälisten sopimusten mukaan. Näin oli sovittu korkealla tasolla punaisen hallituksen kanssa.
Vangit saivat lukea punaisten lehtiä. Jo maaliskuun 20. päivänä Työmiehestä oli luettu Irmari Rantamalan kirjoitus, joka tulkittiin punaisten hätähuudoksi.
Vankien olot olivat kohtuullisen vapaat, mutta Aarre valitteli ulkoilman puutetta. Vankitoveri Ivar Hortling kirjoitti muistelmissaan toukokuussa 1918:
"Käynnit pihan yli tapahtuivat monikymmenmiehisissä joukoissa ja joka kerta järjestäydyttiin riviin salissa. Näitä säännöllisiä käyntejähän täytyi tapahtua joka huoneesta, jonka tähden usein täytyi odottaa pitkiä hetkiä ennenkuin vuoro tuli."
"Samaten täytyi vankien asettua riviin lähtiessään ryhmittäin vuoron perään pihalle saamaan raitista ilmaa, lääkäriin tai kylpyyn suihkuhuoneeseen."
"Kaikki keskeytykset yksitoikkoisuuteen olivat tervetulleita ja vaihtelua koetettiin saada kaikin tavoin. Ruotsalaisten vierailuja odotettiin suurella tyydytyksellä. He tiesivät aina kertoa jotain lohduttavaa."
Nyt pääsiäinen lähestyi. Maaliskuun 24. päivänä lähti ensin kiitoskortti pappa Oskar Merikannolle ja myöhemmin samana päivänä toinen kiitoskirje kotiin. Toista kirjettä kirjoittaessa hän oli saanut läjäpäin postia. Aarre oli saanut myös kukkasia vankilaan - jo toistamiseen.
Ruots. realilyseo
Rakas Pappa!
Monet kiitokset perin intresanteista musiikkikirjoista, samoin kympin postimerkeistä! Voinhan minäkin joskus runoilla, huomiseksi ei vielä synny, eikä niitä aiheitakaan niin vankilassa juuri synny. Kovin oli karäktäärinen runo, hauskaa on sitä muistona pitää.
Saka, rusa ja kaakkoo oivallista!
Aarre.
Ruots. realilyseo
Rakkaat omaiset!
Kiitokset kukista, teille ja Ukille! Saimme ne eilen illalla. Luokka lausui yksimielisen kiitoksensa.
Lähetän huomenna taasen luettuja kirjoja ja tyhjän teepurkin. Pääsiäispyhiksi voisi teetä jälleen lähettää, siksi kyllä entinen piisaa. Jonkun pienoisen ranskalais-ruots. oppaan (tai päinvastoin) mielelläni haluaisin. Taisi se "parleuri" jäädä maille muistaakseni.
Ovat juuri paketteja hakemassa, että kait sieltä jotain minullekin tipahtaa.
Hyvin täällä, ihme kyllä, saan unta. Nukuin hyvin, kuin konsanaan. Toisinaan sitä kyllä hiukan huimasee, mutta sehän nyt kuuluu "Portsuunaan", ulkoilman puutteessa.
No, hei vaan! Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet! Tuhannet siispä kaunihit kiitokset!
Runosta papalle sulat kiitokset, se oli vallan erinomainen! Viimeinen lehti kerrassaan hauskaa katsoa, silmät pitkinä sitä tölläiltiin.
Gretalta ja Elviltä sain kirjan. On se vallan liikanaista huolenpitoa, ihan tulee hemmotelluksi! Sveniltä sain kirjeen.
Kun ei ole mitään juuri kerrottavaa, niin addio taas!
Aarre
P. S.! Kun en olemas runoilija, niin en ole käyttänyt "runomittaa" á la Poäng! Kaiken mitä lähetitten sain, että charmeut! Monet rakkaat terveiset!
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Lindeberg, Henrik [toim. Lindholm, Sture]: Sigurds saga. Berättelsen om den västnyländska Sigurdskårens kamp våren 1918. Proclio. Tammisaari 2008.
Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.
Wikipedia
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
