Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut. #musiikinkevät1918
Laulajatar Alma Kuula sai maaliskussa kotoaan Lappeenrannasta kirjeen. Kirje oli päivätty 24. päivänä, mutta kirjettä lienee kirjoitettu parin päivän aikana, sillä siinä kerrottiin myös Työ-lehteen 25. maaliskuuta painetusta asiasta.
Kirje oli kirjoitettu erikoisella tavalla: Saimi-sisko oli kirjoittanut oman kirjeensä Hanna-äidin rivien väliin ylösalaisin ja eri kynällä. Tila paperilla taisi tulla näin käytettyä tehokkaasti ja kokonaan.
Hanna-äiti ja Saimi-sisko asuivat kahdestaan Skinnarilan hovissa, kuten paikalliset sitä kutsuivat. Pelko oli seurana pimeän talven hetkinä, mutta syrjäinen asema suojeli turvattomia naisia. Heillä oli seuranaan vain yksi vanha työmies ja karjakko Anna.
Ruoasta oli pula paitsi ihmisillä, myös eläimillä. Toinen hevosista, Poju, sekä mahoksi jäänyt Torstikki-lehmä piti lopettaa. Saimi vei joka aamu jäljellä olevista lehmistä saadun maidon meijeriin, joutuen mennen tullen esittämään kulkulupansa punaisille.
Lähiseudun asukkaista suurin osa oli punaisten puolella, mutta vanhojen hyvien suhteiden vuoksi "hovin rouva ja neiti" saivat olla rauhassa.
Maaliskuussa Skinnarilan hovissa oli kuitenkin koettu hyytäviä hetkiä: eräänä yönä oveen kolkutettiin ja naiset heräsivät kauhun vallassa. Saimi avasi oven kertoakseen tunkeilijoille, että talossa on vain kaksi turvatonta naista.
Ovella seisoneet viisi miestä esittäytyivät ja kertoivat olevansa valkoisia, jotka olivat pyrkimässä valkoiseen armeijaan. Heitä oli kehoitettu menemään Skinnarilaan ja kysymään "hovin neidiltä" tietä punaisten vartioiden ohi Merenlahdelle ja sieltä Taipalsaareen, mistä olisi helpompaa jatkaa pohjoiseen.
Saimi oli lähtenyt oppaaksi pimeään yöhön suksineen pitkin rapeita kevätjäitä Merenlahdelle. Aamun valjetessa hän oli palannut sydän pamppaillen pitkin rantoja, toivoen ettei ryhmän jättämiä latuja huomattaisi.
Myöhemmin huhtikuussa oli myös tapaus: väkivaltainen punaisten joukkio oli kysellyt tietä Skinnarilaan. Silventoisten luottopyykkäri Nyrhin Miina, joka tunsi joitakin joukon jäsenistä, oli saanut heidät kuitenkin luopumaan aikeestaan.
Maaliskuisessa kirjeessä Hanna-äiti kirjoitti huolestuttavista huhuista, joiden mukaan Toivo Kuulan veli Arvo olisi kadonnut tai kaatunut. Hän kertoo myös taisteluista Lappeenrannan ympäristössä. Saimi-sisko pysyttelee kevyemmissä aiheissa ja kertoo pääsiäisen odotuksesta sekä kauniista säästä.
"Ymmärsin korttinne, hyvä konsti. Ensiksi kirjeen lähetin heti ja on se jo luultavasti perillä. Mitä tulee Arvoon niin kysyttiin minulta jos Toivon on veli Waasassa sillä "Walkoisessa Suomessa" oli ollut että Kuula Waasasta on kadonnut tai kaatunut.
Olen hakenut sitä lehteä ympäri kaupunkia mutta luultavasti on se poltettu kun en ole saanut sitä käsiini. Siinä olisi pitänyt olla jotain talon omistamisesta Waasassa ja että hän oli urhoollinen osaston johtaja. Onko se hän, sitä en tiedä.
Tässä välillä minun täytyi keskeyttää joten en muista mihin lauseeseen jäin. Etunimeä ei siinä lehdessä ole ollut. Olen koittanut kaikkeni mutta en ole saanut käsiini sitä lehteä. En usko vielä sen todenperäisyyttä, sillä paljonhan liikkuu vääriä huhuja.
Tämän kuun 25 p. Työssä on painettu valkeiden päiväkäskyt, jossa on puhe myös ratsumestari Kuulasta. Pohjalaisia on paljon tuotu Antreaan, Imatralle jos se olisi Arvo ratsumestari, vaikka onhan niitä sen nimellisiä paljon.
Täällä on kovat taistelut Taipalsaaren kirkolla, Joutsenon kirkon tällä puolella, Savitaipaleen kirkolla Punaset täydellisesti häviöllä.
Haavottuneita tuodaan yötä päivää. Patria, Seurahuone, Centrali ja sairashuone ovat täynnä. Helsinkiin viedään osa ja Viipuriin. Kuolleita on tuotu monta kuormaa ja Joutsenossa on lato ja riihi täysi.
Miinotettu maa-alue on räjähtänyt.
Kun tulin kotia teiltä, niin samana yönä tuli tänne Helsingistä 2000 punasta ja menivät heti Joutsenoon.
Ne jotka ovat vielä elossa sanovat että se on sellainen rintama, että ei sinne mene enää itse pirukaan. Se rintama on murtumaton. Ovat luvanneet tämän viikkoa vielä yrittää, sillä päällystö pakottaa.
Olimme eilen kaupungissa ja näimme kuinka hirveästi koko ajan haavottuneita tuotiin.
Ei enään ole tullut joukkoja Helsingistä sillä ne olivat sanoneet että ei he uskoneet että näin huonot on varustukset punasilla ja valkeilla päinvastoin. Lappeenrannan pojat ovat Imatran rintamalla. Näinä öinä odotamme valtausta. Miehet ovat niin tarkkaan menneet että ei ole vahtejakaan kaupungilla.
Tiedustelijat ovat liikkuneet jo toissa yönä aivan lähellä kaupunkia jäällä. Savitaipaleelta ei ole kuulunut mitään.
Maarian päivänä oli taistelu aamusta klo 6 iltaan klo 6 Taipalsaaren kirkolla. Kyllä kuului meille kovasti. Mieliala apea. Kirjoittakaa pian sillä ei tiedä kuinka pian olemme eristetyt. Kertokaa uutisia.
Toissapäivänä, yönä, eilen päivällä ja viime yönä on kuulunut ankaraa jyskettä Joutsenosta. Taistelu alkoi lähellä Korvenkylää ja nyt käy kirkon tällä puolella."
"Rakas Ammi!
Kiitos kortistasi! On kovasti hauskaa saada aina vähän tietoja voinnistanne. Täällä voimme toistaiseksi hyvin ja olemme saaneet olla kaikessa rauhassa. Hommailemme hiukan pääsiäishommia vaikka eihän sitä intoa oikein nyt ole kun on tällainen aika.
Pari tätiä on luvannut tulla täällä pyhinä käymään. Olisi hauskaa jos saisimme enemmän vieraita. Helsingistä ei ole tullut mitään tietoja moneen aikaan. Eivät nekään pääse tänne tulemaan pyhiksi.
Äiti voi jokseenkin hyvin. Kuinka pikku Sinikka voinee? Tädillä ja mummolla on kovasti ikävä pikku ressua.
Olemme odottaneet Emmiä tänne, mutta eihän nyt kukaan pääse matkustamaan joten tietysti ei hänen tulostaan tule mitään. Eikö Liisa-tätikään ole tullut sinne?
Täällä on niin keväistä, aurinko helottaa ja taivas on niin kirkas. Kuinka ihanalta tuntuu kun tietää kohta kevään saapuvan! Nyt on muuten mainio suksikeli. Hanki kannattaa missä vain ja järvi on aivan kuin peili. Lunta ei ole yhtään jäällä, joten kyllä nyt potkurilla pääsee. Olisipas pikku Sinikka täällä niin kyllä mentäs viilettelemään aika kyytiä.
Kovaa jyskettä kuuluu, taistelut ovat käynnissä. - Sateenvarjosi vein jo kaupunkin Mannstenille, mutta nyt ei pääse täti eikä toisetkaan matkustamaan joten sen tuonti jää tuonnemmaksi.
Monet rakkaat terveiset teille kaikille Saimilta ja äidiltä."
Skinnarilan hovi tänään
Skinnarilan hovi siirtyi 1960-luvun lopulla Silventoisen perikunnalta alueen uuden tulokkaan, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun haltuun. Hovista tuli erilaisten juhlien, edustustilaisuuksien, seminaarien ja keskusteluiltamien pitopaikkana.
Nyt Toivo Kuulan huvilana tunnetun Skinnarilan hovin tulevaisuus on vaakalaudalla. Talo on hiljalleen rapistumassa ja Suomen Yliopistokiinteistöt harkitsee sen myymistä. Skinnarilan hovin tulevaisuus auki Etelä-Saimaa 12.6.2017
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan arkisto.
Kansalliskirjasto. Digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Siltanen, Pentti: Hopeaa ja säveliä. Pietarinsuomalaisen perheen kronikka. Otava. Keuruu 1999.
Linkit
Skinnarilan hovi Lappeenrannan teknisen yliopiston sivuilla
Skinnarilan hovi Esittelyvideo 2013
Wikipedia Skinnarilan hovi
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Lappeenrannan museot CC BY-NC-ND 4.0
Museovirasto CC BY 4.0
