Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Arkkipiispa Kari Mäkinen – ihmisten pappi

Ihmisten pappi. Arkkipiispa Kari Mäkinen Maarit Tastula haastateltavana.
Toimittaja Maarit Tastulan vieraana on arkkipiispa Kari Mäkinen. Ihmisten pappi. Arkkipiispa Kari Mäkinen Maarit Tastula haastateltavana. Kari Mäkinen,Maarit Tastula,Yle TV1,Flinkkilä & Tastula

”Minä olen näiden ihmisten pappi”, toteaa toukokuun lopussa arkkipiispan kaavusta ja rististä luopuva Kari Mäkinen lempeällä, mutta niin varmalla äänenpainolla.

Katsottavissa Yle Areenassa.

Näihin sanoihin Mäkinen sisällyttää koko pappeutensa tarkoituksen. Hän ei tee eroa uskovien ja ei-uskovien, seksuaalisten suuntautumisten tai terveiden ja sairaiden välille, sillä hänen mielestään kaikissa meissä toteutuu Jumalan antama elämä eri tavalla.

”Minun tehtäväni ei ole arvioida ihmisiä. Silloin jos nämä ihmiset tarvitsevat pappia niin minä olen heitä varten”, hän lupaa.

Kellokoski avasi silmät

Suorittaessaan siviilipalvelusta Kellokosken mielisairaalassa Mäkinen ymmärsi, millä tavalla hän itse haluaa pappeuttaan toteuttaa. Sairaalapappi Pentti Mikkonen teki Mäkiseen vaikutuksen, ja se vaikutus on kantanut tähän päivään asti.

”Kellokosken mielisairaalassa ymmärsin, että elämä voi joskus pettää meidät. Tajusin myös, että näissä ihmisissä on hyvin paljon samaa kuin minussa; minä voisin itse olla tuossa näiden ihmisten tilalla. Pentti Mikkonen ajatteli olevansa kaikkien siellä olevien pappi, jolloin hän ei tehnyt eroa sille, olivatko nämä ihmiset siellä hoidossa vai töissä”, Mäkinen kertoo.

Arvosteltu arkkipiispa

Kari Mäkinen on onnitellut sateenkaariperheitä tasa-arvoisesta avioliittolaista, auttanut turvapaikanhakijoita ja muutoinkin edistänyt tasa-arvoa arvottamatta ihmisiä eri tasoille. Tästä häntä on myös rankalla kädellä kritisoitu, jopa kirkon taholta. Hän ei kuitenkaan kadu sanomisiaan tai tekemisiään, sillä hänelle ihmiset ovat kaikki samanarvoisia.

”En ole koskaan katunut puolustaessani ihmisiä. Olen nähnyt itse läheltä, millaista esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvien elämä voi olla. He ovat opettaneet minulle elämän monimuotoisuutta enkä näe sitä mitenkään uhkaavana kristilliselle moraalille.”

Arkkipiispa tunnustaa joskus miettineensä, olisiko hänen pitänyt olla vielä vahvempi ja vielä rohkeampi puolustaessaan ihmisiä. Turvapaikanhakijoista puhuessaan hän korostaa, että hekin ovat ihmisiä eikä apua tarvitsevien taustaa tule kysellä.

Matt. 22:39 Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi

Käsky, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, sisältää arkkipiispan mielestä elämän perustavan pelisäännön.

”Silloin näkee ja ymmärtää toisessa ihmisessä sen, että minä voisin olla myös tuossa. Se on enemmän kuin oikeudenmukaisuus, jolloin kunnioittaisimme ja rakastaisimme vain niitä ketkä sen ansaitsevat. Tässä on kuitenkin kyse siitä, että vihamiehessäkin kykenee näkemään sen ihmisen.”

Arkkipiispa antaa aiheesta esimerkin vuoden 2017 elokuulta.

”Esimerkiksi Turun puukotusten yhteydessä sairaalan ylilääkäri totesi, että täällä potilaita hoidetaan lääketieteellisessä kiireellisyysjärjestyksessä riippumatta siitä, mitä he ovat tehneet. Siinä toteutuu se, mitä kristillinen lähimmäisenrakkaus on”, Mäkinen kiteyttää.

Uskon merkitys

Kari Mäkinen sanoo, ettei hänellä ole mainittavaa uskoon tulemisen kokemusta. Hänelle usko tarkoittaa luottamusta.

”Usko on mielestäni sellainen asia, jota ihmisen ei tarvitse perustella tai määritellä. Minulle se tarkoittaa sitä, että sitten, kun minun pääni ei muodosta yhtään ajatusta tai yhtään sanaa, jolla kuvata mitään, niin minä en joudu kokonaan hukkaan.”

Kuolemaa Mäkinen ei pelkää, mutta luopumista sitäkin enemmän. Koskettavin kohtaaminen kuoleman kanssa tapahtui Helsingin krematoriossa hänen ollessaan nuori pappi.

Krematorion pienessä kappelissa oli yksinäinen arkku ja Mäkisen oli tarkoitus suorittaa siunaus. Nuori Mäkinen ei kuitenkaan osannut aloittaa, sillä ei tiennyt kenelle hän puhuu. Omaisia ei ollut läsnä. Lopulta hän luki rukoukset hiljaisella äänellä, mutta sitten ei osannutkaan lähteä pois.

”Se kuoleman yksinäisyys kosketti. Ymmärsin, että viime kädessä olemme kaikki peruuttamattomasti yksin. Lohdullista on kuitenkin se, että silloinkin, kun olen kaikkein avuttomimmillani ja yksinäisimmilläni, eikä ole ketään kehen turvata, niin ohi Jumalan en putoa.”

Kommentit