Maaliskuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ennustaa, että kahdessa viikossa sota on ohi. #musiikinkevät1918
Maaliskuun loppupuolella Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, säveltäjä ja musiikkitieteen opiskelija Väinö Pesola kuuli, että valkoiset lähestyivät Tamperetta. Pesola päätteli, että kahdessa viikossa sota olisi ohi.
”Painajainen. Naisen hermostuttavuus.
Yhä useammin tahtoo mielikuvamaailma askarrella sodan hirmuissa. Milloin se näkee tutun toverin kalman kauhujen vääristämät kasvot, raadellun ruumiin, milloin asettaa oman minän taistelevain joukkoon ihmispedoksi hullaantuneena.
Ystäväni R.U. lienee myös matkassa. Erittäin hänen kohtalostaan olen huolissani. Tuntuu siltä, että jos punaiset hänetkin surmaavat, vaikkapa vaan rehellisessä taistelussa, en voi silloin enää vihaa kitkeä pois sielustani, vaikka vielä toistaiseksi olen säilyttänyt tasapuolisen arvostelukykyni ja ainakin mahdollisimman paljon koettanut ymmärtää punaisiakin.
Raskaana painaa se ajatus, että juuri sivistyneistömme nouseva kantajoukko uhraa verensä ehkä jonkin vangin, jätkän, tukkilaisroiston tahi huligaanin kuulasta kaatuneena. Mokoman kapinan uhrit tulevat kansallemme liian kalliiksi. Pelkään myös aivan omalta kohdaltani N.L.:n kohtaloa.
Juuri eilen kuulin, että veljekset J:t ovat menneet mukaan. Entiseltään tiesi sympaattisen A:n ja kuka tietää, montako valkolakkista joukostamme puuttuu ensi kesän konserttimatkoilla.
Vallankumousseikkailu taitaa kuitenkin lähetä loppuaan. Valkoisten etujoukot ovat jo Tampereen eteläpuolella ja jos rynnistys jatkuu yhtä pontevasti kuin tähän asti, lienee maa valkoinen jo parin viikon kuluttua.
Ruokapuoli huononee yhä, tänään saimme ruokapaikassa vain tuoretta silakkaa sen kurjan leipäpalasen kera. Ei siitä mies miksikään kostu. Jo syrjäisetkin ovat huomauttaneet laihtumisestani. Mutta kestänee tätä laihtumistakin vielä pari viikkoa!
Kaiken muun hyvän lisäksi on Aino viime aikoina ruvennut yhä useammin syömään sanansa.
Eräänä sunnuntaina piti meidän mennä ”Pariisiin”. Odotin tunnin. Turhaan. A. ei muka voinut järjestää asioitaan päästäkseen tulemaan, eikä myöskään voinut mitään ilmoittaa. Kestin odotuksen piinan melko rauhallisesti ja painauduin kotiin.
Joskus puhuessani ”elävistä kuvista” kysyi Aino, koska mennään yhdessä. Sain pari vapaalippua viime sunnuntaina Lyran varieteenäytökseen. A. lupasi tulla. Odotin, ei tullut. Lähdin. A. oli myöhästynyt.
Pari kertaa olen ulkona odotellut häntä miltei kärsimättömyyteen asti ja tänään on toinen kerta, jolloin hän ei tullut luokseni lainkaan, vaikka oli luvannut. Ja odottaminen on minusta yhtä inhottavaa kuin nuottien kopioiminen! Enkä tunnu siihen tottuvankaan.
Koska tahansa voin tehdä jonkun ratkaisevan päätöksen."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 28. maaliskuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
