Hyppää pääsisältöön

Soiva Metsä
ja Hiljainen kansa

Suomussalmen omaleimaiset kulttuurikohteet viehättävät kiireettömyydellään

Rajan pinnassa Kainuussa kansa vaikenee ja metsä soi. 1990-luvulla Suomussalmelle perustettiin kaksi omaleimaista ja luonnonläheistä kulttuurikohdetta. Jo parinkymmenen vuoden ajan Soivan metsän luontopolku ja Hiljaisen kansan turvepäiset hahmot ovat kutsuneet tekemään tuttavuutta omaan tahtiin.

Jätä kiire kotiin, soita soittimia, kulje ja nauti suomalaisesta luonnosta

Soiva metsä

Soiva metsä – soivia taideteoksia harjumaisemassa

  • Soiva metsä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen suurikokoisten soitinten kokonaisuus Suomussalmella Kaunisniemen harjulla, noin puoli kilometriä keskustasta.
  • Metsässä on luontopolun varrella ja vajaan hehtaarin alueella yhteensä viitisentoista soitin-taideteosta, joista suurimmat ovat kuuden metrin korkuisia.
  • Soittimet on rakennettu muun muassa puhelinpylväistä, hamppuköydestä, alumiiniiputkista ja teräksestä.

Kaunisniemen harjun keskellä on jääkauden aikainen pyöreä painauma eli suppa, joka on kuin luonnon muovaama konserttisali. Äänet kaikuvat harjun rinteiltä. Täällä jos missä kelpaa metsän soida!

Soivan metsän kartta Suomussalmen kunnan sivuilla

Jos Soivan metsän reitin kulkee järjestyksessä, konsertin aloittaa komeasti kumahtava metsäkirkon kello. Sen jälkeen voi istahtaa yhteen helisevistä kilinäkeinuista tai jylistellä ukkospeltejä.

Vastaan tulevat myös oksetti, paalutribula ja humatoteemi: instrumenteilla on erikoiset, lystikkäät nimet, ja ainutlaatuisia ne ovat muutenkin, varta vasten Soivaan metsään kehitettyjä.

Soitinten alkuvoimaiset äänet ovat meditatiivisia ja viihdyttäviä. Rinteen takaa kuuluu helähtelyä: osa soittimista, kuten helinäpuu ja linnupers, soittelee itse itseään tuulessa.

Suurikokoinen soitin, jossa pylväisiin kiinnitetty köysiä ja köysiin metallilevyjä, nimeltään linnupers, Soivassa Metsässä Suomussalmella.
Kun linnupersin köysiä liikuttaa, niihin kiinnitetyt levyt kilahtelevat. Tämänkin instrumentin soittaminen on helppoa ja kuka tahansa saa äänen aikaiseksi, mutta taitava soittaja pystyy musisoimaan monipuolisemmin. Suurikokoinen soitin, jossa pylväisiin kiinnitetty köysiä ja köysiin metallilevyjä, nimeltään linnupers, Soivassa Metsässä Suomussalmella. Kuva: Yle / Harri Anttila Soiva Metsä,Suomussalmi,linnupers

Paalutribulasta toimittaja sai ilmoille melodianpätkän.

Pyöreistä putkista, jotka kiinnitetty pystypuihin, tehty kookas soitin, nimeltään viuhkaharmuuni, Suomussalmen Soivassa Metsässä.
Viuhkaharmuunin putkista lähtee ontto ääni. Pyöreistä putkista, jotka kiinnitetty pystypuihin, tehty kookas soitin, nimeltään viuhkaharmuuni, Suomussalmen Soivassa Metsässä. Kuva: Yle / Harri Anttila Soiva Metsä,Suomussalmi,viuhkaharmuuni

Kaksi peltiä joissa kädensijat roikkumassa mäntyihin kiinnitetystä poikkipuusta, nimeltään ukkospelti, Soivassa Metsässä Suomussalmella.
Ukkospellit jylisevät vaikuttavasti. Säät ja musisointi kuluttavat soittimia, ja soitinrakentajat huoltavat niitä parin vuoden välein. Suuremmalta ilkivallalta metsä on säästynyt. Kaksi peltiä joissa kädensijat roikkumassa mäntyihin kiinnitetystä poikkipuusta, nimeltään ukkospelti, Soivassa Metsässä Suomussalmella. Kuva: Yle / Harri Anttila Soiva Metsä,Suomussalmi,ukkospelti

Kahden puun väliin ripustettu tynnyri, soitin nimeltä tynnyrihärkä, Soivassa Metsässä Suomussalmella.
Tynnyrihärkä on metsän ainoa rumpusoitin. Kahden puun väliin ripustettu tynnyri, soitin nimeltä tynnyrihärkä, Soivassa Metsässä Suomussalmella. Kuva: Yle / Harri Anttila Suomussalmi,Soiva Metsä,tynnyrihärkä

Soiva metsä avattiin vuonna 1996. Idean isä oli Suomussalmen kunnan kulttuurijohtaja Jalo Heikkinen, joka sai professori Heikki Laitisen kautta EtnoPojat-ryhmän taiteilijat toteuttamaan ideansa. Soittimet suunnittelivat ja rakensivat soitinrakentajat ja etnomuusikot Pekka Westerholm ja Olli Penttilä apunaan mainosgraafikko Markku Penttilä.

Pekka Westerholm ja Olli Penttilä pystyttivät soittimet Kaunisniemen harjulle Markku Penttilän ja Heikki Syrjäsen avustuksella. Avajaisviikolla esiintymässä olivat tanssija Reijo Kela ja professori Heikki Laitinen.

Supan pohjalla pääsee soittamaan pentelettä, joka on kuulemma maailman suurin kantele. Toinen maailman suurimmaksi mainittu instrumentti odottaa reitin lopussa. Sadeputken malli on Amerikan alkuperäisasukkailta, jotka houkuttelivat ropinalla sadetta kuivina aikoina.

Reitin lopussa Kaunisniemenharjun laelta avautuu maisema yli Hietajärven.

Jo luonto yksin tekee Soivasta metsästä vaikuttavan vierailukohteen, ja harjulla kävellessä voi yhdistää ulkoilun musisointiin. Kaunisniemen harju on paikallisten keskuudessa suosittu ulkoilukohde, jossa viihtyvät niin lapsiperheet kuin lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat. Varsinaista ruuhkaa ei kuitenkaan ole nähtävissä, vaikka heinäkuinen arkipäivä on otollisinta lomailuaikaa.

Mäntyjä harjun laella, taustalla järvi, Suomussalmen Soivassa Metsässä.
Kaunisniemen harjun laella kulkevalta polulta näkyy järvimaisemaa. Polulla voi liikkua myös pyörätuolilla tai lastenrattaiden kanssa. Mäntyjä harjun laella, taustalla järvi, Suomussalmen Soivassa Metsässä. Kuva: Yle / Harri Anttila Soiva Metsä,Suomussalmi,Suppa,metsä,egenland

Harjun takaa alkaa nousta esiin sinikaapuisia hahmoja

– Soivan metsän äänet ja maisema, rauhallinen ilmapiiri voimannuttaa ja rauhoittaa kiireisen kulkijan, kuvailee Anna-Liisa Helttunen.

– Jätä kiire kotiin, soita soittimia, kulje ja nauti suomalaisesta luonnosta.

Jos on onnea, metsässä saattaa kohdata sinipukuisia ilmattaria, mutta aivan arkipäiväistä se ei ole. Ilmattaret osallistuvat Soivassa metsässä järjestettäviin esityksiin, kulkevat ja soittavat pitkähuilua. Harjumaisemassa puunrunkojen väleistä häivähtelevät siniasuiset hahmot ovat vaikuttava ja jopa mystinen näky.

Helttuselle musiikintäyteinen metsämaisema on tullut vuosien saatossa tutuksi. Hän toimii Soivan metsän oppaana ja on osallistunut siellä järjestettäviin produktioihin, lähtien aivan ensimmäisestä vuoden 1996 esityksestä, jonne saapui yleisöä kolmen päivän aikana 3000 henkilöä.

Ensimmäinen kerta on jäänyt muutenkin Helttuselle vahvasti mieleen.

– Olen ollut aika monessa kulttuuri- ja matkailuprojektissa Suomussalmen kunnassa. Sitten mulla oli sellainen välikausi 1990-luvulla, ja olin työtön. Vähän vahingossa jouduin silloin vuonna 1996 ilmattaren rooliin, ja se oli erittäin voimakas kokemus, ja voimaannuttava kokemus.

Anna-Liisa Helttunen ja Linnea Säisä pukeutuneina sinisiin kaapuihin ja toimittajat Nicke Aldén ja Hannamari Hoikkala Suomussalmen Soivassa Metsässä.
Linnea Säisä on käynyt Soivassa metsässä lapsesta lähtien, mutta on nyt ensimmäistä kertaa mukana ilmattaren. Anna-Liisa Helttunen on hänen isänsä täti, ja ilmattarissa on paljon Helttusen perheen ja suvun naisia. Anna-Liisa Helttunen ja Linnea Säisä pukeutuneina sinisiin kaapuihin ja toimittajat Nicke Aldén ja Hannamari Hoikkala Suomussalmen Soivassa Metsässä. Kuva: Yle / Harri Anttila Soiva Metsä,Suomussalmi,Linnea Säisä

Helttunen kannustaa metsään tutustumisen lisäksi ihmisiä myös kokeilemaan esiintymistä erilaisissa kulttuuritapahtumissa, vaikka kotipaikkakunnalla.

– Olemme aivan tavallisia ihmisiä ja omalla laillamme sitten täällä liihottelemme ja soitamme näitä soittimia. Kulttuuri voimaannuttaa.

Metsässä sinisiin kaapuihin pukeutuneita naisia, soittavat sinisiä huiluja, keskellä ison kirkonkellon äärellä vihreäkaapuinen nainen naamio kasvoilla. Soivan Metsän Ilmattaria.
Kiitokset metsän hengettärille, Ilmattarille ja kellonsoittajalle: Elina Falck, Anna-Liisa Helttunen, Eila Helttunen, Hilkka Matero, Nelli Pyykkönen, Helena Seppänen, Johanna Säisä, Lilja Säisä ja Linnea Säisä. Metsässä sinisiin kaapuihin pukeutuneita naisia, soittavat sinisiä huiluja, keskellä ison kirkonkellon äärellä vihreäkaapuinen nainen naamio kasvoilla. Soivan Metsän Ilmattaria. Kuva: Yle / Jouko Salokorpi Suomussalmi,Soiva Metsä,huilu,egenland_Suomussalmi
Soiva metsä on rauhoittava paikka, väreiltään upea. Täällä voi kierrellä supasta suppaan, tutkia soittimia, katsella kaunista mäntykangasta, tulla soittamaan ja kuunnella metsän soitinten kaunista ääntä.― Yleisövinkki / Egenland
Ihmeellinen juttu: kertaakaan ei ole satanut, kun olemme esiintyneet täällä vamaan parissakymmenessä produktiossa parinkymmenen vuoden aikana. Mikroilmasto tai mikä onkaan, mutta tänne ei usein sateet yllä.― Anna-Liisa Helttunen
Kun aloitin kahvilan täällä, kysyin Reijo Kelalta, että mitä hän haluaa, että me sanotaan, kun kaikki sitä kysyy: että mitä tämä tarkoittaa. Hän sanoi, ettei tätä tarvitse selittää auki. Jokainen saa kokea ja nähdä tämän sellaisena kuin haluaa.― Ritva Huttunen

Hiljainen kansa

Hiljainen kansa vaikenee Viitostien varressa

  • Hiljaiseen kansaan kuuluu nykyisellään arviolta noin 900 heinäseipäistä rakennettua, turvepäistä hahmoa, jotka seisovat pellolla valtatien numero 5 varrella, noin 30 km Suomussalmen keskustasta.
  • Ympäristötaideteos on alun perin tanssija Reijo Kelan luomus. Hän käytti hahmoja ensimmäisen kerran tanssiteoksessaan vuonna 1988.
  • Hahmojen vaatteet vaihdetaan talkoovoimalla kesäisin ja talvisin. Niitä saa vaihtaa myös paikan päällä käydessä.
Hiljainen kansa -teoksen esittelykyltti, teoksen nimi eri kielillä.
Hiljainen kansa -teoksen esittelykyltti, teoksen nimi eri kielillä. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,ympäristötaideteos,Reijo Kela,egenland_Suomussalmi
Koskettavimpia hetkiä: kun joku soittaa säkkipilliä pellon reunassa ja tekee kunniaa. Tai ranskalaiset nuoret, jotka laulavat marseljeesia. Tai joku kävelee viulun kanssa pellolle ja alkaa soittaa. Tai kun joku lausuu Hiljaiselle Kansalle tekemäänsä runoa. Tai pienen lapsen reaktio, kun se tulee tuolta pellolta... Pienet hetket jäävät mieleen.

Kansainvälisessä mediassa Hiljaista kansaa on esitelty esimerkkinä suomalaisesta outoudesta. Brittilehti kauhisteli vuonna 2017, että pellolla näyttäisi olevan käynnissä zombien invaasio.

Hiljaisen kansan yhteydessä toimivaa Niittykahvilaa pitävä Ritva Huttunen on vuosien varrella kuitenkin todistanut paljon muutakin kuin kummastelua. Osa kävijöistä poikkeaa tänne hilpein mielin, toiset tulevat tietoisesti hakemaan vastapainoa arjen kiireille.

– Luulen, että monelle se on se hiljaisuus. Sitä tarvitaan nykyään niin paljon: ihmiset kaipaavat sitä, että saa olla hiljaa ja rauhassa.

Niittykahvilassa istuvia ihmisiä (ei tunnistettavissaI, taustalla Hiljainen kansa -teoksen hahmoja.
Niittykahvilassa istuvia ihmisiä (ei tunnistettavissaI, taustalla Hiljainen kansa -teoksen hahmoja. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,Niittykahvila
Luonnonkukkia lasipurkissa Niittykahvilan pöydällä Suomussalmella.
Luonnonkukkia lasipurkissa Niittykahvilan pöydällä Suomussalmella. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Kukkakimppu,Luonnonkukat,Suomussalmi,Niittykahvila
Ohukaisia paistumassa vierekkaisillä paistinpannuilla Niittykahvilassa Hiljaisen kansan yhteydessä.
Ohukaisia paistumassa vierekkaisillä paistinpannuilla Niittykahvilassa Hiljaisen kansan yhteydessä. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ohukainen,paistinpannut,Niittykahvila
Vanha riukuaita, pitkäksi kasvanutta heinää.
Vanha riukuaita, pitkäksi kasvanutta heinää. Kuva: Yle / Harri Anttila aita,Riukuaita,niitty,Suomussalmi,Hiljainen kansa,egenland_Suomussalmi
Hiljainen kansa -teoksen yhteydessä toimivan Niittykahvilan pitäjä Ritva Huttunen heinäseiväshahmojen keskellä.
Kesällä tämä on ikkuna maailmaan, kertoo Ritva Huttunen. Tulee niin paljon ihmisiä ympäri maailmaa, saa harjoittaa kielitaitoaan monille kielillä ja aina oppia uutta. Hiljainen kansa -teoksen yhteydessä toimivan Niittykahvilan pitäjä Ritva Huttunen heinäseiväshahmojen keskellä. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,Ritva Huttunen

Alussa oli tanssijan yöllinen oivallus

Hiljainen kansa sai alkunsa yöllisestä oivalluksesta, tanssija Reijo Kela on kertonut Ylen haastattelussa vuonna 2014. Kela kaipasi joukkovoimaa tanssiteokseensa vuonna 1988 ja olisi halunnut palkata mukaan Suomussalmen 973 työtöntä, mutta se olisi maksanut 30 miljoonaa markkaa. Yön tunteina mieleen juolahtaneen idean myötä massa saatiin aikaiseksi heinäpäisistä hahmoista.

Tää edustaa varmaan paljon mystisempiä asioita, joista en minä eikä kukaan tiedä, eikä tarvii tietääkään.― Reijo Kela

– Mutta onhan tässä tietysti, kun on näitä eri vaatteita – niin vaatteen kantaja on ollut joku, vaatteen kantajan historia on mukana... Kela mietti samassa haastattelussa.

Sen enempää Kela ei ole halunnut pohtia ympäristötaideteokseksi luonnehditun Hiljaisen kansan merkitystä. Eikä teoksen kokemiseen myöskään ole mitään erityisiä sääntöjä.

On aivan suotavaa piipahtaa ottamassa hymysuin selfie turvepään kanssa. Niin kauan kuin hahmoja ei kohtele kaltoin, kaikenlaiset vierailijat ovat tervetulleita.

Tämä on sellainen taideteos, että tähän saa osallistua, saa koskettaa ja vaihtaa vaatteita― Ritva Huttunen
.

– Kunhan antaa omista vaatteistaan tilalle. Ketään ei saa jättää alastomaksi, sellainen sääntö on. Hartioiden pitää olla peitossa, paljasta pinta ja napapaidat ei oikein sovi tänne.

Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmo, jolla t-paita, jossa teksti "Tää on niin tätä".
Hiljainen kansa taitaa myös hiljaisen huumorin. Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmo, jolla t-paita, jossa teksti "Tää on niin tätä". Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,ympäristötaideteos,pelto,egenland_Suomussalmi
Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmo, jolla musta t-paita, jossa italiankielinen teksti La terra trema, il cuore no.
Vaatteita vaihtavat myös kävijät. Vieras Italiasta on jättänyt t-paitansa hahmon päälle. Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmo, jolla musta t-paita, jossa italiankielinen teksti La terra trema, il cuore no. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,ympäristötaideteos,pelto,egenland_Suomussalmi
Hiljaisen kansan heinäpäinen hahmo päällään rakennustyöntekijän takki ja keltainen kypärä.
Pellolla on monien ammattiryhmien edustajia. Hiljaisen kansan heinäpäinen hahmo päällään rakennustyöntekijän takki ja keltainen kypärä. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,egenland_Suomussalmi
Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmoja, joilla päällään sinivalkoisia hahmoja.
Kesällä 2017 hahmojen vaatetuksessa saattoi nähdä Suomi 100 -teemaa. Hiljainen kansa -teoksen heinäseiväshahmoja, joilla päällään sinivalkoisia hahmoja. Kuva: Yle / Hannamari Hoikkala Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,Suomi 100,egenland_Suomussalmi
Nainen violetti hellehattu päässä (kasvot eivät näy) ja punainen pitkä kukkamekko päällä avaamassa violetinväristä pusakkaa Hiljaisen kansan heinäpäisen hahmon päällä.
Hattupää ja heinäpää vaihtavat vaateparsia. Nainen violetti hellehattu päässä (kasvot eivät näy) ja punainen pitkä kukkamekko päällä avaamassa violetinväristä pusakkaa Hiljaisen kansan heinäpäisen hahmon päällä. Kuva: Yle / Harri Anttila Suomussalmi,Hiljainen kansa,ympäristötaide,hannamari hoikkala

Alun perin Koivusalon pellolla oli hahmoja lähemmäs tuhat. Vuosien varrella tarkka lukumäärä on elänyt, tämän hetkistä tarkkaa päälukua ei tiedä kukaan.

Joka kesä ja talvi suomussalmelaisten nuorten työpaja ja vapaaehtoiset vaihtavat hahmoille uudet päät sekä vuodenaikaan sopivat vaatteet.

Kun aamuyöllä aurinko on heräämässä ja usva hiipii pellolla...

Vilkkaimpaan sesonkiaikaan heinäkuussa ja vielä näin aurinkoisena päivänä Viitostien varressa ei kuitenkaan ole erityisen hiljaista. Parkkipaikalla autojen ovet läimähtelevät, kahvilassa lettupannut saavat sihistä ahkerasti.

Auringon laskiessa kävijöitä poikkeaa enää harvakseltaan. Mutta jos haluaa kokea ympäristötaideteoksen aivan omassa rauhassa, Huttunen suosittelee aamuyötä:

– Kannattaa tulla ennen neljää, kymmenestä neljään on kaikkein hiljaisinta aikaa. Kun aamuyöllä aurinko on heräämässä ja usva hiipii pellolla... Silloin taikahetki on voimakkaimmillaan.

Heinäseipäistä ja turpeesta tehtyjä Hiljainen kansa -teoksen hahmoja pellolla Suomussalmella, taustalla valtatie 5 ja Niittykahvila.
Ritva Huttunen: Yksi lempipaikkojani täällä on lähellä pellon takaosaa. Sinne eivät kuulu tien äänet eivätkä kaikki ihmiset lähde kävelemään sinne asti. Varsinkin illalla, kun hiljenee, siellä on erityinen tunnelma. Heinäseipäistä ja turpeesta tehtyjä Hiljainen kansa -teoksen hahmoja pellolla Suomussalmella, taustalla valtatie 5 ja Niittykahvila. Kuva: Yle / Harri Anttila Hiljainen kansa,Suomussalmi,ympäristötaide,ympäristötaideteos,pelto,egenland_Suomussalmi

Mutta mitäköhän turvepäät tekevät, kun kukaan ei ole näkemässä?

– Saattavat ne nauraa meille, ja tälle touhulle, arvelee Huttunen.

Ehkä ne jotain juttelevat niistä kävijöistä, joita ovat nähneet päivällä. Ja onhan meillä on tuo heinälato tuossa – ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Violetti ohdake, jossa ampiaisia, taustalla pellolla epätarkkana Hiljaisen kansan hahmoja.
Violetti ohdake, jossa ampiaisia, taustalla pellolla epätarkkana Hiljaisen kansan hahmoja. Kuva: Yle / Hannamari Hoikkala Suomussalmi,Hiljainen kansa,Ohdakkeet,egenland_Suomussalmi
Koriste
Koriste koristeet
Ehdottomiin suosikkeihini kuuluvat Hiljainen kansa ja Raatteentie Suomussalmella.― Yleisövinkki / Egenland
Finlands karta som visar Suomussalmis position.
Karttaa klikkaamalla pääset Google Maps -karttaan, jossa ovat kaikki Egenland-kohteet. Finlands karta som visar Suomussalmis position. kartat



Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä

  • Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
  • Tähän mennessä yleisö on lähettänyt yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitaan kiinnostavimmat.
  • Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
  • Egenlandin ensimmäinen ja toinen kausi on esitetty Yle Teema & Fem -kanavalla 2018–19. Kaikki tv-jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
  • Kolmas kausi on tulossa alkuvuodesta 2020! Seuraa meitä Instagramissa.

Edit 26.4.2018 klo 9.24: Korjattu tietoja Soivan metsän rakentamisesta ja pystyttämisestä. Artikkelissa luki aiemmin: "Soittimet suunnitteli mainosgraafikko Markku Penttilä. Soivan metsän rakensivat ja pystyttivät Markku Penttilä ja Heikki Syrjänen sekä soitinrakentajat ja nykykansanmuusikot Pekka Westerholm ja Olli Penttilä."