Leo Karppasen elämäntyö on veistetty karjalaiseen puuhun
Kansantaiteilija viimeistä puukonviiltoa myöten
Kalevalan tarinat elävät Kiteen Heinoniemellä itärajan tuntumassa. Näillä seuduilla Elias Lönnrot kirjasi muistiin runonlaulajien kertomukset, jotka muotoutuvat Leo Karppasen käsissä mielikuvituksellisiksi puuveistoksiksi.
– Kyllähän se aikansa vie ennen kuin tästä valmista tulee. Täytyy laittaa sulat vielä tuonne ja vuolla paljon. Mutta kyllä se siitä valmistuu.
Leo Karppanen vuolee lintuparvea.
Lintuja tulee myös työpöydän vierellä valmisteilla olevaan penkkiin. Se koostuu yhdestä ainoasta lankusta, joka tulee valtavasta lähistöllä kasvaneesta kuusesta. Tuoreen puun tuoksu valtaa tilan.
– Tämä puu on oksainen. Olen hyödyntänyt oksakohdan, joten tässä on kukka. Oksia on vähän siellä sun täällä ja samoin kukkiakin sitten.
Leo Karppanen, Kalevalan veistäjä
- Leo Karppanen on ITE-taiteilija. Kirjainlyhenne tulee sanoista Itse Tehty Elämä, mikä tarkoittaa, että taide on tekijälleen ensisijaisesti elämäntapa, eikä koulutusta taiteeseen tai varsinaisia taiteellisia esikuvia ole
- Karppasen Saiho-ateljee sijaitsee taiteilijan kotipihassa Pohjois-Karjalan Kiteellä, Heinoniemellä
- Puu on Karppasen tärkein materiaali, mutta myös betoni- ja metalliveistokset, öljymaalaus ja mosaiikkityöt luonnistuvat taiteilijalta
- Kalevala ja luonto ovat Karppasen kantavia teemoja
Penkki on 62 senttiä leveä. Se ei ole tilaustyö, idea syntyi poikkeuksellisen leveästä puusta. Ehkä joku haluaisi hankkia sen hankkia ylimääräiseksi makuupaikaksi kesämökilleen, Karppanen ajattelee.
Pikkuhiljaa lintuparvi irtautuu penkinkannesta.
Puu, metalli, mosaiikki - kaikki luonnistuu
Leo Karppasen Saiho-ateljee sijaitsee Kiteen Kesälahdella, 25 kilometriä Pohjois-Karjalaa halkovalta kuutostieltä. Täällä hän on koko elämänsä viljellyt maata, hoitanut lehmiään sekä vuollut, veistänyt ja maalannut mahtavan kokoelman taideteoksia.
Poika on sittemmin jatkanut maanviljelystä, mutta taidetta Leo Karppanen ei jätä. Eikä taide häntä.
Karppanen nousee ja laittaa työkalut paikoilleen. Astumme leikkimökin kokoisesta verstaasta pihamaalle.
Hän laittaa oven huolellisesti säppiin. Kaikki on siistissä järjestyksessä.
Nurmikko on säntillisesti leikattu. Yli viisikymmentä eri ruusulajiketta ja muuta kukkaa on istutettu siisteihin riveihin, ryhmiin ja asetelmiin. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden oksat riippuvat sadosta raskaina.
Leo Karppanen esittelee lattiasta kattoon taiteella täytettyjä rakennuksia. Suurin osa hänen teoksistaan on puutöitä, -veistoksia ja -reliefejä, mutta vanhan navetan vintillä on myös monia öljymaalauksia.
Puutarhassa ja gallerian huoneissa on betoniveistoksia ja metallitaidetta.
Puu määrää
Yli neljä vuosikymmentä sitten Karppanen hankki uuden hitsausmuuntajan maatalouskoneiden korjausta varten. Eräänä sadepäivänä hän mietti, että tuolla vempeleellä kyllä voisi tehdä jotakin muutakin. Syntyi ensimmäinen metalliveistos.
– Tein sen salaa, jottei kukaan sitä nähnyt. Sitten mie sen mennä jyräytin tupaan. Totta kai kaikki vähän hämmästyi, että mitä se nyt on tehnyt!
Sittemmin Karppanen vaihtoi materiaalinsa puuhun. Hän pitää puusta, sen pehmeä pinta muotoutuu helposti Karppasen vahvoissa näpeissä. Niissä pysyy sekä moottorisaha että meisseli.
Mie haluan arvostaa tätä pohjoiskarjalaista puuta.
Puuta ei voi pomotella, täytyy tehdä kompromisseja. Oksakohtia ei saa veistettyä pois. Työ on jatkuvaa neuvottelua puun kanssa. Silti puu on se joka asettaa ehdot.
– Se on hyvä materiaali mulle. Me ollaan puumaakunta, kaikki puulajit jotka täällä kasvaa ovat käypäsiä veistämiseen. Mie haluan arvostaa tätä pohjoiskarjalaista puuta.
Kuudesmies Kainulainen ja Kalevalan perintö
Niin, Karjala. Moni Leo Karppasen aiheista ammentuu luonnosta, mutta myös täällä kerrottavista tarinoista.
Karppanen ei huolehdi vain omasta yli 300 vuotta vanhasta sukutilastaan; hänen vaimonsa sukutila Kainula on vähintään yhtä vanha ja perinteikäs. Kainulan tilan kautta Karppasen perheellä on suora yhteys Kalevalaan.
Kainulan tilalla eli kuudennusmies Juhana Kainulainen. Kuudennusmies oli pitäjässä eräänlainen pappilan ja kirkkorakennusten talonmies, joka myös piti huolen että pitäjässä pysyi kirkkokuri.
Kainulainen oli runonlaulannassa mestari. Elias Lönnrot sai vihiä Kainulaisen taidoista kun hän matkusteli näillä main ensimmäisellä runonkeruumatkallaan kesäkuussa 1828.
Lönnrot vietti Kainulassa viikon ja keräsi yhteensä 57 runoa ja loitsua ja yli 2500 säettä. Niistä suurimman osan hänelle lauloi Juhana Kainulainen.
Noin 30 kilometrin päässä Leo Karppasen kotiateljeesta Hummovaarassa sijaitsee Juhanantupa, jossa vaalitaan Juhana Kainulaisen perintöä. Talossa on esillä Karppasen taidetta ja kesällä siinä toimii myös ravintola.
Leo Karppasen vaimo on siis suoraan alenevassa polvessa sukua Juhana Kainulaiselle.
– Siksi Kalevala on meille tärkeä - niin vaimolle kuin suvulle ja muillekin ihmisille. Paikkakuntalaiset arvostavat Juhanan tupaa ja veistoksia.
Kalevala elää Karppasen taiteessa
Leo Karppasen pihapiirin perällä seisoo riihi. Riihessä tuoksuu savusaunalle. Seinät ovat tummat.
Riiheen Karppanen on asetellut näytille tärkeimmät työnsä. Ne perustuvat Juhana Kainulaisen Elias Lönnrotille laulamiin runoihin, niihin, jotka päätyivät Kalevalaan.
– Tuossa on seppä Ilmarinen Sampoa takomassa ja vierellä Väinämöinen, joka kosii Ainoa.
Lemminkäisen kosiomatka, tulta suihkiva hevonen, jonka Lemminkäinen kesyttää, ja Aino joka juoksee vanhaa Väinämöistä karkuun. Nämä kaikki Karppanen on veistänyt puusta.
Riihen mustuneiden seinien sisällä alkaa päätä huimata. Tätä lähemmäs ei kansamme ikiaikaisia myyttejä helposti pääse.
Taide on elämää ja elämä taidetta
Neljän vuosikymmenen ajan Leo Karppanen on tehnyt taidettaan täällä Kesälahdessa ilman sen kummempaa mediahuomiota. Se onkin ITE-taiteilijalle tunnusomaista. Taide on elämäntapa, sitä tekee, oli yleisöä tai ei.
Itse asiassa Karppanen luuli Egenlandin yhteydenottoa aluksi vitsiksi.
– Tämä oli semmonen uutispommi, jota en sanonut vaimollekaan. Mie pidin sen vähän pilana, en mie aatellut että se vois olla totta että joku tuntematon olisi ehdottanut tätä.
Karppasen kotigalleria on kaikille avoinna kesäisin. Vierailu onnistuu myös sopimuksen mukaan, jos taiteilijalle pirauttaa etukäteen.
Ei miulla ole mitään tietokonejuttuja tähän tekemiseen.
On vaikea arvioida kuinka kauan yhden teoksen valmistamiseen kuluu aikaa. Eikä sillä ole niin väliäkään. Aikaa on.
– Työkalut ovat minulla aika alkeelliset, ne puukko ja taltta. Ja tietysti moottorisaha karkeammissa kohdissa. Ei miulla ole mitään tietokonejuttuja tähän tekemiseen.
– Ensiksi tulee idea, sitten minä hahmottelen puulle kynällä tai tussilla. En piirrä paperille mitään, se tulee tähän suoraan.
Luonto antaa Karppaselle raaka-aineen, ja luonto antaa aiheita. Etenkin linnut kiehtovat.
– Lintuja tulee melkein joka työhön. Ne kuuluu luontoon ja mun elämääni. Pikkulinnut ovat parhaimpia, ja joutsenet.
Paikka oli aivan uskomaton. Se on hänen kotinsa pihapiiri. Kaikki rakennukset ovat täynnä Karppasen puuveistoksia ja maalauksia... Vaikka Karppanen on jo iäkäs mies, hän itse esittelee vieraillensa kaikki työnsä. Siinähän sitä vierähtääkin melkein päivä, koska töitä on niin paljon ja töihin liittyvät tarinat ovat niin mielenkiintoisia. Karppanen on myös erittäin persoonallinen kertoja.
Lisäys marraskuussa 2020: Leo Karppanen menehtyi yllättäen syyskuussa 2020. Saiho-ateljee on toistaiseksi suljettu.
Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä
Edit 28.3.2018 klo 8:51: Tarkennettu paikkakuntia.
Edit 29.3.2018 klo 23:15: Korjattu kirjoitusvirhe Leo Karppasen nimessä.
Edit 3.4.2018 klo 22:28: Tarkennettu edelleen paikkakuntia.
Eva Pursiainen
Yle