Hyppää pääsisältöön

Mitä Minna tekisi?

Kirjailija Minna Canth
Kirjailija Minna Canth Kuva: Museovirasto Minna Canth,kirjailijat,img_2010_00085683

Liput liehuvat joka vuosi 19.3. Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi, mutta minua hävettää. Canthin ansioita luetellessa tulee väkisinkin aika saamaton ja voimaton olo.

Minna Canth oli aivan poikkeuksellinen nainen suomalaisessa 1800-luvun kulttuurielämässä. Hetkinen, miten tämä istuu tasa-arvoon? Eikös tasa-arvopyrkimysten päämääränä ole pyrkiä eroon sukupuolittamisesta? Pitää korostaa, että Canthin elämäntyö on merkittävä ilman nais-etuliitteitä. Hänen kirjallisen tuotantonsa merkitys on kuitenkin jäänyt vaille huomiota tai kohdannut vähättelyä miltei tähän päivään asti. – Tasa-arvon puutteen takiako?

Canthin hengästyttävään uraan voit tutustua täällä:

Canthin merkityksen arvoa nostaa juuri se, että hän naisena pystyi vaikuttamaan yhteiskunnassa ja kulttuurielämässä 1800-luvun epätasa-arvoisessa maailmassa. Sukupuoli, henkilökohtainen tai yhteiskunnassa vallitseva tilanne eivät estäneet häntä ottamasta selvää uusimmista kansainvälisistä aatteista ja kulttuurivirtauksista, sekä soveltamasta edellisiä kirjallisuuteen ja teatteriin ensimmäisten joukossa.

Minna Canthia esittävä Cécile julistaa lavalla
Cécile Orblin Minna Canth-näytelmässä Kansallisteatterissa Minna Canthia esittävä Cécile julistaa lavalla Kuva: Mårten Lampén / Yle kansallisteatteri

Kuvittelen hänet innokkaana kääntämässä suomeksi jotain artikkelia tai kirjaa, että kieliä osaamattomatkin pääsisivät osallisiksi tieteen ja taiteen uusista suuntauksista. Kiinnostaisi tietää, kuka siivosi, valmisti lapsille ruuan ja kuulusteli läksyt? Hänellä on täytynyt olla kotona apua.

Leskeyden alkuvuodet olivat Canthin perheelle taloudellisesti hyvin niukat. Nuorin seitsemästä lapsesta syntyi vasta puolison kuoleman jälkeen. Silti vain muutamia kuukausia miehensä, Johanin Ferdinand Canthin kuoleman jälkeen hän lähetti esikoisnäytelmänsä Murtovarkauden käsikirjoituksen Helsinkiin Suomalaisen Teatterin johtajalle Kaarlo Bergbomille. Hukuttiko Canth surunsa työhön?

Palattuaan Kuopioon hoitamaan perheensä liikeyrityksiä, Canth sai huonossa jamassa olevan lanka- ja sekatavarakaupan talouden kukoistamaan. Sen jälkeen hänellä oli epäilemättä varaa palkata henkilökuntaa, niin että ehti paremmin keskittymään aatteelliseen ja taiteelliseen työhön. Tiedän toisaalta, että johtotehtävissä toimiminen, eli kaiken organisointi niin kotona kuin kaupoillakin on täytynyt viedä paljon aikaa ja energiaa. Vai oliko elämä muka yksinkertaisempaa 1800-luvulla?

Minna Canthin kuva Norwegianin lentokoneen pyrstössä
Minna Canthin kuva Norwegianin lentokoneen pyrstössä Kuva: norwegian.com Minna Canth,Norwegian,tasa-arvo

Jostain hän joka tapauksessa otti aikaa ja energiaa osallistuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja edistääkseen tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kiire ei estänyt häntä huomaamasta ja puuttumasta kohtaamiinsa epäkohtiin. Ja kaiken tämän hän ehti tehdä ennen kuin menehtyi sydänkohtaukseen 53-vuotiaana!

...kaikki se innostus länsimaisiin aatteisiin, joka silloista nuorisoa elähytti, kokoontui hänessä ja hänen teoksissaan polttopisteeseensä ja heijasi sitä hänen temperamenttinsa värittämänä kauas Kuopion Kirkkokadun kulmatalosta – pimeään maailmaan― Juhani Aho

Pakko tarkistaa tietokannoista, miten Minna Canthin omat lapset selvisivät voimanaisen varjossa. Ilmeisesti ihan hyvin. Tosin yksi seitsemästä kuoli aivokalvon tulehdukseen 19-vuotiaana, kesken opintojensa. Muut saivat hyvän koulutuksen ja menestyivät elämässään. Moni teki työuransa perheyrityksessä.

Canth ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita. Ei voi kuin ihaillen pahoitella sitä, että kirjallisessa tuotannossaan Canth oli aikaansa edellä ja jäi siksi vaille aikalaisten tunnustusta. Kauppias-leskirouvan kapeille hartioille sopi huonosti kirjallisuuden uudistajan mantteli.

Kuuntele Minna Canthin realistinen novelli Köyhää kansaa.

Sosiaalisen median ja internetin puuttuessa kontaktit hoidettiin 1800-luvulla kasvotusten tai kirjeitse. Kuopion kodissa Kanttilassa kokoontuivat merkittävät kulttuurivaikuttajat. Minnan salongissa keskusteltiin ja sieltä kirjoitettiin. Todistusaineiston perusteella myös seurusteltiin ja pelattiin korttia.

Miina Canthin salongissa skruuvia pelaamassa Hanna Levander, Alma Tervo, Maiju ja Minna Canth
Minnan salongissa skruuvia pelaamassa Miina Canthin salongissa skruuvia pelaamassa Hanna Levander, Alma Tervo, Maiju ja Minna Canth Kuva: PD Minna Canth,Salonki,skruuvi

Hengästyminen ja huono omatunto tuosta kaikesta tulee. Miten käytän kaiken sen ajan, jota minulla kaiken järjen mukaan on enemmän kuin Minna Canthilla? Katselen samoja tv-sarjoja kuin muutkin ja jaan reseptejä somessa, vaikka epäkohtia löytyy yhteiskunnasta, eikä tasa-arvokaan ole vielä valmis. Mitä Minna tekisi? En uskalla arvata.

Aristoteleen kantapää kysyi tietokirjailija ja kirjallisuushistorioitsija Minna Maijalalta, miksi naisasia on Minna Canthista puhuttaessa niin korostunut.

  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri