Hyppää pääsisältöön

Joogaavia patsaita ja tekohampaita

Parikkalan patsaspuistossa voi katsoa kuolemaa suoraan silmiin

Ne marssivat, tanssivat ja uivat. Niillä on tekohampaita, koruja ja lasisilmiä. Moni niistä on kivettyneenä monimutkaisiin jooga-asentoihin. Taiteilija Veijo Rönkkösen patsaat taikovat salaperäisen tunnelman itärajan tuntuman vehmaaseen puistoon.

Saattaa olla, että patsas räpsäytti silmiään. Ainakin sen siniset lasisilmät tuijottavat meitä tiukasti. Kivikasvoille on jähmettynyt leveä hymy.

Voiko olla, että se räpyttää kanssamme samaan tahtiin sadetta pois ripsistään? Patsaat tuntuvat myös liikkuvan heti, kun ne jäävät selän taakse. Vai liikkuvatko?

Ne irvistävät.

Metsässä narahtelee ja napsuu.

Ehkä patsaat ymmärtävät puhettakin. Ajatus käy väistämättä mielessä.

Parikkalan patsaspuistossa on yli 550 betonipatsasta

  • Patsaspuistossa on yli 550 betonipatsasta, jotka on tehnyt taiteilija Veijo Rönkkönen
  • Puiston suurimman osion muodostavat 255 jooga-asennossa olevaa, sammaloitunutta patsasta
  • Rönkkönen on yksi Suomen tunnetuimmista ITE-taiteilijoista
  • Sijaitsee Koitsanlahdella Parikkalassa, valtatien 6 varressa, itärajan pinnassa
  • Maksuton sisäänpääsy, vapaaehtoinen lahjoitus toiminnan tukemiseksi
Koriste
Koriste

Suomen tunnetuin ITE-taiteilija oli yksinäinen mies

Tasainen sade peittää koko Etelä-Karjalan. Kuutostiellä rekat jylisevät ohi. Parikkalan patsaspuisto sijaitsee jalkapallokentän kokoisella, metsäisellä kaistaleella juuri tuon maantien ja junaradan välissä, kivenheiton päässä itärajasta.

Liikenteen melu unohtuu pian. Harvemmin mielen valtaa sellainen rauha kuin puistoa kierrellessä.

Pitkä rivi betonipatsaita.
Pitkä rivi betonipatsaita. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat
Betonipatsaita rivissä.
Betonipatsaita rivissä. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat

Veijo Rönkkönen on yksi Suomen tunnetuimmista ITE-taiteilijoista. Hänen elämäntyönsä voi kokea täällä hänen kotipihassaan, Parikkalan Koitsanlahdessa.

Parikkalan patsaspuiston kartta.
Parikkalan patsaspuistossa navigointia helpottaa kartta. Parikkalan patsaspuiston kartta. Kuva: Parikkalan patsaspuisto Parikkalan patsaspuisto,Veijo Rönkkönen

Oli pääsiäinen, kun Veijo Rönkkönen ei herännyt päiväuniltaan. Kukaan ei oikein kaivannut häntä. Rönkkönen eleli omissa oloissaan.

Se oli ollut tavallinen päivä. Hän oli noussut aikaisin, laittanut takkaan tulen, tervehtinyt pihan patsaita ja tavalliseen tapaansa uinut viisi kilometriä Imatran uimahallissa. Sitten häntä väsytti.

Muutama päivä pääsiäisen jälkeen Veijoa ei kuulunut hiustenleikkuuseen ajanvarauksesta huolimatta. Parturi huolestui.

66-vuotias taiteilija oli kuollut sairaskohtaukseen. Vähän ennen kuolemaansa hän oli käynyt terveyskeskuksessa ja kertonut sydänvaivoihin viittaavista oireista.

Hänet lähetettiin yskänlääkepullon kanssa kotiin.

Verryttelyasuun pukeutunut Veijo Rönkkönen tähyilee kaukaisuuteen korkean ruohikon keskellä. Taustalla harmaantunut, sammalkattoinen lato.
Omakuva vuodelta 1982. Verryttelyasuun pukeutunut Veijo Rönkkönen tähyilee kaukaisuuteen korkean ruohikon keskellä. Taustalla harmaantunut, sammalkattoinen lato. Kuva: Veijo Rönkkönen / Parikkalan patsaspuisto Veijo Rönkkönen,ITE-taide,Parikkalan patsaspuisto

Näin Veijo Rönkkösen viimeistä päivää kuvasi tunnettu taiteilija Veli Granö, joka on perehtynyt ystävänsä elämään laajemmin kirjan muodossa. Patsaspuistossa on myös Granön ja kuvataiteilija Janne Vesivalon toteuttama näyttely joka avaa Rönkkösen elämänvaiheita ja ajatuksia taiteesta, olosta ja elosta.

Erakkojulkkis

ITE-taide on suomalaista nykykansantaidetta – ITE on lyhenne sanoista “itse tehty elämä”. ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, eikä heillä ole muodollista taiteilijan koulutusta.

Patsas, jolla päässään sylinterihattu. Hatussa kyltti jossa teksti: "Veijo Rönkkönen, 5930 Koitsanlahti."
Veijo Rönkkösen postilaatikko Koitsanlahdella. Patsas, jolla päässään sylinterihattu. Hatussa kyltti jossa teksti: "Veijo Rönkkönen, 5930 Koitsanlahti." Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat
Postilaatikkona toimiva patsas, jolla frakki ja sylinterihattu, rinnuksen kohdalla kirjeiden mentävä aukko.
Sinne vaan rusetin alle luukkuun kirjeet, kiitos. Postilaatikkona toimiva patsas, jolla frakki ja sylinterihattu, rinnuksen kohdalla kirjeiden mentävä aukko. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat,Kirjelaatikko

Ammattitaiteilijat eivät välttämättä ole ITE-taiteilijoille esikuvia. Taide on heille elämäntapa, joka perustuu kädentaitoihin ja kekseliäisyyteen.

Vuonna 2007 Veijo Rönkkönen sai Suomi-palkinnon, joka myönnetään tunnustukseksi joko merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta.

Veijo Rönkkönen ei matkustanut Helsinkiin vastaanottamaan arvostettua palkintoa. Itse asiassa hän ei koskaan matkustanut juuri minnekään.

“Kysyvät usein olenko paljonkin matkustellut. No mie vastaan ett Karjalas käin syntyys, muuten en ole ollut missään”, on Rönkkönen sanonut.

Siinä se on. Kuolema.

100 päivää vuodessa puistossa – ja silti löytyy uutta

Kimmo Heikkilä ja Atte Paju katselevat rehevää puutarhaa. Kimmo asettaa hellästi kätensä sammaloituneen joogin alaselälle. Atte kohentaa mustaa hattuaan.

Kaksi miestä patsaan vieressä.
Kamelipoika, Kimmo Heikkilä, Atte Paju ja Veijo Rönkkösen hattu. Kaksi miestä patsaan vieressä. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Pehtori,Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat

Se on Veijon hattu. Atte löysi sen piharakennuksesta. Aten päässä Veijon hattu pääsee uusille kävelyretkille puutarhan sopukoihin.

Heikkilä ja Paju työskentelevät Parikkalan patsaspuistossa. He ovat taiteilijoita ja kulttuurityöläisiä, mutta tärkeimpänä tehtävänään he pitävät Veijo Rönkkösen perinnön vaalimista: he hoitavat runsasta puutarhaa, korjaavat rikkoutuneita patsaita ja vastaavat vierailijoiden kysymyksiin Rönkkösen elämäntyöstä.

Kumpikin on jo lapsena vieraillut patsaspuistossa, mutta eivät tohtineet lähestyä patsaiden luojaa. He tiesivät, että tämä arvosti yksityisyyttään.

– Ehkä nämä lapsuuden vierailut ovat osaltaan antaneet sysäyksen kulttuurialalle, Kimmo Heikkilä pohtii. Atte Paju nyökkää.

Nyt he ovat puiston pehtooreja, kuten he itse itseään nimittävät.

Pitkähiuksinen mies seisoo sammaloituneiden betonipatsaiden joukossa.
-Vaikka saatan viettää täällä puistossa enemmän kuin 100 päivää vuodesta, löydän täältä joka päivä jotakin uutta, Kimmo Heikkilä sanoo. Pitkähiuksinen mies seisoo sammaloituneiden betonipatsaiden joukossa. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Parikkalan patsaspuisto,Veijo Rönkkönen,patsaat,Pehtori

– Me ei ajatella tätä työnä. Mehän hulluina ollaan otettu tää elämäntehtäväksi. Kesäsin saatetaan tehdä kahdentoista tunnin urakoita tässä puistossa.

Patsaspuisto ei toki ole mikään tavallinen työpaikka. Kimmon ja Aten puheesta paistaa vahva velvollisuudentunne hoivata Veijo Rönkkösen perintöä, ettei tämä ainutlaatuinen paikka pääse rapistumaan.

Herkkäsieluinen, työteliäs taiteilija

Veijo Rönkkönen syntyi vuonna 1944. Elämä oli kovaa.

Herkkä, taiteellinen poika ei juurikaan saanut vanhemmiltaan vahvistusta – lasten tuli tehdä töitä. Teini-ikäisenä hänellä oli kertomansa mukaan vaikeaa.

Patsaita jotka esittävät naisia pyykkäämässä vaatteita sinisissä paljuissa.
Pesijättäret – ja taustalla kohtaus, jossa patsasta piiskataan. Patsaita jotka esittävät naisia pyykkäämässä vaatteita sinisissä paljuissa. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,patsaat,Parikkalan patsaspuisto

Kuusitoistavuotiaasta eläkeikään saakka Veijo Rönkkönen teki kolmivuorotyötä Simpeleen paperitehtaalla. Suurin motiivi taisi olla säännöllinen tilipussi: varsinainen, merkityksellinen työ oli omalla pihalla.

Ei se tosiaa häirihe jos ihmiset vaa kulkoo polkuja myöten. Joskus tulloo jottai humalikkaita tänne ni ne sit tahtoo höntterehtää vaik veistosten päälle.― Veijo Rönkkönen

Puiston lumoavimmassa kolkassa joogaa 255 patsasta. Joogien seassa kävellessä aika pysähtyy, ihastelemme niiden virheettömiä asentoja, levollisia katseita ja sammaloituneita kehoja. Miten betoni voi taipua niin sulaviin muotoihin?

Ristittyihin käsiin leukaansa nojaava sammaloitunut patsas.
Veijo Rönkkösen toive oli, että ajan hammas kaluaisi hänen töitään – siksi sammaleen annetaan levittäytyä patsaiden päälaille ja varpaidenväleihin. Tiettyjä korjauksia puistopehtoorit ovat silti tehneet. Ristittyihin käsiin leukaansa nojaava sammaloitunut patsas. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat

1970-luvun puolivälissä Veijo Rönkkönen kävi joogakurssin ja ryhtyi aktiiviseksi joogan harrastajaksi. Betonijoogit ovat omalla tavallaan kunnianosoitus Rönkkösen nuorelle, Veijon omin sanoin “retvakkaalle” keholle .

Ensimmäisen joogapatsaan Rönkkönen teki isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1975. Patsas tekee shirshasanan eli seisoo päällään. Rönkkösellä oli aina muutama patsas työn alla samanaikaisesti, mutta jokaisen muotoilemansa jooga-asennon hän myös opetteli tekemään itse.

– Voisi sanoa että hän lopulta osasi 255 jooga-asanaa. Tosin jotkut asanat ovat käytännössä mahdottomia tehdä - se oli sellaista Veijon huumoria - niin 253 on ehkä realistista, Atte ja Kimmo virnuilevat.

Veijo Rönkkönen valaa betonista patsasta.
Raudoitustangot, kanaverkko ja vanhat säilykepurkit toimivat patsaiden perustana. Ja tietysti betoni, jota Veijo Rönkkönen valmisti aina pienissä erissä. Hän piti huolta ettei luonnolle epäsuotuista, emäksistä ainetta joutuisi maaperään. Veijo Rönkkönen valaa betonista patsasta. Kuva: Veijo Rönkkönen / Parikkalan patsaspuisto Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat,ITE-taide

Lapsia on monenlaisia

Veijo ei koskaan saanut lapsia. Mutta hänen käsistään syntyi monia – kokonainen lasten paraati. Ne tanssivat ja leikkivät hänen pihallaan, iloisina ja eläväisinä.

Lapset tulivat Veijon äidin kuoltua.

Äidin kuoleman jälkeen muuten niin vetäytyvässä taiteilijassa saattoi kuulemma aistia muutoksen. Ikään kuin Veijo olisi avautunut. Hän jopa jutteli ja nauroi spontaanisti patsaspuiston vierailijoiden kanssa.

Hän ryhtyi muotoilemaan lapsia esittäviä patsaita. “Ainahan sitä on lapsi sisältä, aikusenakin – laps joka tarvihtee rakkautta ja huomiota”, Veijo on sanonut.

Tanssivia lapsia esittäviä patsaita.
Tanssivia lapsia esittäviä patsaita. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat
Patsas esittää lasta.
Patsas esittää lasta. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat

Viesti muutoksesta oli myös taiteilijan pyyntö parturilleen muotoilla hiukset päivänkakkaraksi. Puutarhuri itse puhkesi kukkaan.

Veijo Rönkkönen seisoo ammessa uimahousuihin pukeutuneena.
Veijo Rönkkönen lummelammessaan kesällä 1992. Huomaa päätä koristava parturin tekemä taideteos. Veijo Rönkkönen seisoo ammessa uimahousuihin pukeutuneena. Kuva: Veijo Rönkkönen / Parikkalan patsaspuisto Veijo Rönkkönen,ITE-taide
Taloudellisesti riippumattomana ei tarvitse kenellekään kumarrella, ja on vapaus tehdä työtään niin kuin tahtoo
Koristegrafiikkaa
Koristegrafiikkaa Grafik

Suosittu matkailukohde – vähemmän suosittu rahoituskohde

Patsaspuisto on Parikkalan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Muutama vuosi sitten pehtoorit Kimmo Heikkilä ja Atte Paju laskivat, että puistossa on vieraillut 1970-luvulta lähtien kaikkiaan noin milljoona kävijää. Viime vuosina vierailijamäärät ovat olleet noin 35-50 000:n välillä.

Veijo Rönkkönen halusi, että puistossa vierailu olisi kaikille ilmaista. Käynnin yhteydessä puistosta huolehtivien toimintaa voi tukea maksamalla vapaasummaisen pääsymaksun, ostamalla Patsaspuisto-tuotteita tai lunastamalla henkilökohtaisen nimikkopatsaan.

Lahjoituslipas ei kuitenkaan riitä ainoaksi rahoitusmuodoksi.

Veijo Rönkkösen kuoleman jälkeen Patsaspuiston tulevaisuus oli epävarmaa. Rönkkösen perikunta katsoi, ettei se pysty huolehtimaan puutarhasta ja patsaista ja laittoi paikan myyntiin.

Parikkalan kunta, jolle paikkaa tarjottiin, ei ollut kiinnostunut eikä ostajaksi tahtonut löytyä yksityishenkilöäkään. Lopulta pelastajaksi ja mesenaatiksi saapui pyhtääläinen teollisuusneuvos Reino Uusitalo joka osti kohteen.

Vuonna 2011 Maaseudun sivistysliitto aloitti EU-rahoitteisen hankkeen jossa tehtiin puutarhan ja patsaiden kunnostusta ja mietittiin tapoja joilla kohteen ylläpito järjestetään tulevaisuudessa. Hankkeen päätyttyä 2014 puiston hoito oli kannatusyhdistyksen varassa.

Vuodesta 2016 ylläpidosta ovat vastanneet omistajan ja kannatusyhdistyksen siunauksella Paju ja Heikkilä.

Koriste
Koriste

Puistopehtoorien työlle ei ole ulkopuolista palkanmaksajaa tai rahoittajaa, pieni korvaus syntyy vierailijoiden pääsymaksuista ja tuotemyyntituloista. Joitakin kertaluonteisia avustuksia on saatu alueen säätiöiltä ja rahastoilta.

Parikkalan kunta on avustanut lähinnä puistossa järjestettävien tapahtumien kustannuksissa. Pientä kritiikkiä puistopehtoorit lähettävät kunnan suuntaan:

– Sanoisin että tämä on turismin kannalta ehdottomasti Parikkalalle matkailukohde numero yksi. Mutta kun ajattelee, kuinka paljon tätä tuetaan, taloudellisesti tai henkisesti, niin ehkä ei ihan ykkönen, Kimmo sanoo.

Betonista valetut patsaat: Kaksi lasta tanssii
Betonista valetut patsaat: Kaksi lasta tanssii Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat

Säännöllinen rahoitus takaisi sen, että pehtoorit voisivat tehdä tätä työtä vielä pitkäjännitteisemmin ja uhrata aikaa vielä enemmän, he kertovat. Vaatihan puisto huolenpitoa talviaikaankin, joten työtä tehdään aika lailla talkoovoimin.

– Kun ollaan kerran hommaan ryhdytty, Atte Paju lisää. Kyllähän tähän sellaista rahallista apua mielellään vastaanotettaisi.

– Toisaalta, taloudellisesti riippumattomana ei tarvitse kenellekään kumarrella, ja on vapaus tehdä työtään niin kuin tahtoo, Kimmo huomauttaa.

– Tietysti olemme vastuussa Veijon perinnölle, ei me täällä mitä hyvänsä voida tehdä.

Koriste
Koriste

Kylähulluja liikkeellä

Onko erakko, joka vihkii elämänsä taiteelle, sitten ihmisten mielestä vain vähän liian outo? Ei täysin ymmärretä, kuinka paljon ihmisiä tämä paikka kiinnostaa ja kuinka upea se onkaan, pehtoorit miettivät.

– Moni muistaa kylähullut 1970- ja 80-luvuilta. Sehän ei todellakaan ollut mikään kunniamaininta. Jos tänä päivänä kutsutaan kylähulluksi, niin kuin varmaan meitä täällä, sehän on hieno asia, Kimmo sanoo huvittuneena.

Atte lisää, että Parikkalassa noina vuosina Rönkköstä pidettiin outona, yhteiskuntaan sopeutumattomana henkilönä, mutta että samanaikaisesti moni on alusta saakka ymmärtänyt hänen työnsä merkityksen.

– On hienoa että nuoret parikkalalaiset ovat löytäneet tämän paikan ja haluavat edistää sitä.

Lähikuva patsaasta jolla lasisilmät ja tekohampaat.
Ensimmäiset Rönkkösen käyttämät tekohampaat kuuluivat hänen isälleen. Sittemmin naapurit ja sukulaiset ryhtyivät lahjoittamaan niitä lisää. Lähikuva patsaasta jolla lasisilmät ja tekohampaat. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Parikkalan patsaspuisto,Veijo Rönkkönen,patsaat
Juontajat Nicke Aldén ja Hannamari Hoikkala patsaan vieressä.
Eräs Helsingissä asuva hammasteknikko piti taiteilijaa taajaan hampaissa. Juontajat Nicke Aldén ja Hannamari Hoikkala patsaan vieressä. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,patsas,patsaat,Parikkalan patsaspuisto

Luojansa kuvia

Valtavat auringonkukat nyökkäilevät hellittämättömässä myöhäiskesän sateessa. Syksyisen sameat värit muistuttavat jo, mitä tulevan pitää.

Puutarhaa halkoo kivilaatoilla päällystetty polku. Jokaisen laatan Veijo Rönkkönen on itse valanut, painanut kämmenensä tai jalkapohjansa sen pintaan, jättäen näin käden- tai jalanjälkensä kaikkialle.

Tavallaan jokainen patsas on luojansa kuva. Mutta puiston perimmäisessä nurkassa istuskelee yksinäinen kivimies lapio kädessään. Se on Veijo itse.

Kaksi miestä ja patsas, joka pitelee lapiota.
Kimmo Heikkilä ja Atte Paju Veijo Rönkkösen seurassa. Kaksi miestä ja patsas, joka pitelee lapiota. Kuva: Eva Pursiainen / Yle Veijo Rönkkönen,Parikkalan patsaspuisto,patsaat,Pehtori

Rönkkönen oli tyypillinen ITE-taiteilija, itseoppinut. Toki ensimmäiset patsaat olivat karkeailmeisiä. Mutta uransa loppuvaiheessa hänen tekniikkansa oli vertaansa vailla.

– Upeita ihmiskasvoja ja fantastinen materiaalinhallinta, Kimmo Heikkilä sanoo.

Eniten pehtoorit silti arvostavat taiteilijan nöyrää elämänasennetta.

Punaisia viinimarjoja
Patsaiden lisäksi Veijo Rönkkösen kotipihassa riittää ihasteltavaa myös kasveista innostuneille. Punaisia viinimarjoja Kuva: Eva Pursiainen / Yle punaherukka

Pian on jo pimeää. Rekkojen pitkät valot viistävät kuutostietä. Jokin rasahtaa metsässä. Käännymme säpsähtäen.

Se olikin vain lintu. Tällä kertaa.

Koriste
Koriste
Parikkalan Patsaspuisto on hieman karmiva, mutta todella vaikuttava nähtävyys! Puisto on nyt jo edesmenneen Veijo Rönkkösen elämäntyö ja varsinainen ITE-taiteen kehto. Kesäisin puiston satoja patsaita ympäröivä puutarha on täynnä kukkia ja kasvillisuutta. Patsaspuisto taitaa olla Suomen tunnetuin ITE-teoskokonaisuus, mutta se tarvitsisi lisää kuuluisuutta, sen se on kyllä ansainnut!― Yleisövinkki / Egenland
Finlands karta som visar Parikkalas position.
Karttaa klikkaamalla pääset Google Maps -karttaan, jossa ovat kaikki Egenland-kohteet. Finlands karta som visar Parikkalas position. kartat


Egenland – kaksikielinen kulttuurimatkaopas Suomeen

  • Yleisö eli te olette päättäneet, mitä kulttuurilla tarkoitetaan.
  • Tähän mennessä yleisö on lähettänyt yli 1400 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitaan kiinnostavimmat.
  • Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
  • Egenlandin ensimmäisen kauden tv-jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
  • Toinen kausi 20.11.2018 alkaen Yle Teema & Fem -kanavalla ja Yle Areenassa.
  • Lisää vihjeitä voi antaa tällä sivulla!

Edit 28.3.2018 klo 8.54: Muutettu taiteilija Veli Granön titteliä, lisätty kuva.

Edit 13.4.2018 klo 13.01: Muutettu teollisuusneuvos Reino Uusitalon titteliä. Alkuperäisessä versioissa puhuttiin liikemiehestä, vaihdettu teollisuusneuvokseksi.

Kommentit