Hyppää pääsisältöön

“Täällä ei ole mitään sellaisia rajoja, mitä voi tehdä ja mitä ei”

Luovan alan yrittäjät löysivät Kuusankosken vanhasta paperitehtaasta ainutlaatuisen ympäristön

Kouvolassa Kuusankosken vanhassa paperitehtaassa toimii kymmeniä luovan alan yrittäjiä. Me olemme halunneet säilyttää tämän paikan hengen ja tehdä jotain pysyvää, yrittäjät sanovat.

Taideruukki vanhassa Kymintehtaassa

  • Taideruukin punatiilisessä tehdasrakennuksessa toimii 30–40 luovan alan pienyrittäjää, esimerkiksi taiteilijoita, kädentaitajia ja hyvinvointipalveluyrittäjiä
  • Vaihtuvia taidenäyttelyitä, kahvila ja kirpputori
  • Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten musiikki- ja teatteritapahtumia sekä markkinoita
  • Tehdasalueella toimi paperitehdas 1870-luvulta 1990-luvulle

Taideruukissa omaan yrittämiseen sopivan ympäristön ovat löytäneet antigalleristi, virolais-tanskalainen korusuunnittelijapariskunta, balettia opettava räsymattoyrittäjä ja design-liikettä pitävä sisustussuunnittelija.

Koriste
Koriste

Taideruukkiin ensimmäisen myymälän perustanut antigalleristi Vesa Parvinen: Hullu se on joka ei kokeile tai yritä välillä jotain

Mies päällään t-paita, jossa lukee "Oman elämänsä taiteilija."
Mies päällään t-paita, jossa lukee "Oman elämänsä taiteilija." Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Kuusankoski

Jos joku tulee tänne kravatti kaulassa, niin katkasen sen kravatin saksilla, laitetaan se esille seinälle, niin oon joskus sanonut. Meillä pukeutumistyyli on ihan vapaa.

Itelleni oli aikoinaan kauhistus, kun olin menossa ekaa kertaa Helsingissä galleriaan, että ei voi mennä reisitaskuhousuissa ja t-paidassa - kunnes joku taiteilija sanoo, että "mikset tullu shortseissa ja crocseissa”. Taiteilijat ite tietää sen, että voi tulla millaisena vaan, mutta taiteesta on luotu sellainen kuva, että pitäisi jotenkin hifistellä.

Meille saa tulla ihan millaisessa asussa vaan. Alastikin saa tulla!

Kai ihmiset jotain on jo ymmärtäneet, kun ne osaa tulla meidän tapahtumiin perinteikkäässä tuulipuvussa ja kävelysauvoissa.

Miä ehkä oon enemmän kantaaottavan taiteen kannattaja. Ei välttämättä aina sellainen reaktio, että “ihanaa”, vaan välillä se voi olla “pam”, että se herättää tunteita.

Meidän slogan on ollut että taide kuuluu kaikille.

Miä oon mieluummin puuhamies kuin galleristi. Alun perin minoon inhonnut galleristi-sanaa. Miä kuvailen itseäni antigalleristina, joka ei ehkä noudata kaikkia niitä etikettejä, mitä pitäis.

Miä oon päätynyt tänne vähän puolvahingossa. Oon paikallinen kuusaalainen, ja kuusaalainenhan ei Kuusaalta pois lähde. Vuonna 2012 tulin kattomaan yhen paikallisen valokuvaajan kanssa tiloja. Ei ollut aikomustakaan perustaa mitään taidejuttua, mutta siinä vaan kävi niin. Hullu se on joka ei kokeile tai yritä välillä jotain!

Mulla ei oo mitään taidetaustaa perheessä tai muutenkaan. Minähän oon koulussa rehtorina ja kuntosaliyrittäjä.

Se ei tehnyt haavaa, mutta aattelin, että “piru vie, miä näytän joskus”.

Kouluajoilta muistan kerran, kun oli kuvistunti ja opettaja tuli kattomaan työtä. Sanoin että "tästä tuli aika makee, miun vaari oli muuten aikanaan taiteilija”. Hän on edesmennyt, paikkakunnan taiteilija. Kuvisope katsoi vähän aikaa ja sanoi, että "vaaris on voinu olla, sust ei koskaan tuu”.

Se ei tehnyt haavaa, mutta aattelin, että "piru vie, miä näytän joskus”. Siinä vaan meni nelisenkymmentä vuotta välissä aikaa… Ei tullut taiteilijaa, mutta tuli sellainen, joka esittää toisten taidetta

Oon ensin luvannut jotain, ja sitten oon miettinyt seuraavana päivänä, kannattiko. Mutta kun sen sanoo ääneen, niin on pakko tehdä.

Olin käynyt muutaman kerran yhessä paikallisessa taidenäyttelypaikassa ja nähnyt siellä Sampsa Sarparannan töitä. Mulle avautu sillon sellainen maailma, että taiteessa on muutakin kuin pelkkää maisemaa. Rupesin vähän kiinnostumaan.

Miä ehkä oon enemmän kantaaottavan taiteen kannattaja – en sano, ettei maisema vois ottaa kantaa! Ei välttämättä aina sellainen reaktio, että “ihanaa”, vaan välillä se voi olla “pam”, että se herättää tunteita.

Aloin tavata taiteilijoita, kyselin, että mikä teidän työssä on hankalaa. Kuulemma itsensä markkinointi, sanoivat. Aattelin että kokeillaan, jos pystyy auttamaan, siitä se lähti.

Oon ensin luvannut jotain, ja sitten oon miettinyt seuraavana päivänä, kannattiko. Mutta kun sen sanoo ääneen, niin on pakko tehdä.

Kun me tultiin tänne ekalla kerralla, niin tää näytti siltä, että tää oli hylätty siltä seisomalta.

Kun me tultiin tänne ekalla kerralla, niin tää näytti siltä, että tää oli hylätty siltä seisomalta. Kun paperin valmistus lakkasi, niin työntekijät lähtivät, ja sinne oli jääneet tavarat niille paikoilleen.

Me on haluttu säilyttää tän paikan henki. Tätä ei oo putsattu liikaa, tehty liian steriiliksi tai siistiksi. Seiniä on maalattu, mutta reikiä ei oo täytetty. Ihmiset aistii, että täällä on tehty töissä tosissaan.

En hängmatta hänger från taket i en industrihall.
En hängmatta hänger från taket i en industrihall. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Kuusankoski

Kaikki on tehty ite. Omasta takataskusta on otettu se mitä on pystytty, ja talkootyöllä on tehty. Jos niitä tunteja rupeaisi laskemaan, niin veikkaan että hymy vaihtuisi itkuks. Mutta meillä on ollut hyvä pieni ydinporukka mukana alusta lähtien.

Vaikka asioista on oltu välillä eri mieltä, niin kaikilla on ollut sama ydinajatus: kaikki on halunneet tehdä jotain pysyvää.

Omaa kotipaikkakuntaa pitää aina kehuu viimeiseen asti, mutta kaikkein vaikeimmin tänne löytää tällä hetkellä kuusankoskelaiset. En tiedä mikä siinä on. Ehkä se, että kun UPM aikoinaan laittoi tehtaan kiinni, niin tää sai kolhun imagoonsa. Tehdaspaikkakunnan monet ihmiset sai leipänsä täältä. Jotkut sanoo, että teillä on hieno mesta, muttei tuu tänne, kun on saanut silloin lopputilin.

Ulkopaikkakuntalaisia tulee paljon. Kesämökkivieraat tulee joka kesä uudestaan ja tuo vieraita mukanaan. Koko ajan sana on mennyt eteenpäin.

Joku sanoi, että ei tuu ikinä toimimaan teidän homma siellä tiloissa. Mulle se on semmoinen, että "varmasti tulee”. Toistaiseksi on toiminut, kai siitä saa vähän ylpee olla.

Toistaseksi on toiminut, kai siitä saa vähän ylpee olla.
Tää on luova paikka. Täällähän ei ole mitään sellaisia rajoja, että mitä voi tehdä ja mitä ei. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä on.― Korusuunnittelija Anniki Jensen-Munk

Korusuunnittelijat Anni ja Ulf Jensen-Munk: Järkevillä ihmisillä on kauniit kodit ja kesämökit, meillä on koppi Taideruukissa – mutta hyvä koppi on!

Smyckeskonstnärerna Anniki och Ulf Jensen-Munk sitter vid sina arbetsbord.
Smyckeskonstnärerna Anniki och Ulf Jensen-Munk sitter vid sina arbetsbord. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Kuusankoski

Ulf:Me aloitettiin kotona keittiönpöydän ääressä. Mutta se alkoi ärsyttää, että kun asiakkaita tuli käymään, toisen piti lähteä lasten kanssa kävelylle… Sitten me löydettiin tämä paikka Taideruukissa.

Anni: Mä ajattelin: “tänne mä haluan mun työhuoneen!”. Varmaan ilman Taideruukkia ei koskaan olisi syntyny meitä. Koko meidän yrittäjyys syntyi sillä tavalla, että me löydettiin täältä työhuone. Me ei oltaisi ikinä menty yrittäjäkurssille ja vuokrattu tilaa jostain kävelykadulta, se ei vaan ole meidän polku. Meidän tapa on kokeilla, tehdä, testata… Ahaa, ei toiminut, tehdään uudestaan, onnistumisen ja epäonnistumisen kautta. Aina siinä on mukana sellaista uskoa tulevaan.

Me ei oltaisi ikinä menty yrittäjäkurssille ja vuokrattu tilaa jostain kävelykadulta.

Tää on luova paikka. Täällähän ei ole mitään sellaisia rajoja, että mitä voi tehdä ja mitä ei, ei tarvitse olla mitään muuta kuin mitä on.

Ja ihmiset ja asiakkaat, jotka tulee tänne, ne tulee yleensä uteliaalla asenteella, ilman odotuksia... Ne kohtaamiset on ihania.

Mä sanon kirosanan: ei vituta mennä töihin. Se on tosi hyvä tunne. Me tehdään tosi pitkiä päiviä, mutta tää on kivaa.

Ulf: Taideruukki on meille on iso juttu.

Anni: Kai sen on pakko olla, kun me ollaan täällä enemmän kuin kotona. Jollekin olen sanonut, että järkevillä ihmisillä on kauniit kodit ja kesämökit, meillä on koppi Taideruukissa, mutta hyvä koppi on!

Me ihastuttiin tähän, vaikka täällä oli silloin likaista ja pölyistä.― Tekstiilisuunnittelija Milja Järvensivu

Räsymattoja ja aikuisbalettia – tekstiilisuunnittelija Milja Järvensivu kutoo ja treenaa Taideruukin vintillä

Balettdansaren Milja Järvensivu poserar framför ett fönster med gardiner.
Balettdansaren Milja Järvensivu poserar framför ett fönster med gardiner. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi balettitanssija

Räsymatosta tekee ihanan se, että se on joka kerta erilainen: jokainen on omanlaisensa.

Usein asiakas on nähnyt jonkun maton, ja siitä lähdetään liikkeelle. Yhdessä mietitään, millainen matto tehdään: “tällainen, mutta enemmän sinistä”.

Sitten teen maton niistä räsyistä, mitä sillä hetkellä on varastossa. Mattoihin menee lakanoita, t-paitoja, collegeasuja... Sukkahousujakin olen joskus laittanut. Samaa mattoa ei voi tehdä uudestaan, koska ne räsyt menivät jo.

Kutominen käy nopeasti, mutta se vaatii aikaa, kun haluan miettiä koko ajan mitä teen. Siinä on se luominen ja ideointi: “nyt turkoosia, sitten tulis harmaata”... Pitää välillä pitää pausseja, muuten loppuvat ideat.

Räsymatosta tekee ihanan se, että se on joka kerta erilainen.
En matta vävs i en maskin.
En matta vävs i en maskin. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Matto

Pidän täällä myös aikuisbalettitunteja. Tämähän on mahtava tilaisuus, että tässä on mattopaja ja samassa paikassa sali, jossa voi treenata balettia.

Mulle tämä on hyvällä paikalla. Asiakkaita on koko Suomen alueella, ei sillä tavalla ole paikkaan sidottu tämä mattohomma, mutta Kuusankoskella on hyvin saanut vähän jalansijaa myös balettiopettajana.

Alun perin löysin tänne vuonna 2013, kun etsin paikkaa kangaspuille, ja samaan aikaan valokuvaajat kaipasivat työtilaa. Me ihastuttiin tähän, vaikka täällä oli silloin likaista ja pölyistä. Ryhdyttiin hommiin, siivottiin ja maalattiin.

Meillä on hyvä porukka, ja onhan tämä kiehtova paikka. Tällainen rouhea tehdasmiljöö, missä ei tarvitse varoa. Voi luoda ja tehdä omia juttuja.

Vanhoja tehtaalaisia saattaa tulla katselemaan millä mallilla asiat on, kertomaan mitä aikaisemmin eri paikoissa tehtiin. Niitä juttuja on hauska kuunnella.― Sisustus- ja lifestyleliikkeen pitäjä Pia Hiltunen

Sisustus- ja lifestyleliikkeen pitäjä, sisustussuunnittelija Pia Hiltunen: Me ei oltais me, jos me ei oltais täällä

Konstnären Pia Hiltunen står i en korridor i Taideruukki i Kuusankoski.
Konstnären Pia Hiltunen står i en korridor i Taideruukki i Kuusankoski. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Kuusankoski

Rakastan Taideruukin tapahtumia, kun on ihmisvilinää, kanssakäymistä ihmisten kanssa. Se on ihan paras juttu.

Mutta sitten kun teen suunnittelutyötä, haluan olla rauhassa. Onneksi meillä ei ole samat aukioloajat kuin marketissa tai kauppakeskuksessa. Se mahdollistaa, että me pystymme välillä myös keskittymään muihin töihin.

Melkein jokainen täällä tekee useampaa työtä.

Kouluttauduin ensin matkailu- ja markkinointialalle. Nykyisin minulla on yritys ja toimitilat Taideruukissa ja olen tiedottaja, graafinen suunnittelija, sisustussuunnittelija ja opetan sisustusalan opiskelijoita… Silloin aikoinaan kaikkia näitä ammatteja ei edes oikein ollut olemassa.

Opiskelijoille olen sanonut, että vaikka te nyt opiskelette tätä ja tämä ei olisi ihan se teidän juttu, niin kaikesta on hyötyä.

Opiskelijoille olen sanonut, että vaikka te nyt opiskelette tätä ja tämä ei olisi ihan se teidän juttu, niin kaikesta on hyötyä. Nykypäivänä ei haittaa, jos on moniosaaja.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että on intohimo omaan juttuun ja tekemiseen.

Aiemmin tein suunnittelutöitä kotona, mutta kaipasin sosiaalisuutta. Olen ollut älyttömän tyytyväinen, että tulin Taideruukkiin. Vaikka on yksinyrittäjä, täällä saa yhteisön ja työkaverit ja vertaistukea. Meillä on paljon yhteisiä juttuja ja Taideruukin hallitus, joka vie meidän yhteisön asioita eteenpäin omalta osaltaan.

Joskus voi hieman räiskyä, mutta se kuuluu asiaan, kun on kyse luovista ihmisistä. Kaikilla on vahva halu, että Taideruukki ja Kymin Ruukin alue kehittyvät.

Kun vertaa, miten maailmalla on tehty mielettömän hienoja keskuksia vanhoista teollisuusalueista, niin täälläkin mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

Täällä on paljon käyttämätöntä kapasiteettia. Alueella on vielä isoja rakennuksia tyhjillään, toivoisi että niihin tulisi jotain, ettei ne jäisi sinne rapistumaan.

Kun vertaa, miten maailmalla on tehty mielettömän hienoja keskuksia vanhoista teollisuusalueista, niin täälläkin mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, jos tämän alueen matkailullinen arvo nähtäisiin.

Mutta siihen tarvittaisiin kyllä isojen tahojen tukea ja panostusta, vaikka kaupungin ja UPM:n.

Monet sanoo, että tää on jotenkin rauhoittava paikka. Vanhoja tehtaalaisia saattaa tulla katselemaan, millä mallilla asiat ovat ja kertomaan, mitä aikaisemmin eri paikoissa tehtiin. Niitä juttuja on hauska kuunnella.

Joskus meillä käyvät kesämökkiläiset sanoo, että jos tällainen paikka olisi vaikka Hesassa, niin tää olisi todella suosittu.

Mutta me ei oltais me, jos me ei oltais täällä. Täällä on tietty historia ja toivottavasti myös hieno tulevaisuus.

Fasaden till kulturcentret Taideruukki i Kuusankoski.
Fasaden till kulturcentret Taideruukki i Kuusankoski. Kuva: Yle/Jouko Salokorpi Kuusankoski
Koristegrafiikkaa
Koristegrafiikkaa Grafik
Kouvola, kaikkea kivaa betonista, Kouvostoliitto? Sitä, mutta muutakin. UPM:n vanhassa tehdasrakennuksessa innostuneet, sitkeät, näkemykselliset ja innostavat ihmiset rakentavat Kouvolaan jotain ihan uutta.― Yleisövinkki / Egenland
Vanhalle tehdasalueelle on tullut taiteilijoita, käsityöläisiä, kahviloita, galleria ja keikkapaikka. Maailman viihtyisin ja kaunein paikka.― Yleisövinkki / Egenland
Finlands karta som visar Kuusankoskis position.
Karttaa klikkaamalla pääset Google Maps -karttaan, jossa ovat kaikki Egenland-kohteet. Finlands karta som visar Kuusankoskis position. kartat


Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä

  • Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
  • Tähän mennessä yleisö on lähettänyt yli 2700 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitaan kiinnostavimmat.
  • Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
  • Egenlandin ensimmäinen ja toinen kausi on esitetty Yle Teema & Fem -kanavalla 2018–19. Kaikki tv-jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
  • Kolmas kausi tulossa – kuvaukset jatkuvat vuonna 2019! Lähetä vihjeesi tällä sivulla!

Edit 29.3.2018. Lisätty maininta Kouvolasta, lisätty linkki Taideruukin sivuille, korjattu lyöntivirheitä.
Edit 31.5.2019. Muokattu otsikkoa.