Täällä retkeilet ilman ruuhkia
Kilpikaarnaiset männyt ja kirkasvetiset järvet hurmaavat
Peuran polun erämaassa Keski-Pohjanmaalla
Keski-Pohjanmaan eteläinen erämaa viehättää rauhallisuudellaan. Metsäpeuran mailla maisemat muistuttavat Lapista.
– Monet puistot alkavat olla ruuhkaisia, mutta täällä on tosi rauhallista, sanoo eräopas Minna Jakosuo. Jos etsii omaa rauhaa, täältä sitä löytää.
Istumme nuotiopaikalla autiotuvan pihassa Salamajärven kansallispuistossa Keski-Pohjanmaan Perhossa ja odottelemme, että kahvivesi kuumenee nokipannussa. Ajoittainen kesäsade ripsii, vedämme huppua pään peitoksi.
Muita kulkijoita ei pihapiiriin eksy, mutta se ei Jakosuon mukaan ole harvinaista täällä selkeämmällään säällä.
Peuran polku – erämaan rauhaa ja matalan kynnyksen vaelluksia
- Peuran polku on 115 kilometrin pituinen retkeilyreitistö Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla. Se kulkee osittain Salamajärven kansallispuistossa.
- Luonto on pääsääntöisesti karua suo- ja metsäluontoa.
- Reitin varrella on vanhoja metsiä ja kirkasvetisiä järviä, kuten pieni Valkeinen, johon ei laske yhtään puroa. Järven pohjassa pulppuaa noin 17 lähdettä.
Luonnonrauhaa ja autiotuparomantiikkaa
Kovasti suosiotaan viime vuosina kasvattanut retkeilyharrastus tuo erityisesti Etelä-Suomen metsiin yhä enemmän kävijöitä. Samalla monet retkeilijät kaipaavat uusia kohteita, joissa ei törmäisi muihin retkeilijöihin niin helposti.
Täällä saa kokea erämaafiilistä, vaikka ollaankin aika etelässä.
Peuran polun yhteensä 115 kilometrin mittainen retkeilyreitistö kiertelee Suomenselän seudulla Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Reitti on saanut nimensä metsäpeurasta, jonka kanta elää alueella yli tuhannen yksilön vahvuisena: tienoita kutsutaan metsäpeuran maaksi.
– Olen nähnyt metsäpeuran täällä viimeksi pari viikkoa sitten. Ahman olen nähnyt jäällä juoksemassa, kun olin hiihtämässä.
Salamajärven metsä- ja suoerämaassa liikkuu myös ilveksiä, karhuja ja susia.
Peuran polku sopii Jakosuon mukaan myös monen tasoisille retkeilijöille. Hirvaan kierroksen rengaslenkki on 59 kilometrin mittainen, mutta lyhyimmät lenkit ovat kolmen kilometrin pituisia.
Olen vetänyt täällä matalan kynnyksen vaelluksia, tämä on siihen ihana paikka. Täällä maasto on helpompaa, ei ole suuria korkeuseroja, eli ei hengästytä, vaikka olisi painavakin rinkka mukana.
– On paljon pitkospuita, jotka antavat taukoa kivikkojen ja juurakkojen yli pomppimiseen. Pystyy vähän keskittymään omiinkin ajatuksiin eikä vain kivien väistelyyn.
Jakosuo toimii eräoppaana mutta vaeltaa paljon myös yksin. Viime vuosina hän on tullut tunnetuksi pitkistä yksinvaelluksistaan, jotka ovat herättäneet paljon kiinnostusta.
Vuonna 2015 hän vietti ensimmäisen kuukauden yksin erämaassa, ja tuhannet seurasivat hänen kokemustaan somessa. Keväällä 2018 vuorossa on hiihtovaellus yksin Lapissa.
Minna Jakosuo: Nykyaikaan kuuluu myös se, että ihmiset haluavat jakaa omia kokemuksiaan muille, myös somessa. Ja ehkä tämäkin on sellainen piilotettu helmi, jota ihmiset arvostavat niin paljon, että haluavat jakaa muillekin iloaan sen löytämisestä.
Virkistävät nokipannukahvit on juotu, ja kiertelemme hetken autiotuvan eli entisen metsänvartijan talon tunnelmallisessa pihapiirissä. Täällä voisi ajatella viettävänsä miellyttävän yönseudun. Jakosuo kehuu saunan löylyjä.
Kas. Pensaikossa silmiin osuu käärepaperi lemmenhetken jälkiseuraamuksilta suojaavalle välineelle.
Miten on – olisiko tämän kohteen rauha vetonaula myös romantiikannälkäisille vaeltajille?
Jakosuota naurattaa.
– Mä luulen, että nämä autiotuvat vähän tahtovat olla joillekin sellaisia paikkoja. Toisen lähistöllä olevan tuvan vieraskirjasta luin vuosia sitten tekstin, että "käytiin täällä rakastelemassa". Aika rehellistä.
Mukavaa tietenkin olisi, jos kiihkeimmätkin korven rakastajat hekumoisivat roskattoman retkeilyn periaatteita noudattaen.
Lestijärven ja Kinnulan rajalla, Keski-Suomen ja Keskipohjanmaan rajalla, on Valkeisjärvi, jonka vesi pulppuaa 17 lähteen kautta. Järveen ei laske yksikään puro. Vesi on kristallinkirkasta ja pohja valkohiekkainen. Järven rantoja sivuaa Peuran polku. Nimi tulee metsäpeurasta, jonka Suomenselän kanta elää alueella vahvana. Ihanaa luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta – Salamajärven kansallispuisto, puhdasta ilmaa, erämaata. Mutta turistit lentävät 10 kilometrin korkeudella ohi Lappiin.
Pitkospuut kiertävät valkohiekkaista järveä, jonka pohjassa pulppuaa 17 lähdettä
Tähän päättyvät pitkospuut. Mutta vain toistaiseksi.
Kun Mikko Viitasalo ja Jorma Tuikka ovat saaneet urakkansa valmiiksi, lankut jatkuvat vielä noin 400 metrin verran eteenpäin.
Yhytämme pitkospuita kunnostavat talkoolaiset kuljettuamme kirkasvetisen Valkeisen järven rantaa pitkin noin puolen kilometrin matkan. Uusilla lankuilla askel on kevyt, kun katsoo vieressä avautuvaa upottavaa suomaastoa.
– Tämä reitti on aika suosittu paikallisten retkeilijöiden keskuudessa. Tämä on sopiva päiväretkikohde, täällä pystyy kulkemaan lasten kanssa eikä tarvita suurempia varusteita, sanoo Mikko Viitasalo.
– Toivottavasti muutkin löytävät tänne nyt, kun tämä saadaan kuntoon.
Tässähän oli olemassa riski, että koko reitti olisi painunut unholaan.
– Jos pitkospuita ei kunnostettaisi, niin se olisi johtanut siihen, että polku olisi poistettu retkeilyreitistökartoista, ja silloinhan tänne ei olisi löytänyt enää kukaan, Viitasalo jatkaa.
Pitkospuita kunnostetaan talkoilla. Mukana on yhteensä kuuden hengen porukka, ja uusia pitkoksia päivässä syntyy noin sadan metrin matka. Yhteensä urakka kestää pari viikkoa.
– Sen sijaan vanhan polku purettiin yhdessä päivässä, ja sen tekivät Lestin yläkoulun oppilaat. Heillä oli luontopäivä, ja mukana oli kymmenkunta oppilasta ja kaksi opettajaa.
– Yhden päivän aikana he purkivat ja nostivat kaikki vanhat lankut pois, kehaisee Viitasalo.
– Mikäs voisi olla sen parempi luontopäivä!
Aikamoinen osoitus pienen kunnan joukkovoimasta. Alle 800 asukkaan Lestijärvi on manner-Suomen toiseksi pienin kunta Luhangan jälkeen.
Talkoihin oli tosin taloudellinen syy: Metsähallituksen Luontopalvelut kunnostavat Viitasalon mukaan nykyisin ainoastaan kansallispuistoja ja niiden rakenteita eikä puistojen ulkopuolelle jäävien osuuksien hoitoon ole varaa. Valkeisen järveä kiertävä reitti on osa Peuran polkua, mutta ei kuulu varsinaiseen Salamajärven kansallispuistoon.
Asiasta käytiin Metsähallituksen kanssa pitkät, mutta lopulta tuloksettomat neuvottelut, kertoo Viitasalo, joka on Lestijokiseudun ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja. Niinpä ympäristöyhdistys päätti hakea Leader-rahoitusta kunnostukseen.
Lestijärveläiset yritykset ja kansalaisjärjestöt sekä Lestijärven kunta mahdollistivat tuellaan rahoituksen EU:lta tulevan osuuden lisäksi. Rahoitus kattoi puutavaran, mutta lankkujen vaihto tehdään vapaaehtoisvoimin.
Pitkospuilla pitkin Eskolan metsärataa
Pitkospuut kulkevat pitkin vanhaa Eskolan metsärataa.
– Se oli metsäjunarata, jota sanottiin pikkuradaksi. Se lähti täältä Lestijärveltä, meni Sieviin, ja sieltä Eskolan pääradan varteen, Mikko Viitasalo kertoo.
– Veturia sanottiin Pikku Pässiksi.
Pikkurata oli aikoinaan Suomen pisin ja pisimpään toiminut kapearaiteinen rautatie, jota käytettiin yksinomaan puutavaran kuljetukseen. Rata purettiin vuonna 1961, mikä miehiä vähän harmittaa näin jälkikäteen.
– Sehän olisi tällä hetkellä turistirysä, Viitasalo naurahtaa. Junarata keskellä metsäpeuran maata.
"Tämä alue on jäänyt matkailullisesti katveeseen"
Ainakaan työmaan olosuhteissa ei ole valittamista. Alkukesän päivänä aurinko paistaa, suopursu tuoksuu vienosti ja vieressä saa ihailla tyyntä järvenselkää.
Ympärillä lentelee ihmeellisen paljon sudenkorentoja. Silloin kun moottorisaha ei soi, siipien surahdukset kuuluvat selkeästi eikä mistään kantaudu meteliä.
Viitasalo ja Tuikkakin kiittelevät olosuhteita. Kaikesta päätellen lähiseudun luonto merkitsee talkoolaisille paljon.
– Tämä alue, ja yleensäkin tämä Keski-Pohjanmaan alue, kun ajatellaan, on matkailullisesti jäänyt katveeseen. Me ei olla osattu tuoda tätä aluetta esille, pohtii Tuikka, joka on Lestijärveltä ikänsä asunut.
Helsingistä lähdetään herkemmin Lappiin tai Itä-Suomeen, ja täällä olisi ihan samanlaisia luontoelämyksiä.
"Sitähän sanotaan, että tämä on kuin Keski-Suomen Lappi"
– Tähän luontoon on tavallaan tottunut, sanoo Salme Uusitalo.
– Muualta tulijat siitä aina sanovat, ja heidän kauttaan itsellekin kirkastuu, että sitä saa olla onnellinen, kun asuu ja elää tällaisessa paikassa.
– Sitähän sanotaan, että tämä on kuin Keski-Suomen Lappi, samanlaiset maisemat ja tämä kirkaspohjainen, lähdepohjainen Valkeisjärvi. Ja mehän olemme Peuran polun sydämessä, puolessa välissä reittiä.
Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä
- Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
- Tähän mennessä olette lähettäneet Egenlandille yli 4000 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitsemme kiinnostavimmat.
- Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
- Egenlandin kaikki videot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
- Seuraa meitä Instagramissa!
Jälkikirjoitus maaliskuussa 2018
Vierailimme Peuran polulla Ylen Egenland-ohjelman kuvausten yhteydessä kesäkuussa 2017. Myöhemmin on käynyt ilmi, että Lestijärvelle suunnitellaan Suomen suurinta tuulivoimapuistoa. Tammikuussa 2018 korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaavasta tehdyt valitukset. Mikäli tuulivoimapuisto toteutuu, se tulee muuttamaan suuresti seudun maisemia. Jutussa esiintyvän pienen Valkeisen järven alueen luonne muuttuu, sillä lähimmät voimalat sijoittuvat reilun kilometrin päähän, kirjoitetaan Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Puiston rakennuttajan YIT:n mukaan rakennustyöt alkavat vuona 2019.
Suomen suurin tuulivoimapuisto voi nousta Lestijärvelle – KHO hylkäsi kaavavalitukset (Yle 19.1.2018)
Maakuntajärven maisema muuttuu täysin – Lestijärvellä tutkittiin 118 tuulivoimalan ympäristövaikutukset (Yle 8.10.2014)
Edit 27.3.2018: Lisätty tietolaatikko Eskolan metsäradasta.
