Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Unta se ei ollut!

auringonlasku
auringonlasku auringonlasku

”Kirkasta valoa, puutarhamainen paratiisi, enkeleitä, harpun soittoa, aineeton olemus… Meistä monella on jonkinlaisia mielikuvia tuonpuoleisesta, taivaasta tai ihmisen olemassaolosta kuoleman jälkeen.”

Näin kirjoittaa teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro kirjassaan Portilla – Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Sellaisena he ovat sen kokeneet.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu monella taholla, mutta ei vielä kovin kauaa, ei edes viittäkymmentä vuotta. Amerikkalainen psykologi Raymond A. Moody julkaisi 1970-luvun puolivälissä kirjan Life After Life, joka ilmestyi suomeksi nimellä Kokemuksia kuolemasta.

Sen jälkeen aihe on ollut jokseenkin pysyvästi esillä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa, kuten myös radiossa ja tv:ssä. Aihe on oikeastaan aika outo nykyisessä mediamaailmassa, se on kiinnostava mutta samalla hämmentävä. Puhutaan jostakin, josta saattaa olla vaikea puhua. Asiasta, joka voi olla totta tai sitten ei. Asiasta, johon voi uskoa tai sitten ei. Huolimatta siitä, että kuolemanrajakokemuksista on paljon tieteellistä tutkimusta.

Kyseessä ei siis pitäisi olla mikään uskon asia. Meillä on eläviä todistajia, jotka ovat kertoneet ja kuvailleet, mitä ovat kokeneet. Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta. Mutta toisinaan on kerrottu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksista.

Ja kiinnostavaa on, että kuolemanrajakokemukset ovat olleet samankaltaisia monissa eri kulttuureissa, uskonnosta riippumatta.

Yann Novak ja musiikkia albumilta The Future is a Forward Escape Into The Past.

Mainitsin edellä, että kuolemanrajakokemuksia ei ole tutkittu vielä kauaa. Se on totta, mutta asia ei ole kulttuurisesti eikä maailmanlaajuisesti mitenkään uusi ilmiö. Kuvauksia kuoleman rajalta, matkalta tuonpuoleiseen, on säilynyt vuosisatojen, jopa vuosituhansien takaa. Esimerkiksi Hieronymus Boschin maalauksessa Siunattujen ylösnousu kuvataan tyypillisiä rajakokemuksen piirteitä. Maalauksessa on selkeästi esimerkiksi valoa kohti johtava sinisävyinen tunneli. Maalaus on peräisin 1400- ja 1500-lukujen vaihteesta.

Kirjassaan Portilla teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro toteaa, että kuolemanrajakokemukset tarjoavat uusia näkökulmia ihmisen mieltä historian hämäristä asti askarruttaneeseen aiheeseen, nimittäin kuolemaan. Kuolemaa kohtaan tunnettu pelko on yleismaailmallista, hän muistuttaa ja sanoo, että meillä ihmisillä onkin taipumus omaksua sellainen maailmakatsomus, jossa kuolema ei tarkoita ainoastaan järjestyneen ja merkityksellisen elämän loppua ja kaaosta.

Miia Kontro kirjoittaa, että pyrkimys välttää kuoleman lopullisuus on yleinen ja tunnustettu piirre, joka nähdään ihmisyyden olennaisena osana monissa laajalle levinneissä ajattelumalleissa ja uskonnoissa. Kuolemaan ei ole kuitenkaan aina suhtauduttu samoin kuin nyt, hän huomauttaa.

Unta se ei ollut, enkä ollut koomassa. Se oli jotain uutta, toisenlaista. Näin kertoo kuolemanrajakokemuksestaan eräs kirjassa haastateltu henkilö. Kuolemanrajakokemuksen määritteleminen on vaikeaa ja siitä kertominen tuntuu myös olevan vaikeaa. Koettuja asioita on vaikea kuvailla, koska sanoja, käsitteitä ja vertailukohtia ei juuri ole.

Miia Kontro esittää kirjassaan uskontopsykologi William Jamesin kuvailemat neljä niin kutsutun mystisen kokemuksen piirrettä, jotka myös toistuvat kuolemanrajakokemuksissa. Ensimmäinen mystisen kokemuksen ominaisuuksista on, ettei kokemusta pysty ilmaisemaan sanoilla. Tai että kokemuksen sanallinen kuvaileminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksen toinen ominaisuus tai piirre on se, että kokemus on merkityksellinen ja tärkeä, vaikka sitä on loogisesti vaikea ymmärtää. Kokemus ikään kuin opettaa tai paljastaa jotakin syvällistä ihmisen elämästä ja kaiken tarkoituksesta.

Kolmas kokemuksen piirteistä on, ettei kokemus kestä kauaa. Se on lyhytaikainen, vaikka toisaalta kokemuksesta kerrotaan, että aika menettää sen aikana merkityksensä. Kokemus on pitempi kuin todellisuudessa kulunut aika. Aikaa ei kokemuksen aikana koeta samoin kuin ennen sitä tai sen jälkeen. Neljäs mystisen kokemuksen piirteistä on passiivisuus. Kaikki tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta. Kokija ei itse vaikuta kokemukseen, vaan seuraa tapahtumia passiivisesti, kuitenkin olemalla tapahtumissa mukana, ja tiedostamalla oman mukana olonsa.

Tutkijat nostavat usein myös esiin erään kuolemanrajakokemuksia yhdistävän seikan, nimittäin sen, että kokemus jättää ihmiseen pysyvän muiston. Kokemus ei unohdu, vaan päinvastoin se pysyy mielessä ja sen merkitys saattaa ajan mittaan jopa kasvaa. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan ja koko hänen suhteensa elämään.

Italialainen Sandro Mussida ja musiikkia albumilta Ventuuno Costellazioni Invisiibili.

Kuolemanrajakokemukset eivät suinkaan ole identtisiä. Kokemuksia on yhtä monia kuin kokijoitakin, mutta ihmisten kertomukset kokemuksista sisältävät usein samankaltaisia elementtejä ja tapahtumia.

Kirjassaan Portilla Miia Kontro kuvaa näitä yhteisiä piirteitä. Eräs piirteistä on ruumiista irtautumisen kokemus. Kokija tuntee irtautuvansa omasta ruumiistaan tai huomaa yhtäkkiä seuraavansa tapahtumia jostakin ylhäältä. Eräs tyypillinen kokemuksen piirre on voimakas hyvänolon tunne. Kokija saattaa tuntea olevansa muuttuneessa olotilassa. Hän tuntee rauhaa, iloa, tyyneyttä, keveyttä. Usein hänellä on myös kokemus voimakkaasta rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Eräs kuolemanrajakokemuksen piirteistä on nopea siirtyminen paikasta toiseen, toiseen todellisuuteen, jonnekin muualle. Monet ovat kertoneet tunnelimaisesta tilasta ja kirkkaasta valosta. Valosta, jota kohti liikutaan. Valosta, jota kohti kuljetaan. Monesti tuo valo myös koetaan persoonallisena olentona. Jotkut ovat kertoneet myös kirkkaan, valoisan olennon kohtaamisesta, ja keskustelusta tuon olennon kanssa.

Eräs melko yleinen piirre kokemuksissa on elämän kertaaminen, oman elämän tarkastelu. Menneen elämän tarkastelu. Miia Kontro kirjoittaa, että vaikka viimeisen tuomion käsite on meille kaikille tuttu, kiinnostavaa on, että tyypillisessä kuolemanrajakokemuksessa tähän elämänvaiheiden kertaukseen ei liity minkäänlaista arvostelua, ei minkäänlaista ulkopuolisen antamaa tuomiota, vaan pikemminkin katsojan itsensä uutta ymmärrystä omasta elämästään ja sen varrella tapahtuneista asioista.

Uutta kuoromusiikkia Liettuasta, Žibuokle Martinaityte ja The Blue of Distance.

Kuolemanrajakokemuksissa tavataan suhteellisen usein edesmenneitä, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla. Edesmenneet läheiset, kuten vanhemmat, isovanhemmat, lapset tai muut lähiomaiset ja ystävät saattavat olla kokijaa vastassa. Useimmiten kohtaaminen on miellyttävä ja kokijalle tulee tunne, että edesmenneillä on kaikki hyvin tuonpuoleisessa.

Monesti kuolemanrajakokemukseen liittyy myös jonkinlainen rajan ylittäminen. Rajan, jota kuolemanrajakokemuksesta kertoneet eivät siis ole ylittäneet, vaan he ovat palanneet rajalta takaisin. Monesti myös kokijan on ollut itse tehtävä valinta siitä, palaako hän takaisin. Joskus taas kokijalle on kerrottu, että hänen on palattava takaisin. Hänen aikansa ei ole vielä.

”Kuolemanrajakokemuksista ainutlaatuisia tekee juuri se, etteivät ne näytä toistavan samaa kaavaa”, kirjoittaa Miia Kontro, ”vaan kaikissa kertomuksissa on omat yksityiskohtansa yleisten piirteiden ohessa.” Hän sanoo, että jokainen kokemus sisältää ainutlaatuiset piirteensä ja ennen kaikkea kokijan oman tulkinnan.

Outo itävaltalais-kreikkalainen trio nimeltä Para ja musiikkia albumilta Paraphon.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja myös pyritty selittämään monenlaisilla psykologisilla, fysiologisilla, neurokemiallisilla ja neuroanatomisilla teorioilla. Kirjassaan Portilla Miia Kontro sanoo, että aivotoiminnassa tapahtuvien muutosten osuutta kuolemanrajakokemusten syntyyn on tutkittu laajasti. Moni kuolemanrajakokemuksiin skeptisesti suhtautuva haluaakin uskoa, että ilmiölle on looginen lääketieteellinen selitys, hän sanoo.

Selityksiä kuolemanrajakokemuksille on pyritty löytämään esimerkiksi aivojen suuresta hiilidioksidimäärästä, aivojen hapenpuutteesta, stressin laukaisemasta endorfiinin tuotannosta sekä dimetyylitryptamiinin eli DMT:n ja ketamiinin vaikutuksesta aivoihin. DMT on ihmisen itsensä erittämä lyhytkestoisesti vaikuttava, voimakas hallusinogeeni. Ketamiini taas on ihmisiin ja eläimiin käytettävä nukutusaine. Ketamiini saa aikaan niin kutsutun dissosiatiivisen anestesian, jolla tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista.

On myös pohdittu, voivatko kuolemanrajakokemukset johtua esimerkiksi hermosolujen välisten yhteyksien aktivoitumisesta aivoissa, ohimolohkojen toiminnan kiihtymisestä tai aivojen jonkinlaisista toimintahäiriöistä. Erilaisten lääkkeiden vaikutusta on myös pohdittu.

”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro.

Wintersilence, musiikkia albumilta Slow Focus.

AVARUUSROMUA 1.4.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
YANN NOVAK: The Inertia of Time (The Future is a Forward Escape Into The Past)
SANDRO MUSSIDA: Ventuno Costellazioni Invisibili A (Ventuno Costellazioni Invisibili)
ŽIBUOKLE MARTINAITYTE: The Blue of Distance (Horizons)
PARA: Glut (Paraphon)
WINTERSILENCE: Slow Focus (Slow Focus)

BONUS! Horizons (Žibuokle Martinaityte) livenä!

  • Avaruusromua: Mitä on tehdä musiikkia?

    Mitä on olla säveltäjä?

    Aika on minun työkaluni, sanoi säveltäjä La Monte Young. Mitä on olla säveltäjä? Amerikkalainen Michael Vincent Waller sanoo yhä löytävänsä uusia puolia säveltäjänä olemisesta. Hän käyttää englannin kielen verbiä discover, joka tarkoittaa paitsi löytämistä, myös selville saamista, paljastamista, toteamista ja huomaamista. Kyse on monimuotoisesta ja monitahoisesta seikasta: säveltämisestä. Avaruusromussa monta näkökulmaa asiaan. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Outoja ääniä jo vuodesta 1964!

    Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta.

    1960-luvun alussa Tukholmaan päätettiin rakentaa Ruotsin ensimmäinen elektronisen musiikin studio. Studion esikuvana oli legendaarinen Kölnin studio, jossa Karlheinz Stockhausen oli työskennellyt jo 1950-luvulla. Vuonna 1964 Tukholman Södermalmissa avattiin Elektronmusikstudion eli EMS. Siellä tapahtuu edelleen. Muiden muassa suomalainen Eero Pulkkinen on työskennellyt EMS-studiossa. Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri