Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Unta se ei ollut!

auringonlasku
auringonlasku auringonlasku

”Kirkasta valoa, puutarhamainen paratiisi, enkeleitä, harpun soittoa, aineeton olemus… Meistä monella on jonkinlaisia mielikuvia tuonpuoleisesta, taivaasta tai ihmisen olemassaolosta kuoleman jälkeen.”

Näin kirjoittaa teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro kirjassaan Portilla – Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Sellaisena he ovat sen kokeneet.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu monella taholla, mutta ei vielä kovin kauaa, ei edes viittäkymmentä vuotta. Amerikkalainen psykologi Raymond A. Moody julkaisi 1970-luvun puolivälissä kirjan Life After Life, joka ilmestyi suomeksi nimellä Kokemuksia kuolemasta.

Sen jälkeen aihe on ollut jokseenkin pysyvästi esillä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa, kuten myös radiossa ja tv:ssä. Aihe on oikeastaan aika outo nykyisessä mediamaailmassa, se on kiinnostava mutta samalla hämmentävä. Puhutaan jostakin, josta saattaa olla vaikea puhua. Asiasta, joka voi olla totta tai sitten ei. Asiasta, johon voi uskoa tai sitten ei. Huolimatta siitä, että kuolemanrajakokemuksista on paljon tieteellistä tutkimusta.

Kyseessä ei siis pitäisi olla mikään uskon asia. Meillä on eläviä todistajia, jotka ovat kertoneet ja kuvailleet, mitä ovat kokeneet. Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta. Mutta toisinaan on kerrottu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksista.

Ja kiinnostavaa on, että kuolemanrajakokemukset ovat olleet samankaltaisia monissa eri kulttuureissa, uskonnosta riippumatta.

Yann Novak ja musiikkia albumilta The Future is a Forward Escape Into The Past.

Mainitsin edellä, että kuolemanrajakokemuksia ei ole tutkittu vielä kauaa. Se on totta, mutta asia ei ole kulttuurisesti eikä maailmanlaajuisesti mitenkään uusi ilmiö. Kuvauksia kuoleman rajalta, matkalta tuonpuoleiseen, on säilynyt vuosisatojen, jopa vuosituhansien takaa. Esimerkiksi Hieronymus Boschin maalauksessa Siunattujen ylösnousu kuvataan tyypillisiä rajakokemuksen piirteitä. Maalauksessa on selkeästi esimerkiksi valoa kohti johtava sinisävyinen tunneli. Maalaus on peräisin 1400- ja 1500-lukujen vaihteesta.

Kirjassaan Portilla teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro toteaa, että kuolemanrajakokemukset tarjoavat uusia näkökulmia ihmisen mieltä historian hämäristä asti askarruttaneeseen aiheeseen, nimittäin kuolemaan. Kuolemaa kohtaan tunnettu pelko on yleismaailmallista, hän muistuttaa ja sanoo, että meillä ihmisillä onkin taipumus omaksua sellainen maailmakatsomus, jossa kuolema ei tarkoita ainoastaan järjestyneen ja merkityksellisen elämän loppua ja kaaosta.

Miia Kontro kirjoittaa, että pyrkimys välttää kuoleman lopullisuus on yleinen ja tunnustettu piirre, joka nähdään ihmisyyden olennaisena osana monissa laajalle levinneissä ajattelumalleissa ja uskonnoissa. Kuolemaan ei ole kuitenkaan aina suhtauduttu samoin kuin nyt, hän huomauttaa.

Unta se ei ollut, enkä ollut koomassa. Se oli jotain uutta, toisenlaista. Näin kertoo kuolemanrajakokemuksestaan eräs kirjassa haastateltu henkilö. Kuolemanrajakokemuksen määritteleminen on vaikeaa ja siitä kertominen tuntuu myös olevan vaikeaa. Koettuja asioita on vaikea kuvailla, koska sanoja, käsitteitä ja vertailukohtia ei juuri ole.

Miia Kontro esittää kirjassaan uskontopsykologi William Jamesin kuvailemat neljä niin kutsutun mystisen kokemuksen piirrettä, jotka myös toistuvat kuolemanrajakokemuksissa. Ensimmäinen mystisen kokemuksen ominaisuuksista on, ettei kokemusta pysty ilmaisemaan sanoilla. Tai että kokemuksen sanallinen kuvaileminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksen toinen ominaisuus tai piirre on se, että kokemus on merkityksellinen ja tärkeä, vaikka sitä on loogisesti vaikea ymmärtää. Kokemus ikään kuin opettaa tai paljastaa jotakin syvällistä ihmisen elämästä ja kaiken tarkoituksesta.

Kolmas kokemuksen piirteistä on, ettei kokemus kestä kauaa. Se on lyhytaikainen, vaikka toisaalta kokemuksesta kerrotaan, että aika menettää sen aikana merkityksensä. Kokemus on pitempi kuin todellisuudessa kulunut aika. Aikaa ei kokemuksen aikana koeta samoin kuin ennen sitä tai sen jälkeen. Neljäs mystisen kokemuksen piirteistä on passiivisuus. Kaikki tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta. Kokija ei itse vaikuta kokemukseen, vaan seuraa tapahtumia passiivisesti, kuitenkin olemalla tapahtumissa mukana, ja tiedostamalla oman mukana olonsa.

Tutkijat nostavat usein myös esiin erään kuolemanrajakokemuksia yhdistävän seikan, nimittäin sen, että kokemus jättää ihmiseen pysyvän muiston. Kokemus ei unohdu, vaan päinvastoin se pysyy mielessä ja sen merkitys saattaa ajan mittaan jopa kasvaa. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan ja koko hänen suhteensa elämään.

Italialainen Sandro Mussida ja musiikkia albumilta Ventuuno Costellazioni Invisiibili.

Kuolemanrajakokemukset eivät suinkaan ole identtisiä. Kokemuksia on yhtä monia kuin kokijoitakin, mutta ihmisten kertomukset kokemuksista sisältävät usein samankaltaisia elementtejä ja tapahtumia.

Kirjassaan Portilla Miia Kontro kuvaa näitä yhteisiä piirteitä. Eräs piirteistä on ruumiista irtautumisen kokemus. Kokija tuntee irtautuvansa omasta ruumiistaan tai huomaa yhtäkkiä seuraavansa tapahtumia jostakin ylhäältä. Eräs tyypillinen kokemuksen piirre on voimakas hyvänolon tunne. Kokija saattaa tuntea olevansa muuttuneessa olotilassa. Hän tuntee rauhaa, iloa, tyyneyttä, keveyttä. Usein hänellä on myös kokemus voimakkaasta rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Eräs kuolemanrajakokemuksen piirteistä on nopea siirtyminen paikasta toiseen, toiseen todellisuuteen, jonnekin muualle. Monet ovat kertoneet tunnelimaisesta tilasta ja kirkkaasta valosta. Valosta, jota kohti liikutaan. Valosta, jota kohti kuljetaan. Monesti tuo valo myös koetaan persoonallisena olentona. Jotkut ovat kertoneet myös kirkkaan, valoisan olennon kohtaamisesta, ja keskustelusta tuon olennon kanssa.

Eräs melko yleinen piirre kokemuksissa on elämän kertaaminen, oman elämän tarkastelu. Menneen elämän tarkastelu. Miia Kontro kirjoittaa, että vaikka viimeisen tuomion käsite on meille kaikille tuttu, kiinnostavaa on, että tyypillisessä kuolemanrajakokemuksessa tähän elämänvaiheiden kertaukseen ei liity minkäänlaista arvostelua, ei minkäänlaista ulkopuolisen antamaa tuomiota, vaan pikemminkin katsojan itsensä uutta ymmärrystä omasta elämästään ja sen varrella tapahtuneista asioista.

Uutta kuoromusiikkia Liettuasta, Žibuokle Martinaityte ja The Blue of Distance.

Kuolemanrajakokemuksissa tavataan suhteellisen usein edesmenneitä, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla. Edesmenneet läheiset, kuten vanhemmat, isovanhemmat, lapset tai muut lähiomaiset ja ystävät saattavat olla kokijaa vastassa. Useimmiten kohtaaminen on miellyttävä ja kokijalle tulee tunne, että edesmenneillä on kaikki hyvin tuonpuoleisessa.

Monesti kuolemanrajakokemukseen liittyy myös jonkinlainen rajan ylittäminen. Rajan, jota kuolemanrajakokemuksesta kertoneet eivät siis ole ylittäneet, vaan he ovat palanneet rajalta takaisin. Monesti myös kokijan on ollut itse tehtävä valinta siitä, palaako hän takaisin. Joskus taas kokijalle on kerrottu, että hänen on palattava takaisin. Hänen aikansa ei ole vielä.

”Kuolemanrajakokemuksista ainutlaatuisia tekee juuri se, etteivät ne näytä toistavan samaa kaavaa”, kirjoittaa Miia Kontro, ”vaan kaikissa kertomuksissa on omat yksityiskohtansa yleisten piirteiden ohessa.” Hän sanoo, että jokainen kokemus sisältää ainutlaatuiset piirteensä ja ennen kaikkea kokijan oman tulkinnan.

Outo itävaltalais-kreikkalainen trio nimeltä Para ja musiikkia albumilta Paraphon.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja myös pyritty selittämään monenlaisilla psykologisilla, fysiologisilla, neurokemiallisilla ja neuroanatomisilla teorioilla. Kirjassaan Portilla Miia Kontro sanoo, että aivotoiminnassa tapahtuvien muutosten osuutta kuolemanrajakokemusten syntyyn on tutkittu laajasti. Moni kuolemanrajakokemuksiin skeptisesti suhtautuva haluaakin uskoa, että ilmiölle on looginen lääketieteellinen selitys, hän sanoo.

Selityksiä kuolemanrajakokemuksille on pyritty löytämään esimerkiksi aivojen suuresta hiilidioksidimäärästä, aivojen hapenpuutteesta, stressin laukaisemasta endorfiinin tuotannosta sekä dimetyylitryptamiinin eli DMT:n ja ketamiinin vaikutuksesta aivoihin. DMT on ihmisen itsensä erittämä lyhytkestoisesti vaikuttava, voimakas hallusinogeeni. Ketamiini taas on ihmisiin ja eläimiin käytettävä nukutusaine. Ketamiini saa aikaan niin kutsutun dissosiatiivisen anestesian, jolla tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista.

On myös pohdittu, voivatko kuolemanrajakokemukset johtua esimerkiksi hermosolujen välisten yhteyksien aktivoitumisesta aivoissa, ohimolohkojen toiminnan kiihtymisestä tai aivojen jonkinlaisista toimintahäiriöistä. Erilaisten lääkkeiden vaikutusta on myös pohdittu.

”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro.

Wintersilence, musiikkia albumilta Slow Focus.

AVARUUSROMUA 1.4.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
YANN NOVAK: The Inertia of Time (The Future is a Forward Escape Into The Past)
SANDRO MUSSIDA: Ventuno Costellazioni Invisibili A (Ventuno Costellazioni Invisibili)
ŽIBUOKLE MARTINAITYTE: The Blue of Distance (Horizons)
PARA: Glut (Paraphon)
WINTERSILENCE: Slow Focus (Slow Focus)

BONUS! Horizons (Žibuokle Martinaityte) livenä!
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.