Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Unta se ei ollut!

auringonlasku
auringonlasku auringonlasku

”Kirkasta valoa, puutarhamainen paratiisi, enkeleitä, harpun soittoa, aineeton olemus… Meistä monella on jonkinlaisia mielikuvia tuonpuoleisesta, taivaasta tai ihmisen olemassaolosta kuoleman jälkeen.”

Näin kirjoittaa teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro kirjassaan Portilla – Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Sellaisena he ovat sen kokeneet.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu monella taholla, mutta ei vielä kovin kauaa, ei edes viittäkymmentä vuotta. Amerikkalainen psykologi Raymond A. Moody julkaisi 1970-luvun puolivälissä kirjan Life After Life, joka ilmestyi suomeksi nimellä Kokemuksia kuolemasta.

Sen jälkeen aihe on ollut jokseenkin pysyvästi esillä tutkimuksessa ja kirjallisuudessa, kuten myös radiossa ja tv:ssä. Aihe on oikeastaan aika outo nykyisessä mediamaailmassa, se on kiinnostava mutta samalla hämmentävä. Puhutaan jostakin, josta saattaa olla vaikea puhua. Asiasta, joka voi olla totta tai sitten ei. Asiasta, johon voi uskoa tai sitten ei. Huolimatta siitä, että kuolemanrajakokemuksista on paljon tieteellistä tutkimusta.

Kyseessä ei siis pitäisi olla mikään uskon asia. Meillä on eläviä todistajia, jotka ovat kertoneet ja kuvailleet, mitä ovat kokeneet. Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta. Mutta toisinaan on kerrottu myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksista.

Ja kiinnostavaa on, että kuolemanrajakokemukset ovat olleet samankaltaisia monissa eri kulttuureissa, uskonnosta riippumatta.

Yann Novak ja musiikkia albumilta The Future is a Forward Escape Into The Past.

Mainitsin edellä, että kuolemanrajakokemuksia ei ole tutkittu vielä kauaa. Se on totta, mutta asia ei ole kulttuurisesti eikä maailmanlaajuisesti mitenkään uusi ilmiö. Kuvauksia kuoleman rajalta, matkalta tuonpuoleiseen, on säilynyt vuosisatojen, jopa vuosituhansien takaa. Esimerkiksi Hieronymus Boschin maalauksessa Siunattujen ylösnousu kuvataan tyypillisiä rajakokemuksen piirteitä. Maalauksessa on selkeästi esimerkiksi valoa kohti johtava sinisävyinen tunneli. Maalaus on peräisin 1400- ja 1500-lukujen vaihteesta.

Kirjassaan Portilla teologian ja filosofian maisteri Miia Kontro toteaa, että kuolemanrajakokemukset tarjoavat uusia näkökulmia ihmisen mieltä historian hämäristä asti askarruttaneeseen aiheeseen, nimittäin kuolemaan. Kuolemaa kohtaan tunnettu pelko on yleismaailmallista, hän muistuttaa ja sanoo, että meillä ihmisillä onkin taipumus omaksua sellainen maailmakatsomus, jossa kuolema ei tarkoita ainoastaan järjestyneen ja merkityksellisen elämän loppua ja kaaosta.

Miia Kontro kirjoittaa, että pyrkimys välttää kuoleman lopullisuus on yleinen ja tunnustettu piirre, joka nähdään ihmisyyden olennaisena osana monissa laajalle levinneissä ajattelumalleissa ja uskonnoissa. Kuolemaan ei ole kuitenkaan aina suhtauduttu samoin kuin nyt, hän huomauttaa.

Unta se ei ollut, enkä ollut koomassa. Se oli jotain uutta, toisenlaista. Näin kertoo kuolemanrajakokemuksestaan eräs kirjassa haastateltu henkilö. Kuolemanrajakokemuksen määritteleminen on vaikeaa ja siitä kertominen tuntuu myös olevan vaikeaa. Koettuja asioita on vaikea kuvailla, koska sanoja, käsitteitä ja vertailukohtia ei juuri ole.

Miia Kontro esittää kirjassaan uskontopsykologi William Jamesin kuvailemat neljä niin kutsutun mystisen kokemuksen piirrettä, jotka myös toistuvat kuolemanrajakokemuksissa. Ensimmäinen mystisen kokemuksen ominaisuuksista on, ettei kokemusta pysty ilmaisemaan sanoilla. Tai että kokemuksen sanallinen kuvaileminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksen toinen ominaisuus tai piirre on se, että kokemus on merkityksellinen ja tärkeä, vaikka sitä on loogisesti vaikea ymmärtää. Kokemus ikään kuin opettaa tai paljastaa jotakin syvällistä ihmisen elämästä ja kaiken tarkoituksesta.

Kolmas kokemuksen piirteistä on, ettei kokemus kestä kauaa. Se on lyhytaikainen, vaikka toisaalta kokemuksesta kerrotaan, että aika menettää sen aikana merkityksensä. Kokemus on pitempi kuin todellisuudessa kulunut aika. Aikaa ei kokemuksen aikana koeta samoin kuin ennen sitä tai sen jälkeen. Neljäs mystisen kokemuksen piirteistä on passiivisuus. Kaikki tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta. Kokija ei itse vaikuta kokemukseen, vaan seuraa tapahtumia passiivisesti, kuitenkin olemalla tapahtumissa mukana, ja tiedostamalla oman mukana olonsa.

Tutkijat nostavat usein myös esiin erään kuolemanrajakokemuksia yhdistävän seikan, nimittäin sen, että kokemus jättää ihmiseen pysyvän muiston. Kokemus ei unohdu, vaan päinvastoin se pysyy mielessä ja sen merkitys saattaa ajan mittaan jopa kasvaa. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan ja koko hänen suhteensa elämään.

Italialainen Sandro Mussida ja musiikkia albumilta Ventuuno Costellazioni Invisiibili.

Kuolemanrajakokemukset eivät suinkaan ole identtisiä. Kokemuksia on yhtä monia kuin kokijoitakin, mutta ihmisten kertomukset kokemuksista sisältävät usein samankaltaisia elementtejä ja tapahtumia.

Kirjassaan Portilla Miia Kontro kuvaa näitä yhteisiä piirteitä. Eräs piirteistä on ruumiista irtautumisen kokemus. Kokija tuntee irtautuvansa omasta ruumiistaan tai huomaa yhtäkkiä seuraavansa tapahtumia jostakin ylhäältä. Eräs tyypillinen kokemuksen piirre on voimakas hyvänolon tunne. Kokija saattaa tuntea olevansa muuttuneessa olotilassa. Hän tuntee rauhaa, iloa, tyyneyttä, keveyttä. Usein hänellä on myös kokemus voimakkaasta rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Eräs kuolemanrajakokemuksen piirteistä on nopea siirtyminen paikasta toiseen, toiseen todellisuuteen, jonnekin muualle. Monet ovat kertoneet tunnelimaisesta tilasta ja kirkkaasta valosta. Valosta, jota kohti liikutaan. Valosta, jota kohti kuljetaan. Monesti tuo valo myös koetaan persoonallisena olentona. Jotkut ovat kertoneet myös kirkkaan, valoisan olennon kohtaamisesta, ja keskustelusta tuon olennon kanssa.

Eräs melko yleinen piirre kokemuksissa on elämän kertaaminen, oman elämän tarkastelu. Menneen elämän tarkastelu. Miia Kontro kirjoittaa, että vaikka viimeisen tuomion käsite on meille kaikille tuttu, kiinnostavaa on, että tyypillisessä kuolemanrajakokemuksessa tähän elämänvaiheiden kertaukseen ei liity minkäänlaista arvostelua, ei minkäänlaista ulkopuolisen antamaa tuomiota, vaan pikemminkin katsojan itsensä uutta ymmärrystä omasta elämästään ja sen varrella tapahtuneista asioista.

Uutta kuoromusiikkia Liettuasta, Žibuokle Martinaityte ja The Blue of Distance.

Kuolemanrajakokemuksissa tavataan suhteellisen usein edesmenneitä, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla. Edesmenneet läheiset, kuten vanhemmat, isovanhemmat, lapset tai muut lähiomaiset ja ystävät saattavat olla kokijaa vastassa. Useimmiten kohtaaminen on miellyttävä ja kokijalle tulee tunne, että edesmenneillä on kaikki hyvin tuonpuoleisessa.

Monesti kuolemanrajakokemukseen liittyy myös jonkinlainen rajan ylittäminen. Rajan, jota kuolemanrajakokemuksesta kertoneet eivät siis ole ylittäneet, vaan he ovat palanneet rajalta takaisin. Monesti myös kokijan on ollut itse tehtävä valinta siitä, palaako hän takaisin. Joskus taas kokijalle on kerrottu, että hänen on palattava takaisin. Hänen aikansa ei ole vielä.

”Kuolemanrajakokemuksista ainutlaatuisia tekee juuri se, etteivät ne näytä toistavan samaa kaavaa”, kirjoittaa Miia Kontro, ”vaan kaikissa kertomuksissa on omat yksityiskohtansa yleisten piirteiden ohessa.” Hän sanoo, että jokainen kokemus sisältää ainutlaatuiset piirteensä ja ennen kaikkea kokijan oman tulkinnan.

Outo itävaltalais-kreikkalainen trio nimeltä Para ja musiikkia albumilta Paraphon.

Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja myös pyritty selittämään monenlaisilla psykologisilla, fysiologisilla, neurokemiallisilla ja neuroanatomisilla teorioilla. Kirjassaan Portilla Miia Kontro sanoo, että aivotoiminnassa tapahtuvien muutosten osuutta kuolemanrajakokemusten syntyyn on tutkittu laajasti. Moni kuolemanrajakokemuksiin skeptisesti suhtautuva haluaakin uskoa, että ilmiölle on looginen lääketieteellinen selitys, hän sanoo.

Selityksiä kuolemanrajakokemuksille on pyritty löytämään esimerkiksi aivojen suuresta hiilidioksidimäärästä, aivojen hapenpuutteesta, stressin laukaisemasta endorfiinin tuotannosta sekä dimetyylitryptamiinin eli DMT:n ja ketamiinin vaikutuksesta aivoihin. DMT on ihmisen itsensä erittämä lyhytkestoisesti vaikuttava, voimakas hallusinogeeni. Ketamiini taas on ihmisiin ja eläimiin käytettävä nukutusaine. Ketamiini saa aikaan niin kutsutun dissosiatiivisen anestesian, jolla tarkoitetaan tietoisen mielen irtautumista aistihavainnoista.

On myös pohdittu, voivatko kuolemanrajakokemukset johtua esimerkiksi hermosolujen välisten yhteyksien aktivoitumisesta aivoissa, ohimolohkojen toiminnan kiihtymisestä tai aivojen jonkinlaisista toimintahäiriöistä. Erilaisten lääkkeiden vaikutusta on myös pohdittu.

”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro.

Wintersilence, musiikkia albumilta Slow Focus.

AVARUUSROMUA 1.4.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
YANN NOVAK: The Inertia of Time (The Future is a Forward Escape Into The Past)
SANDRO MUSSIDA: Ventuno Costellazioni Invisibili A (Ventuno Costellazioni Invisibili)
ŽIBUOKLE MARTINAITYTE: The Blue of Distance (Horizons)
PARA: Glut (Paraphon)
WINTERSILENCE: Slow Focus (Slow Focus)

BONUS! Horizons (Žibuokle Martinaityte) livenä!
  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä ja paikanna itsesi ja mobiililaitteesi Kriittiselle vyöhykkeelle profiili- ja taustakuvilla!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.