Laila Tarpila
Yle
Maaliskuun 29. päivä 1918 on pitkäperjantai. Pastori Simolin pitää jumalanpalveluksen Ruotsalaisen reaalilyseon valkoisille vangeille. On myös ilmoitettu, että mämmiä saisi lähettää. #musiikinkevät1918
Pääsiäisen alla kiirastorstaina ja pitkäperjantaina sisällissota oli saavuttamassa käännekohtaansa. Tampereella käytiin alueen kiivaimmat ja verisimmät taistelut, joissa Mannerheimin johtamat valkoiset saavuttivat voiton.
Kirjeiden lähettämistä oli Ruotsalaisella reaalilyseolla rajoitettu. Nyt sai lähettää vain yhden kirjeen kerrallaan kolme kertaa viikossa.
Aarre Merikanto oli kuullut, että pääsiäiseksi olisi ollut lupa lähettää vankilaan myös mämmiä. Aarren kirje ei ehtinyt ajoissa matkaan, joten pääsiäispyhät kuluivat ilman mämmillä herkuttelua.
Mutta nuottivihkolle olisi nyt käyttöä.
Rakkaat omaiset!
Kiitokset kortista Paavon päiviltä! Monet terveiset ja kiitokset myös Otolle ja Almalle korteistaan, jos joku sattuisi heitä näkemään. En voi heille kirjoittaa, kun täältä nyt saa vaan tiistai-, torstai- ja lauantaisin postia lähettää ja silloinkin vaan yhden ainoan exemplarin, ja tietenkin tulee kotiin.
Täällä kävi juuri pastori Simolin pitämässä meille Jumalanpalvelusta.
Näkyy tämä päivä menevän kuten muutkin, tupakoiden, lueskellen ja fantiseeraten.
Tänne kyllä postia saa tuoda vaikka joka päivä, että saahan edes sieltäpäin terveisiä, vaikkei täällä se mieluisa tehtävä on nyt rajoitettu.
Jatkan huomenna!
Kiitokset eilisestä kirjeestä! Juuri menivät paketteja hakemaan.
Oletteko saaneet mämmiä? Sitä kun olisi saanut nyt Pääsiäiseksi lähettää ja saa luultavasti jäljestäpäinkin vielä lähettää. Tarkastaja siitä juuri puhui. Maistuisihan se "ausgezeichnet"!
Tattikset kirjeestä, yhteisestä kortista ja paketista Ernst'in kirjoineen ja muine hyvineen!
Onpa ikävää, että ystävämme E. on niin sairaana ja rasittuneena. Monet reilut terveiset hänelle ja hurttia huumoria "troz alles"!
Olipa mukavaa, että viulukappale edes oli jonkinmoinen ja "viime sivu hyvin intresantti"!
Ernst on koko mieltäkiinnittävä kirjailija, mielellään teoksiaan lueskelee.
Jos nyt eivät ottaisi (Tunan eivät ottaneet, käskivät lähettää komiteaan) kapsäkkiä vastaan, niin lähettäisitten vaikka sen repun, jotta jossain saisin tavaroitani pitää vähän paremmassa tallessa. Mutta toivottavasti ottavat!
Monet lämpimät terveiset!
Aarre
P.S. Nuottivihko olisi tarpeen!
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Tutustu myös: Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.
