Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Sävellystunteja vallankumousjohtaja Otto Wille Kuusiselle — sävellyksenopiskelija Elmer Diktonius 1918

Kuvitusta
"Ehkä piankin istumme niin kuin ennenkin Kapteeninkadulla: Otto nojatuolissa, minä pianon ääressä ja te lasten kanssa sohvassa." Elmer Diktonius kirjeessään Saima Kuusiselle lokakuussa 1918. Kuvitusta kollaasi

Kevättalvella 1918 Elmer Diktonius, 22-vuotias musiikkiopistolainen säveltää yksinlauluja ja antaa teoriatunteja Otto Wille Kuusiselle. Sävellysoppilas Kuusinen on punaisen Kansanvaltuuskunnan keskeisiä johtajia. #musiikinkevät1918

Hän oli häikäilemätön kuvien kaataja, vallankumouksellinen radikaali – taiteessaan, Jörn Donner luonnehtii ystäväänsä Elmer Diktoniusta.

Elmer Diktonius oli suomenruotsalaisen modernismin ensimmäisiä edustajia, ekspressionisti, joka vapautti muodon ja mursi rakenteelliset yhteydet perinteiseen runouteen. Edith Södergranin, Hagar Olssonin ja Gunnar Björlingin kanssa Diktonius kuului suomalaisen kirjallisuuden modernin suunnan uranuurtajiin.

Mutta ennen kuin 25-vuotias Diktonius julkaisi esikoisrunokokoelmansa Min dikt vuonna 1921, hänestä piti tulla säveltäjä.

Elmer Diktoniuksen lapsuuskodin joulu
Jouluviettoa Elmer Diktoniuksen lapsuudenkodissa 1900-luvun alussa. Elmer Diktoniuksen lapsuuskodin joulu Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland Elmer Diktonius
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Elmer Diktonius syntyi Helsingissä 20. päivänä tammikuuta 1896 kirjatyöntekijän perheeseen. Diktoniukset asuivat Töölön takamailla, Leppäsuolla. Diktonius nimitti itseään "laitakaupungin takapihalla kasvaneeksi" ja määritteli aatteellisen taustansa ”biologiseksi sosialismiksi”.

Diktoniuksen ystävä 1950-luvulla ja elämäkerran kirjoittaja Jörn Donner kuvaa taiteilijan taloudellista asemaa.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Kirjatyöntekijän kodissa ei harrastettu yllättävää kyllä kirjoja, vaan musiikkia.

Nuori Elmer istui kuulijoiden joukossa Helsingin Työväentalossa, kun Robert Kajanuksen johtama Helsingin kaupunginorkesteri soitti siellä kansankonserttejaan.

”Ensimmäiset musiikkimuistoni liittyvät avaraan, mutta koristelultaan vaatimattomaan Työväentalon juhlasaliin – roposilla jotka haalin monenmoisilla soittotunneilla á 60 penniä tunti ei saanut lippuja solisti- ja sinfoniakonsertteihin, mutta kansankonsertteihin minulla oli varaa, varsinkin jos talsin jalan enimmäkseen kehnosti vettä pitävissä kengissäni Leppäsuolta ja Töölöstä Siltasaareen. Pakon sanelemia vaelluksia, mutta sunnuntainveroisia: ne olivat musiikin alku- ja loppusoitto. Musiikin isolla M:llä", Diktonius on muistellut myöhemmin.

Helsingin Työväentalo 2018
"Ensimmäiset musiikkimuistoni liittyvät avaraan, mutta koristelultaan vaatimattomaan Työväentalon juhlasaliin." Helsingin Työväentalo 2018 Kuva: Tiina-Maija Lehtonen Helsingin työväentalo
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Elmer oli 17-vuotias syksyllä 1913, kun hän lähetti ensimmäisiä sävellyskokeilujaan Helsingin Musiikkiopiston opettajalle Leo Funtekille. Funtek näki sävellysten puutteet, mutta piti poikaa lahjakkaana ja kehotti tätä kääntymään rehtori Erkki Melartinin ja sävellyksenopettaja Erik Furuhjelmin puoleen. Myös Melartin vakuuttui nuorukaisen lahjakkuudesta.

Diktoniuksen opinnot Musiikkiopistossa alkoivat 1915 ja jatkuivat vuoden 1919 loppuun. Hän opiskeli viulunsoittoa ja sävellystä, sävellysopettajina olivat Furuhjelm ja Melartin.

Suhde Melartiniin syveni vähitellen ystävyydeksi. Rehtori kannusti Diktoniusta sekä henkisesti että taloudellisesti, ja kirjeenvaihto heidän välillään jatkui aina Melartinin kuolemaan 1937.

Elmer Diktonius vuonna 1917
Elmer Diktonius vuonna 1917. Elmer Diktonius vuonna 1917 Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland Elmer Diktonius

Diktonius oli utelias uusien, modernien virtausten suhteen. Jo musiikkiopistolaisena hän oli ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, jotka kiinnostuivat Arnold Schönbergistä. Sysäyksen tähän hän oli ilmeisesti saanut tutustuessaan abstraktia ja ekspressionistista taidetta tehneen kuvataiteilijan Wassily Kandinskyn taideteoriaan.

Kuvitusta
Diktoniuksen ilmoitus Työmiehessä 3.8.1915. Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Vaikka Diktonius oli vasta opintojen alussa, hän ryhtyi myös itse opettamaan. Hän tarvitsi tuloja. Elokuun 3. päivänä 1915 sosialidemokraattisessa Työmies-lehdessä julkaistiin ilmoitus, jossa tarjottiin opetusta viulun- ja pianonsoitossa sekä musiikin teoriassa.

Ilmoitukseen vastasi lehden oma toimittaja Otto Wille Kuusinen. Kuusinen oli filosofian maisteri, hän oli opiskellut Helsingin yliopistossa filosofiaa, estetiikkaa ja taidehistoriaa. Lisäksi hän harrasti runojen kirjoittamista.

Otto Wille Kuusinen
Otto Wille Kuusinen vuonna 1920. "Te ette voi aavistaa kuinka suuri hänen merkityksensä on minun elämässä.”. Otto Wille Kuusinen Kuva: Kansan Arkisto Otto Wille Kuusinen

Kun Diktonius ja Otto Wille Kuusinen syksyllä 1915 tutustuivat, Kuusinen oli 34-vuotias perheellinen mies ja poliitikko. Hänet oli valittu ensimmäisen kerran eduskuntaan 1908. Vuonna 1911 hän nousi Sosialidemokraattisen Puoleen puheenjohtajaksi, mutta kieltäytyi asettumasta ehdolle uudestaan 1913. Kuusinen arvosteli puoluetta revisionismista ja vetäytyi puoluetoimikunnasta aina kesään 1917 saakka. Loppuvuodesta 1917 Kuusinen kuului puolueessaan vallankumouksen kannattajiin.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Samalla kun nuori Diktonius opetti Kuusiselle musiikin teoriaa lähes kolme vuotta, elokuusta 1915 kevääseen 1918, Kuusisesta tuli Diktoniukselle tärkeä aatteellinen vaikuttaja.

Jörn Donner on kuvannut Kuusisen vaikutusta Diktoniukseen: ”Ennen pitkää tämä opettaja-oppilassuhde kuitenkin kääntyi päälaelleen, Kuusinen lienee ratkaisevasti myötävaikuttanut Diktoniuksen mielenmuutokseen. Säveltäjästä tuli kirjailija”.

Diktonius ja Kuusinen järjestivät koti-iltoja Kuusisten luona, jolloin he musisoivat ja keskustelivat. Kirjeessään Kuusisen puolisolle Saima Kuusiselle lokakuussa 1918 – kun koti-illat olivat jo takanapäin – Diktonius haikaili: ”Se on elämän kovuus joka tekee sydämistämme pehmeitä ja nöyriä – ja hyviä. Mailmassa siis tapellaan, hämmästyttäviä tuloksia tulee näkyviin – ehkä piankin istumme niin kuin ennenkin Kapteeninkadulla: Otto nojatuolissa, minä pianon ääressä ja te lasten kanssa sohvassa. Se olisi jotain!”

Otto Wille Kuusinen ja puolisonsa Saima Kuusinen
Otto Wille Kuusinen ja puolisonsa Saima vuonna 1914. Otto Wille Kuusinen ja puolisonsa Saima Kuusinen Kuva: Kansan Arkisto Otto Wille Kuusinen

Diktoniuksen ja Kuusisen läheisestä ystävyydestä todistaa myös kirje Saimalle heinäkuussa 1918: ”Soitin ja lauloin. Bellmannia. Ja muuta. Tietysti minä niitä ajattelin, jotka minun lähellä ovat. Tietysti. Ja muistin viime Juhannuksen: hiljainen esteettinen keskustelu. Öinen promenaadi, joka päättyi siten, että O:n kanssa lempeästi kaulailimme sitä likkaa, joka silloin seisoi siellä Tähtitorninmäen rinteellä. Sitä pronssista. Olipa elämä silloin yksinkertaista!”

Kuusisen merkityksestä Diktonius kirjoitti Saimalle vielä heinäkuun lopulla 1918: ”O on tietysti minulla usein mielessä. Te ette voi aavistaa eikä ymmärtää kuinka suuri hänen merkityksensä on minun elämässä.”

Elmer Diktoniukselle kuuluneita kirjoja
Diktoniukselle kuuluneita oppikirjoja, todennäköistä oppimateriaalia Kuusisen sävellystunneilla. Elmer Diktoniukselle kuuluneita kirjoja Elmer Diktonius
Elmer Diktoniukselle kuuluneita kirjoja
Diktoniukselle kuuluneet kirjat ovat tällä hetkellä säveltäjä Pasi Lyytikäisen omistuksessa. Elmer Diktoniukselle kuuluneita kirjoja Elmer Diktonius

Diktonius on myöhemmin kertonut koti-illoista ja suhteestaan Otto Wille Kuusiseen: ”Kotona emme ikinä sanallakaan kajonneet politiikkaan. Mutta koska hän pystyi vaikuttamaan toisiin ihmisenä, hänellä oli myös vaikutusvaltaa poliitikkona. Mitä paremmin häneen tutustui ihmisenä, sitä enemmän häneen alkoi luottaa myös poliittisesti. Kävin usein Kuusisen kanssa kuuntelemassa keskusteluja eduskunnassa.”

Edvard Gylling.
Edvard Gylling. "Tulen aina muistamaan uljasta miestä.". Edvard Gylling. Kuva: Museovirasto. Atelier Nyblin 1900-luvun alku. Edvard Gylling
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Toisinaan koti-iltojen musisointiin osallistui myös Kuusisen puoluetoveri, koulukaveri Jyväskylän lyseosta, Edvard Gylling.

Joulukuussa 1918 Diktonius tervehti Saiman kautta Gyllingin puolisoa: ”Kirjoitattehan hänelle lämpimät terveiseni. Aina tulen muistamaan häntä ja hänen uljasta miestään syvällä kiitollisuudella. Hvila vid denna källa ja G ovat mielessäni sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Niin kuin vain kaksi kontrastia voi tehdä.”

Diktoniuksella oli syytä olla kiitollinen Edvard Gyllingille, joka oli auttanut säveltäjää mm. takaamalla pankkilainan vuonna 1916.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Jouluna 1916 musiikkiopistolainen Elmer Diktonius tarttui kynään – Kuusisen rohkaisemana - ja kirjoitti ensimmäisen laajan artikkelinsa Työväen joulualpumiin. Aiheena olivat säveltäjät Brahms, Tshaikovski ja Sibelius.

Säveltäjä Jean Sibelius Ainolassa 1915
Jean Sibelius. "Nykyajan ehkä suurin säveltäjä." Säveltäjä Jean Sibelius Ainolassa 1915 Kuva: Eric Sundström / Helsingin kaupunginmuseo Jean Sibelius

Artikkelista käy ilmi, että Diktonius oli suuri Sibeliuksen ihailija: ”Hän ei myöskään anna voimakkaan temperamenttinsa viedä itseään liian pitkälle realistisiin hurjisteluihin; hän hallitsee rajua voimaansa ja antaa sen esiintyä ainoastaan silloin kun sävellyksen loogillinen rakenne sitä vaatii. Pääteoksissaan, sinfonioissaan, voimme seurata hänen taiteensa kehitystä yhä suurempaa, kaikinpuolista ehjyyttä ja itsensäsyventämistä kohti. Hänen koristelematon tyylinsä, välistä – esim. neljännessä sinfoniassa – miltei askeettimainen yksinkertaisuutensa, ja hänen paraimpien sävellyksiensä totinen yleisinhimillinen ihanuus tekevät hänestä nykyajan ehkä suurimman säveltäjän.”

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Keväällä 1917 ilmestyi Kevättervehdys-lehdessä Diktoniuksen seuraava laaja kirjoitus. Nyt aiheena oli säveltäminen: ”Nykyaikaisen säveltäjän tulee tehdä ahkerasti työtä. Hänen tulee ajatella paljon ja oikein. Hänen tulee ripeästi seurata aikansa henkistä kehityskulkua. Hänen tulee rohkeasti valloittaa uusia aloja, uusia maita taiteellensa. Emme pyydä häneltä ihmeitä. Kirjoittakoon hän sinfoniansa yhtä monessa vuodessa kuin ennen päivissä. Vaan yhtä pyydämme: Antakoon hän meille taiteessaan, ei kuvan elämästä, vaan elämän itse.”

Kuvitusta
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 12.1.1918. Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Tammikuun 12. päivänä 1918 rehtori Erkki Melartin kehotti lehti-ilmoituksella oppilaita ilmoittautumaan Helsingin Musiikkiopistoon, mutta jo parin viikon kuluttua opiston toiminta keskeytyi. Sisällissota oli alkanut.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Sisällissodan aikana Otto Wille Kuusinen oli yksi punaisten keskeisiä johtohenkilöitä. Hän toimi Suomen kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettuna, ja mm. punaisen Suomen perustuslaki oli pääosin hänen laatimansa.

Sotatoimista huolimatta Kuusisella oli aikaa tavata Elmer Diktoniusta. Seurustelu musiikin äärellä jatkui säännöllisenä ja vilkkaana keväällä 1918.

Työmies-lehden toimitus 1918
Suomen kansanvaltuuskunnan 14:sta jäsenestä kuusi oli samalla myös Työmiehen toimittajia: Kullervo Manner (vas), Yrjö Sirola (kolmas oik), Otto Wille Kuusinen (kolmas vas), Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta ja Emil Elo. Työmies-lehden toimitus 1918 Kuva: Työväen Arkisto Työmies
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Elmer Diktonius ei mennyt mukaan punakaartiin. Hänelle sisällissodan aika merkitsi seurustelua Kuusisen kanssa, lukemista ja säveltämistä. Keväällä 1918 syntyi useita yksinlauluja.

”Tyyli lähenee ekspressionismia, lauluäänen luonne on resitoiva, parlandomainen, tritonukset, kokosävelaiheet ja lisäsävelsoinnut hämärtävät tonaalisuutta ja pianon äärirekistereitä käytetään tehokkaasti hyväksi mm. laulun lopussa”, musiikintutkija Erkki Salmenhaara analysoi Diktoniuksen jo vuonna 1917 säveltämää laulua Väntan (Gustav Fröding).

Diktonius omisti Otto Wille Kuusiselle laulunsa Aus den Himmelsaugen droben (Heinrich Heine). Sekä tässä että lauluissa S’ist Stille (Guido Gezelle) ja Det första vårregnet (Vilhem Ekelund) on Salmenhaaran mukaan ekspressionismin ohella myös impressionistisia piirteitä.

Kuvitusta
Diktoniuksen nuottikäsikirjoitusta laulussa Kring valnötsträdens tomma grenar. Kuvitusta nuotti
Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Monien tutkijoiden mukaan Diktoniuksen parhaimpana sävellyksenä, ”Suomen ekspressionismin edustavimpana miniatyyrinä”, kuten Kai Maasalo luonnehti, pidetään laulua Kring valnötsträdens tomma grenar (Vilhelm Ekelund). ”Piano-osuuden äkillisesti ryöpsähtävissä, irrallisissa kuvioissa Diktonius irtautuu perinteisestä säestysasetelmasta, joka muuten usein häämöttää dissonoivankin pianotekstuurin taustalla. Välillä pianoääni vaikenee kokonaan. Dissonanssien vastapainona laulussa on taitteita, joita hallitsevat avoimet a-molli-kvinttiaiheet tasaisessa neljäsosarytmissä”, Salmenhaara kirjoitti laulun ekspressionistisista piirteistä.

Laulun Ich höre Hörner blasen (Guido Gezelle) ideaa - se on rakennettu jatkuvien rinnakkaisseptimisointukulkujen varaan - Salmenhaara pitää keinotekoisena. Samoin erikoinen on Salmenhaarasta laulun Jag sitter ensam i mörkret (Hjalmar Söderberg) tekstuuriratkaisu, jossa "pianolla on ylärekisterissä kahdesta avoimesta kvintistä koostuva itsepintainen ostinatokuvio ja resitatiivinen lauluääni liikkuu kuin bassoäänenä sen alapuolella".

Otto Wille Kuusinen puolestaan piti Diktoniuksen parhaimpana laulua Ett stilla vatten (Bertel Nylander).

Erkki Salmenhaaran mielestä eri suuntiin viittaavat tyyliainekset Diktoniuksen sävelkielessä ”jäävät osittain sulamattomiksi”, mutta hänen teoksensa ovat kiinnostava dokumentti uuden tyylin etsinnästä suomalaisessa musiikissa.

Myös musiikintutkija Bo Wallnerin mukaan Diktoniuksen laulut olivat ensimmäisiä merkkejä syntymässä olevasta uudesta musiikista, nuori säveltäjä osoitti niissä ”mahtavat leijonankyntensä”.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Diktonius lähetti laulujaan tunnetuille laulajattarille, Aino Acktélle, Maikki Järnefelt-Palmgrenille ja Greta von Haartmanille siinä toivossa, että nämä innostuisivat ottamaan niitä ohjelmistoonsa.

Aino Ackté
Oopperalaulaja Aino Ackté ei innostunut Elmer Diktoniuksen hänelle lähettämistä moderneista lauluista. Aino Ackté Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma Aino Ackté

Nuori säveltäjä joutui ensin odottamaan laulajattarien vastauksia kauan, ja sai lopulta kaikilta kolmelta kieltävän kirjeen. Maikki Järnefelt-Palmgrenin aviomies, säveltäjä Selim Palmgren arvioi Diktoniuksen sävellyksiä ”laulullisesti melkein mahdottomiksi.”

Lue sävellyksenopiskelija Elmer Diktoniuksen vaiheista sisällissodan jälkeen. Lue myös, mitä pianisti Kristoffer Gylling kertoo isoisän isoisästään vallankumousjohtaja Edvard Gyllingistä.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Donner, Jörn & Lindqvist, Marit (toim.): Elmer Diktonius. Kirjeitä ja katkelmia. Otava. Keuruu 1995.
Donner, Jörn & Lindqvist, Marit (utgivare): Elmer Diktonius. Brev. Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsingfors 1995.
Donner, Jörn: Diktonius. Elämä. Otava. Keuruu 2007.
Enckell, Olof: Den unge Diktonius. Holger Schildts Förlag. Helsingfors 1946.
Salmenhaara, Erkki: Suomen musiikin historia 3 WSOY. Porvoo 1996.
Vainio, Matti: Diktonius: modernisti ja säveltäjä. Suomen musiikkitieteellinen seura. Helsinki 1976.

Linkit
Lue artikkeli Elmer Diktonius och musiken joka sisältää mm. laulun Ich höre Hörner blasen
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

  • Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

  • Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Yksin

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

  • Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

    Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.

  • Pakolaisena Venäjällä: Työkoulu

    Kahdennessatoista osassa päähenkilö toimii opettajana.

    Tarinan kahdennessatoista osassa päähenkilö on saanut opettajan paikan Pietariin perustetussa kommunistiselle pohjalle perustetussa oppikoulussa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Joulu

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu.

    Tarinan neljännessätoista osassa on joulu, jota maanpakolainen viettää synkissä tunnelmissa miettien elämän tarkoitusta.

  • Pakolaisena Venäjällä: Kotimatkalle

    Osassa 20 maanpakolainen pääsee viimein palaamaan Suomeen.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toiseksi viimeisessä osassa maanpakolainen kertoo kuinka kaksivuotinen ajanjakso Venäjällä päättyy kauan kaivattuun paluuseen koti-Suomeen.

  • 14.1. Yllätyksenä soitettiin Sibeliuksen Jääkärien marssi

    Silminnäkijä kirjoittaa 13.1.1918 Kansalaisjuhlasta.

    Tammikuun 14. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa edellisen illan Kansalaisjuhlasta Kansallisteatterissa, jossa hän istui yleisön joukossa. Ei hullumpi, Siirala tuumaa yllätysnumerona soitetusta uutuudesta, Sibeliuksen Jääkärien marssista.

  • 20.1. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan

    Silminnäkijä kirjoittaa 19.1.1918 Akateemisesta juhlasta.

    Tammikuun 20. päivänä Martti Johannes Siirala kirjoittaa päiväkirjaansa edellisen illan akateemisesta ylioppilasjuhlasta. Jääkärien marssi kuunneltiin seisaaltaan ja varsinkin juhlapuheet saivat yleisön pidättämään henkeään.

  • 30.1. Ambulanssilääkärinä taistelussa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Tammikuun 30. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo Kansalaisjuhlan ja akateemisen ylioppilasjuhlan jälkeen kokemuksistaan Punaisen Ristin ambulanssilääkärinä taistelussa, jonne punaisten johto hänet lähettää.

  • 25.2. Tapaus Sillman

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala kertoo osakuntatoveristaan kirjailija Edgar Sillmanista, joka löytyy koleraparakin ruumishuoneelta.

  • 25.2. Hevosambulanssi etsii haavoittuneita

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä Martti Johannes Siirala on juuri palannut Suomenlahden saarista, missä hän on ollut ambulanssilääkärinä etsimässä haavoittuneita.

  • 6.3. Uutta aikaa ei luoda ilman uhreja

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Maaliskuun 4.-6. päivinä Martti Johannes Siirala pohtii yhteiskunnan rakenteita, kansanvaltuuskunnan toimintaa ja uutta aikaa, jota ei luoda ilman uhreja.

  • 9.3. Ryssät ja punakaarti tukkanuottasilla

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Maaliskuun 9. päivänä Martti Johannes Siirala panee merkille saksalaisen lentokoneen sekä punaisten ja venäläisten kiristyvät välit.

  • 17.3. Veljessodan syyt

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Maaliskuun 14.-17. päivinä Martti Johannes Siirala tekee listan sodan syttymisen syistä ja toivoo kurjuudelle pikaista loppua.

  • 21.3. Mihin työhön vangit pistetään?

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Maaliskuun 18.-21. päivinä Martti Johannes Siirala miettii jo, olisiko rautatien rakentaminen punavangeille sopivaa hyödyllistä työtä, sitten kun sota on ohi.

  • 11.4. Helsinki odottelee saksalaisten tuloa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Huhtikuun 10. -11. päivinä Martti Johannes Siirala katselee venäläisten lähtöä ja kuuntelee saksalaisten tykkien lähestyvää jylinää.

  • 25.4. Suomenlinnan vankileirillä

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Huhtikuun 21.-25. päivinä Martti Johannes Siirala kertoo työstään Suomenlinnassa punaisten vankileirin lääkärinä.

  • 30.4. Koiranvirka Suomenlinnassa

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Huhtikuun 27.-30. päivinä Martti Johannes Siirala kirjoittaa, ettei pysty hoitamaan lääkärintointaan Suomenlinnan vankileirillä.

  • 3.5. Vetoomus vankilan tirehtöörille

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Toukokuun 2.-3. päivinä Martti Johannes Siirala vetoaa Suomenlinnan punavankileirin ylimpään johtoon olojen pikaiseksi korjaamiseksi.

  • 10.5. Viaporissa kaikki edelleen sekaisin

    Silminnäkijä Suomen sisällissodassa.

    Toukokuun 7.-10. päivinä Suomenlinnan vankileirillä lääkärinä työskentelevä Martti Johannes Siirala tuntee voimiensa loppuvan.