Maaliskuun 27.-30. päivinä Martti Johannes Siirala panee merkille, että samalla kun valkoiset etenevät, punaiset kiristävät otettaan. #musiikinkevät1918
Elettiin pääsiäisen aikaa Suomen sisällissodan keväänä 1918. Nuori helsinkiläislääkäri Martti Johannes Siirala joutui kirjaamaan muistikirjaansa todellisen tapahtumien vyöryn.
Englanti ja Ranska ovat etujaan turvatakseen ja meille sekä Saksalle kuonokopan laatiakseen vallanneet Muurmannin radan sekä Arkangelin.
Kotimaamme ottelut ovat yhä vain olleet kiihtymään päin. Ja toistaiseksi on onni yhä ollut valkoisille myötä. Hevosenkenkä Tampereen ympärillä vankkenee vankkenemistaan ja yhteys sanottuun pesään on kovin, kovin epävarmaa jo. Jos nyt vain rautainen ketju kestää, alkaa se jo ihan lähimmässä tulevaisuudessa kuristaa punaisia oikein aimo tavalla.
Huhuista on vielä mainittava se, että Tamperetta valloitettaessa olisi kaatunut 2000 punaista ja 1000 valkoista. Näinköhän?
Lisäksi se, että Helsingissä olisi ryöstöjä tekeillä. Mutin [Martti J. Siiralan anopin] asunnon disponentti insinööri K.K. Stier mm. oli soittanut Mutille sekä ilmoittanut, että alaoveen pannaan puomi päälle tänä iltana jo kello 7. Tavallisesti on se tähän saakka tehty vasta yhdeksältä.
Äsken juuri toi Edith [Siiraloiden palvelijatar] mulle Työmiehen. Siinä taasen sensuroituja paikkoja, jotka koskivat pakoa Vilppulasta. Se näkyy ja kuuluu totta toisen kerran olleen aivan katastrofimainen. Puhukoon sitten [Kullervo] Manner et consortes "käyttökelvottomiksi tehdyistä tykeistä", joita "muutamia" jäi viholliselle. "Kirvelevin sydämin täytyi ne jättää" samoin "varastoja muuta tavaraa". Venäläiset lehdet käyttävät valkoisten saamasta sotasaalista sanaa "ogromoni"[ylisuuri]. Se taitaakin olla oivallisin. Meidän oloihimme katsoen oli kuin olikin sotasaalis tuhoton kerrassaan.
Mitään erinomaisempia kuulumisia ei nyt ole kerrottavana. Matruusit vain pukeutuvat punakaartilaisiksi minkä ennättävät. Niitä alkaa liikuskella kaupungilla kuin kirjavia kissoja.
Keisarilliseen linnaan [nykyinen presidentinlinna] mättivät tänään ja eilen akkunasta sisään kaksi suurta autolastillista kyntteliä, ruokatavaraa ym. höskää. Liekö matruusien tai anarkistien "omaisuutta", jolla aikovat keinotella. Nähtävästi.
Punaiset ja ryssät ne nyt tiukentavat ja kiristävät ohjaksia parhaansa mukaan. Tekevät kai sitä lopun edellä, sillä venäläisistä lehdistä näin, että Saksan valtiopäivillä on miltei yksimielisesti hyväksytty Suomen ja Saksan välinen sopimus lisäyksineen. Silloin ei pontevampikaan apu voine olla kaukana. Ja tarpeen sekin taitaa meille olla.
Venäläisistä lehdistä päättäen näet lähettää Pietarin kommuunin keskuskomitea "huomattavia apujoukkoja Suomen punaiselle kaartille Raasuliin ja Rautuun, joissa paikoissa punaisille samainen lehti "Nashe vnekr" [Meidän vuosisata] kertoo käyneen lopen huonosti.
Ryssän ryökäleet menivät nyt kai vangitsemaan niitä 100 valkokaartilaista, jotka he ovat päättäneet ottaa panttivangiksi Kamenevin vangitsemisen johdosta Ahvenanmaalla.
Nyt ottaa tapausten vyöry taas oikein huiman vauhdin. On kuin laviini kallionkielekkeeltä lähtisi liikkeelle.
Mutta kuinka paljon uhreja kamppailu vielä vaatii, sitä emme osaa edes unelmoidakaan. Ja johtaako se voittoisaan loppuun, Vienan Karjalan meihin liittämiseen sekä vapaan Suomen syntyyn.
Ja tuoko näinkin onnellinen lopputulos lopulta kuitenkin aiheen ja idun seuraavaan sotaan tullessaan. Venäjähän, jos näin onnellisesti kävisi, tulee miltei liiaksikin nöyryytetyksi. Se karvas pilleri kirvelee vielä kauankin.
Ruotsissa taasen meidän jaloilleen pyrkiminen – pääsemisestä olemme sisällisen sodan takia kaukana – herättää tietenkin kovan kateuden.
Riittäköön nyt tämä pilvilinnojen kaltainen suurpolitiikkani.
Tänään on pitkäperjantai.
Olin toissailtana liturgisessa jumalanpalveluksessa vanhassa kirkossa. Kirkko täpötäynnä väkeä. Istuin Georg Vallen vieressä. Pastori Lehtonen puhui pysyen kutakuinkin aineensa puitteissa. Vain yhden irtonaisen hyppäyksen hän teki Norjan tuntureille uudenvuoden yönä v. 1719. Lehtori Nyberg lauloi. Samoin N.M.K.Y:n kuoro. Joko nyt sitten en ollut oikein vireessä tai laulu tosiaankin oli heikonpuoleista, mutta ulkokohtaiselta se vaan tuntui.
Rauhaa kaupungille kuuluu. Mutta joitakin hälyyttäviä huhuja telefonoivat toisinaan. Niinkuin nytkin juuri ilmoittivat puhelimitse meille, että vesijohto suljetaan 1/2 tunnin kuluttua. Pötyä!
Huomisaamunahan telefonit suljetaan meiltä "porvaripiruilta". Saammepa nähdä mitä sitten seuraa.
Keväisempi ilma kuin eilen.
Punaisten määräys siviilihenkilöitten telefonoimisen lopettamisesta ei ole sittenkään astunut voimaan. Mistä kenkä on puristanut, sitä emme tiedä. Telefoneja on vain tämän päivää voinut käyttää, vaikka määräyksen mukaan ne olisi pitänyt sulkea jo aamulla klo 6. Se on tosiseikka.
Toinen tosiseikka on se, että senaatin ym. vartijoiksi on taas hommattu aivan uudenmallisia miehiä. Edelliset kai on lähetetty rintamalle.
Näin tänään taas yhden siviilivaatetusta kuljettavan ryssän. Niitä siis muuttuu meikäläisiksi punakaartilaisiksi minkä ennättää.
Tämänpäiväisen Työmiehen sotakuulumisista ei tule hullua hurskaammaksi. Hauholla ja Tuuloksessa tapellaan. Samoin Simossa. Samoin Turun saaristossa, jossa ovat antaneet punaisille aikalailla päihin. Pakoittaneet ne roistot jollekin luodolle. Ja siellä ei liene liian hääviä oleskella. Sillä luoto ei liene suuruudella, ammuksilla, eikä ruokavaroilla pilattu.
Huhuista minun mainittava surullinen tieto Hämeenlinnasta, jossa kaupungissa oleilevat suojeluskuntalaiset olisivat yrittäneet jotain ulosmurtautumisen tapaista. Se päättyi, niin kuin odottaa sopii, nuorukaisparkojen teloitukseen. Huhujen mukaan olisi hurjapäitä ollut 120 kpl.
Ryömän kautta sain kuulla, että Tampere varmasti nyt on valkoisten käsissä.
Eräs potilas kertoi, että Tuusulan Keravan komppaniasta oli Kuhmoisissa kaatunut 25 miestä.
Palvelijattaremme Edith taasen tiesi kertoa, että Järvenpään komppania on muualla menettänyt 30 miestä.
Siinä ne ovat Työmiehen ilmoitukset 4 kaatunutta, muutamia haavoittuneita.
Riittäköön nyt taasen täksi kerraksi."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
