Hyppää pääsisältöön

Vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila: Lapsia kyykytetään tavalla, jota aikuisten kesken ei sallittaisi

Kuvassa vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila, joka pohtii jutussa saako lasta rangaista
Kuvassa vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila, joka pohtii jutussa saako lasta rangaista Kuva: Julia Harju, Grafiikka: Annukka Palmén-Väisänen lastenkasvatus,vuorovaikutus,saako lasta rangaista

Elina Kauppilan mukaan tilanteiden siirtäminen aikuisten maailmaan havainnollistaa hyvin sen, miten lapsia välillä kohdellaan. Sanoisitko puolisollesi ettet saa uutta puhelinta, kun rikoit vanhan?

“Ajattelen, että lapsi tekee aina parhaansa ja omien taitojensa mukaan. Kun lapsi kiusaa tai on väkivaltainen, se kertoo siitä, että häneltä on keinot loppu. Siinä tilanteessa aikuisen pitää auttaa ja opettaa keinoja.

En ymmärrä jäähypenkin käyttämistä rangaistuksena.

Huonosta käytöksestä rankaiseminen on mielestäni vihamielinen teko lasta kohtaan. En näe syytä siihen, miksi lasta pitäisi rangaista. Aina löytyy vaihtoehtoinen tapa ratkaista tilanne. Rankaiseminen korostaa vastakkainasettelua ja vanhemman valta-asemaa.

Piirroskuvassa vanhempi heristää sormea kieltä näyttävälle lapselle. Tekstissä lukee miten lapsi oppii tavoille, jos häntä ei saa rangaista?
Piirroskuvassa vanhempi heristää sormea kieltä näyttävälle lapselle. Tekstissä lukee miten lapsi oppii tavoille, jos häntä ei saa rangaista? virheistä rankaiseminen,Kuritus,lapset (perheenjäsenet),tapakasvatus

Mitä rankaiseminen sitten on? Jos lapsen kanssa kaupassa käydessä aina tulee riita leluista ja vanhempi kertoo lapselle ettei voi ottaa tätä enää mukaan kauppaan, niin se ei ole rangaistus. Mutta jos vanhempi sanoo lapselle, että et saa jälkiruokaa ellet syö pääruokaa, niin siinä voi jo puhua rangaistuksesta. Siinä on monta ongelmallista kohtaa: uhkaaminen, mielivalta, ruokasuhteen ongelmalliseksi tekeminen jne.

Piirroskuvassa aikuinen toruu lasta huonosta käytöksestä
Piirroskuvassa aikuinen toruu lasta huonosta käytöksestä lastenkasvatus,vuorovaikutus,virheistä rankaiseminen

En myöskään ymmärrä jäähypenkin käyttämistä rangaistuksena, kun lapsi on tottelematon, etenkin, jos siinä eristetään lapsi ja hänet pakotetaan istumaan tietyssä paikassa. Se on pakkovallan käyttöä ja rajua hylkäämistä. Siinä rikotaan lapsen itsemääräämisoikeutta. Se ei ole yhtään linjassa sen kanssa mitä tiedetään lapsesta ja oppimisesta tänä päivänä.

Ajattelen, että lasta olisi hyvä kohdella samalla tavalla kuin aikuisia.

Puhelin- ja pelikielto voivat olla paikallaan, jos puhelimen käytössä tai pelaamisessa on ongelmia. Se voi olla seuraus, jos lapsi tulee agressiiviseksi tai vihaiseksi pelaamisesta. Silloin voi ja pitää rajoittaa pelaamista. Mutta peliajan menettämisellä ei ole järkevää uhata, jos lapsi ei syö lautasta tyhjäksi. Niillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Ajattelen, että lasta olisi hyvä kohdella samalla tavalla kunnioittavasti kuin aikuisia. Eivät aikuiset sano työkaverille, että jos et syö lounasta, niin et saa käyttää Facebookia tänään. Tai jos puoliso rikkoo älypuhelimensa, niin ei silloinkaan sanota, että et saa uutta. Asioiden siirtäminen aikuisten maailmaan havainnollistaa hyvin, miten paljon lapsia voidaan kyykyttää. Lapsen kohtelun pitää kuitenkin olla ikätasoista eli häneltä ei voi vaatia esimerkiksi vastuun ottamista isoista asioista tai kovin monimutkaisten asioiden ymmärtämistä.

Miten toimia niin, ettei lasta tarvitse rangaista kun tämä ei tottele?

Nyt on menossa iso murros lapsikäsityksessä. Pitkään ajateltiin, että lapsesta pitää kitkeä paha pois, muuten lapsesta tulee manipuloija ja hyväksikäyttäjä.

Miten toimia niin, ettei lasta tarvitse rangaista kun tämä ei tottele? Ensin pitää opetella tunnistamaan ne tilanteet, joissa kokee vanhempana voimattomuuden tunteita. Ja selvittää, miksi lapsi käyttäytyy sillä tavalla. Mikä on lapsen tarve? Mitkä ovat omat tarpeet on? Usein yhteentörmäyksissä on kyse siitä, että kummankaan tarpeet eivät täyty tarpeeksi.

Voitko tarjota lapselle apua tai lohtua?

Kun ymmärtää mikä on lapsen tarve, voi sanoittaa sitä. Tarve voi olla tilanteeseen täysin liittymätön nälkä, väsymys, läheisyyden, huomion tai leikkimisen tarve. Risteyskohdissa voi valita, toimiiko empaattisesti ja kunnioittavasti vai vihamielisesti. Uhkailu on yleensä vihamielistä.

Jos valitsee empaattisen tavan, voi miettiä, miksi lapsi toimii näin, miksi itse toimii näin. Voitko tarjota lapselle apua tai lohtua? Tärkeää on yrittää rakentaa luottamusta siinä tilanteessa. Pitkällä aikavälillä se todella kannattaa.”

Kommentit