Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen. #musiikinkevät1918
Lähes kaksimetrinen, komea Aarne Orjatsalo oli 1900-luvun alun parhaita suomalaisia miesnäyttelijöitä – ja hurmuri, joka ehti naimisiinkin neljä kertaa. Näyttelemisen lisäksi Orjatsalo toimi ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hän oli kiinnitettynä mm. Suomen Kansallisteatteriin, Tampereen Teatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin.
Orjatsalo liittyi Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen vuonna 1903, kun puolue perustettiin. Sisällissotaan hän osallistui punaisten puolella ja joutui sodan jälkeen pakenemaan maasta.
Lankalauantaina 30. maaliskuuta Orjatsalo esiintyi Kansallisteatterin näyttämöllä, mutta tällä kertaa puhujana. Tämä sai Työväenyhdistyksen kuoronjohtajan Väinö Pesolan tilittämään päiväkirjassaan…
”Sydäntä kuristaa. Te naiset, te naiset! Ne ovat vain huhuja! Mutta sittenkin!
Sydäntä raastaa epätoivo! Ryssän avulla punaiset pitävät puoliaan Tampereella, Viipurissa! Tampereelle on tullut ryssiä muutamia tuhansia ja Viipuriin useita mukanaan panssariautoja ja tykkejä. Ja näitten satavuotisten vainoojiemme asein, heidän puvuissaan punaiset pelastavat "isänmaata", käyvät "oikeata" sotaa, surmaavat kansamme parhaimmistoa.
Ja usein on epätoivonen ajatus hiipinyt mieleen. Menen pois koko maasta, ulkomaille, Unkariin, Saksaan. Häpeän puna nimittäin polttaa koko kasvojeni piirteet, häpeän kyynel upottaa kuumimpaan toivottomuuteen! Onko porvaristomme syntitaakka noin lyijynraskas, verenkarvainen, että sen täytyy alistua köyhälistövaltaan, jonka läpiviejinä ovat entisten kurjien sortajiemme aseet, heidän moraalittomat, aasialaiset, miltei eläimentasolla olevat laumansa?!
Ja tämän vallan saarnaajat. Aarne Orjatsalo, kuuluisa naisraiskaaja ja petturi puhui eilen Kansallisteatterissa Ensiavun juhlassa totuuden sanoja. Hän, totuuden sanoja.
Mennään muutamia vuosia taaksepäin. Turussa vieraili Aarne Orjatsalon seurue. Juotuaan muutamia päiviä ja saatettuan itsensä mahdottomiksi näyttämölle, karkasi A. O. koko kassan kanssa! Seurueensa, köyhät naiset ja nuorukaiset, jätti hän Turkuun ilman rahoja, ilman ruokaa. He eivät edes voineet maksaa hotellilaskuaan. Heidän vaatteensa otettiin panttiin maksujen takuuksi.
Raukkojen täytyi pysyä sisällä kurjan johtajansa petoksen takia. Kaupungilla koottiin rahoja, jotta seurueen jäsenet pääsisivät vapaiksi panttivankeudesta ja pääsiäisjuhliksi koteihinsa. Minäkin panin rovon. Siitä asti olen halveksinut A.O:ta.
Myöhemmin tuli asiasta oikeusjuttu. A. O.:ta ei saatu kiinni. Hän kai sittemmin maksoi itsensä vapaaksi, koskei linnaan joutunut ja olisipa tämä ainoa juttu: ja montako äitiä, aviotonta lasta meidän maassa, ulkomailla huutaa miestään, isäänsä! Ja tämä mies puhuu, kirjoittaa ihmisyydestä, moraalista, oikeudesta!! Häpeä, häpeä!
Naisten mielikuvitus on suurenmoinen. M. sisarukset kertoivat mulle eräänä päivänä muun "rasvaisen" ohella, että eräs Reaalilyseon vangeista oli kuollut syöpäläisten kynsiin. Vastasin: "Ovatpa huonoja miehiä, mokomat 600, jotka eivät kestä taistelussa edes lutikoita vastaan, vaikka ei heillä ole mitään muuta työtä".
Juttu oli aivan perätön. Tapasin nimittäin eilen ukko Merikannon, mikä ilmoitti, että hän on kirjeenvaihdossa poikansa kanssa ja ettei heillä ole mitään sanomista eikä valittamista siellä oloa vastaan!
Kunpa kaikki osaisivat ottaa naisten alituiset kuormakaupalliset roskajuttuja vain vitseiksi! Eipä, niitäkin uskotaan!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 1. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Wikipedia: Aarne Orjatsalo.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
