Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Koko maaliskuun hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa. #musiikinkevät1918
Oopperalaulaja Wäinö Solan konserttikiertue oli vienyt hänet Vaasaan tammikuun lopussa. Viimeisen konsertin jälkeen syttynyt sisällissota esti laulajan kotiinpaluun ja hän joutui jäämään Pohjanmaalle.
Kahden viikon odottelun jälkeen, valkoisten hallituksenkin siirryttyä Vaasaan, Sola liittyi paikalliseen suojeluskuntaan ja aloitti työnsä valkoisten joukoissa kirjurina.
Tavattuaan jääkäriluutnantti Lasse Gulinin, lähti hän vääpelinä tämän matkaan Mäntyharjulle. Maaliskuun 3. päivänä valkoisille kohtalokkaissa Hillosensalmen taisteluissa Wäinö Sola kuljetti haavoittuneita sotilaita paukkupakkasessa ja sairastui.
Parannuttuaan hän ryhtyi pitämään sotakonsertteja valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Muistelmissaan hän kertoo maaliskuun tapahtumista.
"Kun olin parantunut, pidin taas konsertteja eri paikoissa suojeluskuntien hyväksi. Lauloin myös sankarihautajaisissa ja viihdytystilaisuuksissa sotilaille. 'Sotakonsertteja' lauloin Mikkelissä, Pieksämäellä, Kuopiossa kolmekin kertaa, Kajaanissa, Iisalmessa, Takaharjulla, Kerimäellä, Savonlinnassa.
Toisinaan lauloin kirkossakin. Ohjelma oli tietenkin vakava ja ajankohtainen. Mutta ikävää ahdasmielisyyttä kuvaa korkeimman papiston suhtautuminen. Niinpä ei Savonlinnan kirkossa sallittu laulaa Sibeliuksen Jääkärimarssia!
Vapaussodassa aloitin ja hoitelin sotakonserttieni ohella ns. viihdytystoiminnan. Missä vain oli tilaisuutta, pidin konsertinluontoisia tilaisuuksia sotilaille levähdyspaikoissa, ja siitä sain paljon tunnustusta osakseni.
Näistä laulajaisistani eivät punaiset pitäneet; heidän senaikainen “Tiedonantajansa” parjasikin minua “lahtarien” laulajaksi. Uhkauksiakaan ei unohdettu. Tästä oli kuitenkin se hyöty, että Helsingissä oleva vaimoni sai tällä tavoin tietää että olin elossa, jopa paikatkin missä olin ollut.
"Puolueeton" taide ja taiteilijat.
Laulaja Wäinö Sola kuuluu rintaman takana laulelevan herroille ja herrain sotilaille. - Tietysti herra Sola, joka saa kiittää työväenliikettä siitä, että on tullut huomatuksi, sanoo taiteen olevan puolueetonta ja vain "sattuma" saattoi hänetkin, kuten monet muut Suomen taiteilijat, rintaman sille puolen. Ne, jotka jäivät tälle puolen, vaikenevat kuin muuri, tietysti myöskin "puolueettomuussyistä".
Minulla on vielä jäljellä “Tiedonantajasta” maaliskuullinen leikkele, jossa sanotaan näin:
Luokkasodan puhjetessa nuo herrojemme uskolliset trubaduurit luonnollisesti seurasivat isäntiään. Siellä rintaman pohjoispuolella ovat esiintyneet Wäinö Solat, hänkin entinen räätäli, ja kymmenet muutkin asemansa ja syntyperänsä puolesta oikeastaan meihin kuuluvat taiteilijamme. Pohjalaista talonpoikaisjuurta on Wilkuna, mutta sellaisena olisi hänestä voinut odottaa hiukan parempaa, kuin aivan selkärangattomista raukoista, jotka kieltävät köyhät vanhempansakin. Sankarien runoilija ei kuitenkaan itse ole osoittautunut sankariksi. Päinvastoin hän on alentunut siinä määrin kun vain kaiken moraalinsa, kaiken ihanteellisuutensa väkivaltaisesti tuhonnut voi painua. Ja sellaisena hän on astunut "Valkoisen Suomen" palvelukseen, lyöden, ryssäläisvihasta huolimatta, veljenkättä venäläisen rauhoittajakenraalin kanssa.
Huhtikuun alussa tulin Savonlinnassa tuntemaan saksalaisen eversti von Colerin, joka siellä kokosi erikoisjoukkoja. Hän oli jääkäreittemme ansioituneita opettajia ja lähetetty tänne erikoistehtäviin.
Kun hän tarvitsi esikuntaansa saksankielentaitoista kirjuria, pyysin päästä hänen joukkoihinsa, ja niin ryhdyin esikuntavääpelinä heti työhön ja seurasin hänen mukanaan sodan loppuun saakka.
Viihdytystoiminta jäi nyt sikseen, ja sotaiset hommat antoivat työtä niin paljon etten voinut sellaista kuvitellakaan.
Innolla tehtiin varusteluja, ja muutaman päivän kuluttua lähti joukkomme Antreaan ja siellä mentiin Pölläkkälässä yli Vuoksen Heinjoelle, jossa yhdyimme suureen Viipuria ympäröivään saartoliikkeeseen."
Seuraa tenori Wäinö Solan elämää sisällisodan 1918 kuukausina. Huhtikuun 16. päivänä Antreassa hän kirjoittaa ensimmäieen kirjeen kotiin sitten sodan alkamisen.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Wäinö Solan arkistot.
Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo. WSOY. Porvoo 1951.
Linkit
Itsenäisyys100.fi Ulrich von Coler
Wikipedia Mouhun ja Hillosensalmen taistelut
Yle Elävä arkisto Wäinö Sola laulaa ja esiintyy televisiossa omassa jäähyväisnäytöksessään 1949.
Yle Teema, Sininen laulu Oopperalaulaja Wäinö Sola
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museoviraston kuvat CC BY 4.0
