Hyppää pääsisältöön

Onko pelaaminen kuin heroiinia? ‒ Kuusi kymmenestä rajoittaa lapsen peliaikaa

Poika pelaa videopeliä.
Poika pelaa videopeliä. Kuva: Shutterstock pelaaminen,pelit,videopelit

Sormet naputtavat vimmatusti, katse on lasittunut ruutuun, puhe tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Lapsen pelaaminen huolettaa monia vanhempia. Akuutin taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan kuusi kymmenestä rajoittaa lasten pelaamista. Mutta tarvitaanko ruutuaikaa ja mitä voi vanhempana tehdä, jos pelit ovat itselle hepreaa? Listasimme asiantuntijoiden parhaat vinkit vanhemmille.

Toimittaja Sanna Ukkola sohaisi viime joulukuussa muurahaispesää, kun hän vertasi lasten teknologian ja älylaitteiden käyttöä heroiiniin. Asiantuntijat eivät ole vertauksesta mielissään.

‒ On epäreilua verrata pelaamista voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavaan, laittomaan huumeeseen. Varsinkin kun tiedetään, että noin 90 prosenttia lapsista ja nuorista pelaa digitaalisia pelejä, muistuttaa Mediakasvatuseuran Emmi Huhtanen.

Heroiini on aina pahasta, kun taas pelaaminen voi kohtuullisissa määrin jopa lisätä hyvinvointia.― Niko Männikkö

Myös nuorten pelaamisesta väitellyt terveystieteiden tohtori Niko Männikkö pitää vertausta turhan rankkana.

‒ Pelit voimistavat hyvänolontunnetta ja saavat aikaan vähän samanlaisia reaktioita kuin huumeet, mutta ei niitä voi rinnastaa. Heroiini on aina pahasta, kun taas pelaaminen voi kohtuullisissa määrin jopa lisätä hyvinvointia.

Pelikasvatustutkija Mikko Meriläinen on harmissaan siitä, että pelaamiseen liitetään usein automaattisesti negatiivisia mielikuvia.

‒ Hyvin harvoin käsittelemme muitakaan harrastuksia lähtökohtaisesti ongelmien kautta.

Pelaaminen voi olla lapselle tai nuorelle hyvä harrastus siinä missä jalkapallo tai viulunsoitto, ja silloin siihen voi käyttää paljonkin aikaa ‒ kunhan elämä pysyy muuten tasapainoisena ja monipuolisena.

“Kello kertoo lapsen peliharrastuksesta hyvin vähän”

Ruutuajaksi lasketaan kaikki digitaalisten laitteiden, kuten kännykän, telkkarin ja pelikonsoleiden, parissa vietetty aika.

Akuutin taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 60 prosenttia perheellisistä rajoittaa lastensa pelaamista. Tarkka peliaika toimii 21 prosentin mielestä hyvin. 39 prosenttia vastaajista koki, että pelaamisen rajoittaminen on hankalaa.

Asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, ettei pelaamisen haitallisuutta voi arvioida pelkästään kelloon tuijottamalla. Ruutuaika kun voi pitää sisällään monenlaista toimintaa ‒ joko hyvinvointia lisäävää tai päinvastoin.

‒ Joillekuille pelaaminen voi olla tosi tärkeä harrastus, jolloin se voi viedä enemmänkin aikaa, mutta ei silti muodostu ongelmaksi. Toiset taas saattavat pelata vain puoli tuntia tai tunnin päivässä, mutta käydä sen jälkeen ylikierroksilla ja kokea rauhoittumisen hankalaksi. Tarkkaa tuntimäärää ei siksi voi antaa, psykologian tohtori ja aivotutkija Mona Moisala sanoo.

‒ Kehottaisin, että pelkän minuuttiviisarin sijaan keskityttäisiin yhteisiin pelihetkiin ja keskusteluihin sisällöstä ja kokemuksista, joita median käyttö ylipäänsä tuo, mediakasvatuksen suunnittelija Rauna Rahja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta komppaa.

Kädet pelikonsolin ohjaimilla.
Kädet pelikonsolin ohjaimilla. Kuva: Unsplash pelaaminen,videopelit,Pelikonsolit ja konsolipelit

Keräsimme parhaat vinkit peliviidakossa suunnistamiseen

Voitaisiinko ruutuajasta siis luopua kokonaan?

‒ On todettu, että jos päivittäinen ruutuaika kasvaa huomattavan suureksi, se on yhteydessä heikompaan henkiseen hyvinvointiin, Moisala sanoo.

Lapsi ei osaa itse arvioida, miten paljon voi viettää aikaa pelien kanssa. Se on aikuisen tehtävä.

‒ Lapsen aikakäsitys ja kokemus omasta väsymisestä ei ole läheskään aina riittävä mittari, vaan aikuisen on pohdittava lapsen ajankäyttöä kokonaisuutena.

1. Pelaaminen on ok, kun se ei hallitse elämää

Pelaaminen on lasten ja nuorten mielestä kivaa, ja saakin olla.

‒ Etenkin teinit saattavat viettää ruutujen ääressä jopa viisi tuntia päivässä. Jos nuori silti huolehtii kaikista muista asioista ja arki sujuu, niin ei pelaamisesta tarvitse huolestua, Männikkö pohtii.

‒ Jos lapsi syö monipuolisesti, liikkuu, ulkoilee ja nukkuu tarpeeksi, jos koulu menee hyvin ja lapsella on harrastuksia ja ystäviä, joita hän näkee myös kasvotusten, niin pelaaminen ei haittaa, Moisala komppaa.

Pelaamisesta voi päinvastoin olla jopa hyötyä esimerkiksi aivojen kannalta.

‒ On paljon näyttöä siitä, että aikuisilla pelaaminen voi parantaa esimerkiksi joitakin tarkkaavaisuuden osa-alueita ja reaktionopeutta. Jos positiivisia vaikutuksia näkyy aikuisilla, niin varmasti niitä on myös lapsilla, koska lapsen aivot ovat vielä muovautuvaisempia harjoitukselle, Moisala arvelee.

2. Luokaa pelisäännöt ja pitäkää niistä kiinni

Kun lapsi alkaa osoittaa kiinnostusta pelaamiseen, on tärkeää luoda yhteiset pelisäännöt.

‒ Voidaan sopia esimerkiksi, että ensin pitää tehdä läksyt ja muut tärkeät asiat. Pelaamista voidaan pitää myös palkintona hyvin suoriutumisesta, Männikkö vinkkaa.

Jos vanhemmat alkavat lipsua, saatetaan ajautua liukkaaseen rinteeseen, jossa lapsikaan ei enää ota sääntöjä vakavasti.― Niko Männikkö

Pelisäännöistä kannattaa keskustella ja neuvotella yhdessä lapsen ja etenkin nuoren kanssa jo alun alkaen. Näin luottamus on jo lähtökohtaisesti suurempi kuin silloin, jos vanhempi asettaa säännöt yksin ottamatta lapsen tai nuoren ajatuksia huomioon.

Kun säännöt on lyöty lukkoon, niistä tulee myös pitää kiinni.

‒ Jos vanhemmat alkavat lipsua, saatetaan ajautua liukkaaseen rinteeseen, jossa lapsikaan ei enää ota sääntöjä vakavasti, Männikkö muistuttaa.

3. Muistuta lasta peliajan päättymisestä etukäteen ‒ ja hyväksy pieni vastahanka

Kun sovittu peliaika alkaa lähestyä loppuaan ja muut puuhat kutsuvat, lasta kannattaa muistuttaa peliajan päättymisestä jo etukäteen.

‒ Voi pyytää lasta etsimään pelistä kohtaa, jossa on hyvä lopettaa. Tai vielä parempi, jos vanhempi itse tuntee pelin ja voi auttaa lasta löytämään tarkan kohdan, vaikka “seuraavan kerran kun kelkka menee metsään”, Rahja sanoo.

Männikkö muistuttaa, että monissa peleissä on nykyisin myös tallennusmahdollisuus, josta on hyvä keskustella lapsen kanssa.

Ja vaikka kuinka ennakoisi, odotettavissa voi silti olla vastaanhangoittelua ‒ ja se on asiantuntijoiden mukaan ihan normaalia.

‒ Pelin maailmasta arkitodellisuuteen palaaminen voi aikuisellakin viedä tovin, saati sitten lapsella, joka vasta harjoittelee itsesäätelyä, Mediakasvatusseuran toiminnanjohtaja Sonja Hernesniemi muistuttaa.

Lopettamisen aiheuttamiin tunteisiin kannattaa suhtautua ymmärtäväisesti ja auttaa lasta sanoittamaan niitä.

‒ Kun harmitus on tunnistettu, meillä ainakin kiukku talttuu reippaalla karhunpainilla tai muulla lapselle mielekkäällä fyysisellä nujuamisella, Hernesniemi vinkkaa.

Poika pelaa tabletilla pöydän ääressä.
Poika pelaa tabletilla pöydän ääressä. Kuva: Pixabay. pelit,videopelit,lapset (perheenjäsenet),iPhone

4. Sukella pelimaailmaan lapsen kanssa

Pelimaailmaan sukeltaminen voi vanhemmasta tuntua luontevalta, jos pelit kuuluvat omiin kiinnostuksen kohteisiin. Mutta entä jos pelit eivät voisi vähempää kiinnostaa?

Ei auta, sillä mukaan pitäisi silti heittäytyä.

‒ Lasten ruutuäly kehittyy juuri aktiivisessa vuorovaikutuksessa aikuisen ja median kanssa. Aikuinen voi innostaa, kyseenalaistaa ja keskustella lapsen ja nuoren kanssa pelisisällöistä ja siitä, millaisia vaikutuksia peleillä voi olla, psykologi Laura Pönkänen sanoo.

Pelejä kannattaisi kokeilla etukäteen.― Rauna Rahja

Etenkin pienet lapset kaipaavat aikuista vierelleen pelimaailmaan tutustuessaan.

‒ Vanhempien tulisi olla tietoisia siitä, millaisia lapsen käyttämät sisällöt ja pelit ovat, ja siksi pelejä kannattaisi kokeilla etukäteen, Rahja muistuttaa.

Kysy lapselta tai nuorelta myös, millaisia tunteita erilaisten pelien pelaaminen hänessä herättää.

‒ Heidän kanssaan voi keskustella myös pelien välittämästä ajatusmaailmasta. Jos teinin pelimaailma on vieras, voit pyytää häntä näyttämään mistä peleissä on kyse, kokeilla peliä itse tai tutkia Youtubea, joka on täynnä peleihin liittyviä sisältöjä, Rahja jatkaa.

5. Pois laitteilta viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa

Monet viihtyisivät pelien parissa vaikka pikkutunneille, mutta uni ja pelaaminen ovat tunnetusti huono yhdistelmä. Siksi ilta-aika olisi tärkeää pyrkiä rauhoittamaan muulle toiminnalle.

Pelaaminen tulisi lopettaa viimeistään tuntia ennen nukkumaanmenoa. Samalla olisi hyvä rauhoittaa koko kodin mediaympäristöä.

Pelilaitteet kannattaa sulkea yöksi ja siirtää säilöön pois makuuhuoneesta. Näin pelaamisen houkutus ei kasva liian suureksi yöaikaan.

6. Ikärajat ja lapsen ominaisuudet ohjenuorana pelien valinnassa

Millaiset pelit sitten ovat ok? Pitäisikö muut kuin oppimispelit yksinkertaisesti kieltää?

‒ Olen hyvin varovainen puhumaan peleistä, joita kannattaisi kokonaan välttää, koska nämäkin ovat hyvin yksilöllisiä juttuja. Jos esimerkiksi tietää, että lapsi näkee helposti painajaisia, kannattaa ehkä vältellä kauhupelejä, Meriläinen pohtii.

Ikärajat toimivat hyvänä ohjenuorana, mutta koska lapset ovat yksilöitä, peli joka sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

S-merkityt pelit soveltuvat yleensä myös perheen pienimmille, mutta niissäkin vanhemman on hyvä olla alkuun mukana seuraamassa, millaisia reaktioita ja tunteita peli saa lapsessa aikaan. 18 vuoden ikärajaa Männikkö pitää ehdottomana.

‒ Ne pelit ovat selkeästi vain aikuisille soveltuvia. Muuten kasvattajan kannattaa käyttää omaa harkintaa ja ottaa huomioon lapsen kehitystaso.

7. Huolestu, jos muu elämä kärsii

Vaikka pelaamista saatetaan demonisoida lähtökohtaisesti turhaan, joskus huoli voi olla aiheellinen.

‒ Jos pelaamiseen liittyy jatkuvasti haitallisia piirteitä, kuten koulusta myöhästelyä, velvollisuuksien laiminlyöntiä tai sosiaalista sulkeutumista, voi pelaaminen olla ongelmallista, Meriläinen sanoo.

Joskus pelimaailmaan vetäytyminen voi olla oire jostakin muusta mieltä painavasta asiasta.

Vain noin 1-2 prosentilla peliharrastajista on vakavaa ongelmalliseen pelaamiseen viittaavaa oireilua.
― Niko Männikkö

‒ Asiaa kannattaa lähestyä hienovaraisesti keskustellen, hyökkäävyys tai lapselle tai nuorelle tärkeän jutun lyttääminen ei juuri edistä asian käsittelyä.

Konkretisoi huoli myös itsellesi. Onko kyse aidosta huolesta vai siitä, että pelaaminen ärsyttää? Mikä pelaamisessa huolestuttaa?

Männikkö muistuttaa, että tutkimusten mukaan vain noin 1-2 prosentilla peliharrastajista on vakavaa ongelmalliseen pelaamiseen viittaavaa oireilua.

Akuutin kysely

  • Kyselyn teki Taloustutkimus Yle Akuutin toimeksiannosta.
  • Tutkimukseen haastateltiin 995 henkilöä 18.12.-29.12.2017 puhelimitse.
  • Tutkimuksen otos painotettiin edustamaan suomalaista aikuisväestöä (poislukien Ahvenanmaa) iän, sukupuolen, asuinalueen ja talouden koon mukaan.
  • Kyselyn virhemarginaali on noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

American Academy of Pediatricsin suositukset ruutuajasta.

Lähteet: Toiminnanjohtaja Sonja Hernesniemi / Mediakasvatusseura ry, suunnittelija Emmi Huhtanen / Mediakasvatusseura ry, pelikasvatustutkija Mikko Meriläinen / Tampereen yliopisto, psykologian tohtori Mona Moisala, terveystieteiden tohtori Niko Männikkö, psykologi Laura Pönkänen / Mediakasvatusseura ry, mediakasvatuksen suunnittelija Rauna Rahja / Mannerheimin Lastensuojeluliitto.