Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta. #musiikinkevät1918
Sekä Viipurissa että Lappeenrannassa oli luettu uutinen, jonka mukaan urhoollinen Kuula Waasasta oli kadonnut. Nyt etsittiin kiihkeästi tietoa, oliko kyseessä Toivon veli Arvo Kuula, jolle Toivo kirjoitti koko kevään mittaista kirjettä.
Toinen pääsiäispäivä oli ollut huhtikuun ensimmäinen. Silloin kaksi vuotta vanhoille Jyväskylässä painetuille pääsylipuille ja edellisenä syksynä Helsingissä painetuille kirkkokonserttiohjelmille oli käyttöä. Viipurin Uudessa kirkossa kuultiin Toivon urkusooloja ja Alman esittämänä Toivon lauluja, mm. Ave Maria ja Kesäyö kirkkomaalla.
Kirkko oli täynnä. Konsertti punaisten hallitsemassa Viipurissa oli harvinainen tapaus, sillä konserttitoiminta oli loppunut jo tammikuun puolivälin jälkeen.
Viipurin lähellä Säiniöllä asuva Toivo kirjoittaa omituisesta hiljaisuudesta sekä aseiden ja lisäjoukkojen yhtämittaisista kuljetuksista Pietarin radalla. Säveltäminen ei maistu ja ainainen odottaminen väsyttää.
"Olen ollut Saimin [Silventoinen, nuorin Ammin siskoista] kanssa kirjeenvaihdossa ja hän kirjoitti muutama päivä sitten, että joku oli lukenut "Walkoisesta Suomesta" uutisen, että Kuula Waasasta oli kadonnut tietämättömiin ja että hän oli omistanut talon Waasassa ja oli ollut urhoollinen osaston päällikkö.
Jos tämä kaikki on totta, niin olen melkein varma, että olet kuollut, sillä mikäli täällä tiedetään ei punaisilla ole sotavankia missään säilytettävänä. Se joko ammutaan, tahi sitten vangit ampuvat tahi surmaavat itsensä.
Kuitenkin jatkan tätä kirjettä sinulle siksi kunnes saan asiasta täyden varmuuden, sillä kun joku oli sen lehdestä lukenut, eikä sitä lehteä enää saatu jotta olisi tieto tullut varmemmaksi, on minulla pieni toivo vielä jäljellä siitä, että kentiespä vielä sittenkin elät ja jaksat hyvin.
Meillä oli kirkkokonsertti Wiipurissa toisena pääsiäispäivänä. Kun meillä oli kaksi vuotta sitten Jyväskylässä painetut offishit ja pääsyliput ja viime syksynä Helsingissä painetut kirkkokonserttiohjelmat, niin pääsimme niin hyvästi siitä huolesta läpi, että olisi tarvinnut käyttää täkäläistä Työ-lehden kirjapainoa, kun muut paino eivät toimi.
Emme edes ilmoittaneetkaan heidän lehdessään. Mitään vastusta ei heistä ollut, sotaveron 20% niinkuin tavallista, piti vaan maksaa. Konsertti onnistui hyvin ja kirkko oli täynnä väkeä.
Sen jälkeen kun viimeiksi kirjoitin ei Antrean rintamalta ole kuulunut pihaustakaan. Viime torstaina, kun matkustimme kaupunkiin harjoituksiin, tuli meitä vastaan Säiniön asemalla juna, jossa oli monta rautatievaunullista kuularuiskuja ja useita suuria tykkiä menossa Pietariin päin.
Ihmettelimme minnekkä niitä oikein vietiin, mutta nyt olemme siinä vahvassa uskossa että niitä vietiin Raudun rintamalle. Lauantaina kuulimme huhupuheen, että Rautuun oli tullut ryssiä niinkuin heinäsirkkoja ja olivat jo saaneet käsiinsä Raudun kirkonkylän.
Ja minussa on tänäpäivänä, kun on alkanut kuulua kaukaista tykkien jyrinää Heinjoen suunnalta herännyt sellainen ajatus, että punaset nähtyään mahdottomaksi tunkeutua Antrean varustusten läpi, yrittävät nyt kaikella voimallaan ja ryssien avulla päästä etenemään Raudussa ja siitä aina Hiitolaan asti siten voidakseen päästä valkoisten selkäpuolelle.
Junia kulkee aivan ehtimiseen, aseita ja lisäjoukkoja kuljetetaan yhtämittaa, mutta tähän asti on tulokset Työ-lehden mukaan sangen laihoja. Saa nähdä mitenkä siellä käy.
Tuntuu omituiselta tämä hiljaisuus. - Toivottavasti valkoiset ovat varustaneet asemansa niin, että eivät häpeään joudu huolimatta punasten ankarimmistakin voimanponnistuksista. Suokoon Jumala, että valkeilla olisi riittäviä voimia itsensä puolustamiseen.
Elämme täällä, niinkuin tähänkin asti, alituisessa odotuksessa ja jännityksessä. Taas on lykätty vapautumisen hetkeä kuukautta tuonnemmaksi ja odotetaan sen tapahtuvan tällä kuulla.
Mutta se väsyttää; työ ei maistu, eikä maistu mikään.
Tampereen rintaman tapahtumien jälestä ovat punaset olleet vähän nenä alhaalla päin, mutta nostaako, tahi pääseekö nämä Raudun tapahtumat nyt nostamaan heidän niskaharjaksiaan korkeammalle, sen kai näkee jo viikon päästä.
Terve taas. - "
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan kirjeet.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Linkit
Sotahistorialliset kohteet Suomen ilmavoimien ensimmäinen maalentoasema
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Lappeenrannan museot CC BY-NC-ND 4.0
Museovirasto CC BY 4.0
