Maaliskuun 31. – huhtikuun 3. päivinä Martti Johannes Siirala kertoo kärjistyvästä ruokapulasta. Perheen palvelijatar Edith seisoo tuntitolkulla ruokajonossa. #musiikinkevät1918
Suomen kansanvaltuuskunnan elintarvikekomissaari Oskari Tokoi onnistui hankkimaan Venäjältä 33 vaunulastillista viljaa. Nuoren helsinkiläislääkäri Martti Johannes Siiralan laskujen mukaan kaupunkia uhkaava nälänhätä lykkääntyi parilla viikolla.
”Vietimme koko perhe viime yön Muttilassa [Siiralan anopin luona]. Sekä Inkeri että neiti Sandbergkin olivat siellä. Minäkin jätin sairaalan, jossa koko tähän astisen oloni aikana en kertaakaan ole tullut yöllä herätetyksi. Mutta tänä yönä olisi minua kuin olisikin tarvittu. Niin se aina sattuu.
Yön nukuimme kohtalaisen hyvin, vaikkakin kaduilta kuului huikeata ammuntaa, kun ryssät näet kuulemma viettivät pääsiäistään. Mutta miksi ihmeessä he ampuivat mm. kuularuiskuilla. Eiköhän vain nytkin juhlimisen varjon alla toimeenpantu montakin konnantyötä.
Nyt ovat puhelimet suljetut. Ei saa kaupungilta minkäänlaisia tietoja sitä kautta.
Nähtiin sentään kuin kevään tuojana tänään saksalainen lentokone liitelemässä Helsingin yläpuolella.
Tarpeenpa sellainen muutoin nykyisin jo alkaakin olla, sillä kovin mielivallan käsiin on yksityisen turvallisuus joutunut. Oikeastaan ei turvallisuudesta voi puhuakaan. Tänään näin esimerkiksi viiden matruusin kuljettavan vangittuna kemian dosentti af Hällströmiä jonnekin keskikaupungille päin. Taitavat nyt ruveta nappailemaan niitä panttivankejaan sen pääroiston Kamenevin vuoksi, joka on kuulemma Ahvenanmaalla napattu kiinni. Sekä suomalaiselle että venäläiselle haisevat punaiset täällä siis nyt terrorisoivat meitä parhaansa mukaan.
Koittavi päivä myös se
jona sortuva on pyhä Troja.
Sain "kiinalaiseltani" hänen sokeri, liha, voi ja elintarvekorttinsa. Niistä tulee meille toivottavasti hyvä apu lähimmässä tulevaisuudessa. Sillä nyt rupeaa kuin rupeaakin leipä loppumaan, vaikkakin Tokoin valtuuskunnan on onnistunut Helsinkiä varten hommata 33 vaunulastillista viljaa. Eihän sellainen saalis merkitse kuin noin viikon kestävää, paraimmassa tapauksessa 2 1/2 viikkoa, nälänhädän lykkäystä.
Mutta sen se kenties aikaan saa, että Tokoita ei ole viisasta mennä kuolemanrangaistuksella uhkaamaan. Hän on sentään hommannut leipää niin ylen monelle! Ja "mehän olemme sitä mitä syömme".
Tokoi kettu siis tavalla tai toisella pelastaa nahkansa. Samanlaiseen luovimishommaan on ryhtynyt myöskin se pääkelmi Valpas-Hänninen [Työmies-lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen]. Hektografoituna kiertelee näet nykyisin miehestä mieheen muudan paperi.
Pääsisällys:
Kansanvaltuuskunta pois. Johtajat saa rangaista.
Muille täydellinen amnestia.
Uusi hallitus: 12 sosialistia, 12 porvaria.
Koolle Mannerin eduskunta.
En usko että Valpas-Hännisen tapainen mies edes moisia päättömyyksiä viitsisi tuntosarviksikaan yleisöön levittämään ruveta.
Tampereen ovat valkoiset - venäläisten lehtien tietojen mukaan - ottaneet, mutta sillekään tiedolle emme ole Vapaassa sanassa saaneet varmaa vahvistusta. "Än så länge" on siis suhtauduttava sellaiseen ilosanomaan "med en viss reservation"?
Merkille pantavaa on viime päivinä ollut se, kuinka vaihtelevaa punaisten vartiopalvelusta suorittava miehistö on. Noin viikko sitten oli se pääasiassa ulkotyöläisiä ja maalaisia; jos jonkinlaisia roistonnaamoja näki joukossa. Teki mieli uskoa, että Söörnäisistä ja Kakolasta olisivat haalineet vankeja palvelukseensa.
Tuli sitten Vilppulan katastrofi. Vartiopalvelusta suorittanut miehistö lähetettiin rintamalle, ja sanomalehtiuutisilla otettiin "järjestyneitä työläisiä vartiopalvelukseen". Kuvaelma muuttui. Muutaman päivän näki senaattia ym. vahtimassa nähtävästi maalareita, muurarinkisällejä, räätäleitä ym. ammattilaisia.
Tämänpäiväisessä Työmiehessä on nyt ilmoitus, että lääkärintodistuksen nojalla vapautettuja työläisiä otetaan vartiopalvelukseen huomisesta saakka. Tulevaisuus osoittaa millainen vaivaisten kokoelma se nyt rupeaa Helsingin katunurkkia vahtaamaan.
Alkavan uuden kuukauden kunniaksi. Toivoen sen kuluessa saavani paljonkin hyviä uutisia, huonojen ja surullisten ohella, paperille panna. Sen kunniaksi, että Airi painaa 6 kiloa.
Sen kunniaksi ja iloiten siitä, että masuni tänään ei ole pureskellut, otan käytäntöön tällaista hyvää paperia. Lisäsyynä on vielä myöskin se, että olen huomannut aikaisempiin pakinoihini käyttämäni paperin epäilyttävässä määrässä kellastuvan.
Kerran jo tuumin antaa jonkun kirjoittaa koneella puhtaaksi pakinoitteni sisällön paremmalle paperille. Mutta sitten huomasin sellaisen liian itserakkaaksi teoksi. Mahdollisesti sisältävät tunteenpurkaukseni myös toisinaan sellaistakin, jota en juuri laajempaan tietopiiriin saattaisi eläessäni. Kun aika minut on jättänyt, silloin ei tietenkään olisi syytä hävetä. Sillä mitä on tehnyt, sanonut tai tuuminut se pysyy tosiseikkana, peittelipä sitä tai ei.
Tietääksemme pistäysi se saksalainen lentokone vain tiedustelumatkalla. Minkäänlaisia pääsiäismunia ei sen tiedetä lahjoitelleen. Kenties oli toissaöinen pääsiäisen juhliminen kuulunut Rääveliin saakka ja sieltä tultiin ottamaan selvää miten meillä voidaan. Se seikka, että lentäjä käytti kaksitasoa, puhuisi sen puolesta, että hän oli lähtenyt lentoon jonkun laivan kannelta. Luulisin "Doppeldeckerin" olleen jonkun hydroaeroplanin.
Yö kului rauhallisesti. Puhelimet ovat nyt kiinni, joten niitten välityksellä ei voi saada minkään näköisiä tietoja.
Kirurgilta kuulin eilen, että sekä siellä että Maarian sairaalassa oli tiedusteltu paikkoja haavoittuneille "muutamille kymmenille". Alkaa niitä siis vähitellen olla enemmän kuin tarpeeksi, kun punaisten omat "hotellit" rupeavat täyttymään.
Nukuimme viime yönkin Muttilassa. Tuntuupa miltei siltä, kuin rupeaisi Siiri [Siiralan nuori puoliso ja Airi-vauvan äiti] haluamaan sinne muuttaa sen vuoksi, että minä nukun yöni gynaekologilla. No. Vaikkapa niinkin.
Edith seistä nakottaa taasen maitojonossa, ja sittenkin lienee maidon saanti hyvinkin epätietoista. Sillä nykyisin alkaa sen Helsinkiin kuljetus päivä päivältä käydä vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi.
Ja sittenkin, vaikka ruokapula kärjistyy, eivät ryssät vain näy erikoisemmin pyrkivän isäinsä maahan. Täällä ne kykkii kuin takiaiset tervassa. Tämän päiväisessäkin maitojonossa oli iso liuta ryssiä. Iso ilmoton liuta.
Tästä samasta rappukäytävästä sisäänkäynnin omaava venäläinen kenraalinrouva, joka sattumalta tuntee Ellin, oli pyytänyt häntä varoittamaan minua mukamas meidän Edithistä. Totta kyllä: Edithillä on neljä veljeä työväenyhdistyksessä ja niitten jäseniähän nyt pakko-otolla viedään punakaartiin. Mutta enpä sittenkään epäile palvelijatartamme.
Eilen illalla on jälleen ilmestynyt "Vapaa sana". Se on kuulemma - nähnyt en sitä ole - hyvin köyhä tällä kertaa. Tamperettakaan se ei edes ole voinut valloitetuksi ilmoittaa. Se keskus on siis edelleen punaisilla hallussaan. Vahinko. Vaarallinen vahinko!
Tänään tuli kaduilla vastaani montakin niin hyvin maa- kuin meriväensolttua täydessä univormussa, käsivarressa Helsingin punaisen kaartin punainen nauha komppanian ym. merkkeineen.
Ruokapula kärjistyy. Jo ennestään maanvaivana ollut jonottaminen käy vallan gaamalagsi. Neljä ja viisi tuntia täytyy jonossa seistä saadakseen edes leipää. Kuinka tuhottoman ajanhukan sellainen tuottaa, sen arvaa sanomattakin."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
