Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon. #musiikinkevät1918
Säveltäjä Jean Sibeliuksen perhe oli ollut evakossa Helsingissä helmikuun 20. päivästä lähtien. Keskimmäinen tytär, 15-vuotias Katarina oli asunut ensin muun perheen kanssa isän veljen, Christian Sibeliuksen kodissa Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin asunnossa. Seuraavaksi Katarina oli majoittunut vanhimman sisarensa Evan apen K.A. Paloheimon luo ja nyt hän asui toiseksi vanhimman sisarensa Ruthin luona. Näyttelijäpariskunta Ruth ja Jussi Snellmanin perheessä oli myös Erkki-vauva.
Katarina törmäsi jälleen 19-vuotiaaseen Bobi Sivéniin, valkoiseen anarkistiin, joka johti koulupoikien maanalaista suojeluskuntaa.
Bobi kutsui Katarinan kanssaan Kaivopuistoon, missä kukkulalla nuoret tapailivat Viktor Rydbergin Snöfrid-kertomusta. Bobin kohtaloa enteillen kertomuksen sankari taistelee toivottomasti heikkojen puolesta ja kuolee sitten.
Jännittävä huhu viittasi saksalaisten joukkojen maihinnousuun Hangossa 3. huhtikuuta.
”Tänään Kessi tuli tänne jo ennen 12:ta. Leikimme Erkin kanssa ja joimme kahvia. Ruth ehdotti, että veisimme pojan ulos. Lähdimmekin, Kessi ja minä kadulla vaunuja tyrkäten. Jokseenkin patentti näky, arvaan ja kuvittelimmekin kauhulla tapaavamme tuttuja. He olisivat varmasti kuvitelleet ties mitä ”felstegejä” ja esim. Pytty olisi ehkä tullut onnittelemaan.
Juttelimme kaikenmoista ja käännyimme juuri viertotieltä – kun – kun – Bobi traskaa luoksemme paketti kourassa ja ilman kalosseja. Teki ”vaavasta” muutamia osaaottavia kysymyksiä mm. kenen se on ja sanoi, että kaikki olivat tänään päättäneet mennä Kaivopuistoon kävelemään. Pyysi meitä mukaansa. ”Jaakko olisi kuitenkin fiskannut teitä.”
No, veimme Erkin kotiin ja lähdimme – apokryfisintä tietä maailmassa. Puhelimme vielä käsialasta, käynnistä ja luonteesta. Kun lopultakin saavuimme perille, ei siellä ollut ketään. Mutta minusta oli suorastaan hauskempi, ettei siellä korskuneet Jaakko, Pytty tai ehkä Vihtori.
Olin vakavalla tuulella kuten aina ja Bobi – oli hirveän ihana ravatessaan mistään välittämättä rapakkojen halki kukkulalle.
Haaveilimme maalla olosta, katselimme ”vapaus” muistomerkkiä ja Bobi kertoi loppumattomia juttujaan, jotka tänään kyllä olivat hirveän jännittäviä.
Ja sitten innostuimme Snöfrid kuvaukseen sankarista: ”Strida för de svaga, hopplös, sedan namnlös dö!”
Se on suurenmoinen. Sellainen tulee oikean sankarin olla – voi – me olimme aivan sulaa. Nuo säkeet tekevät niin valtavan vaikutuksen. Etenkin juuri tuo ”hopplöst strida och namnlös dö”.
Alas kiivettyämme istuimme penkillä ja juttelimme maalla olosta. ”Sinä tunnut olevan oikea maansydämen lintu,” tuumi Bobi, kun ylistin Tuusulaa. Ja sitä minä olenkin. Kävellessämme strandista elimme luonnonkuvauksia – metson kuherrusta, suossa kahlaamista ym. kunnes neiti Rönnholm esiintymisellään sai Kessin ja minut puhumaan vaatteista.
Bobbi innostui selostamaan omiaan – ”ne ovat aivan rappiolla” julisti hän näyttäen nappejaan ja kenkiään. Mutta palasimme kauppatorilla taas luontoon ja matkustamiseen. Se oli suloista, aivan kuin matka toiseen maailmaan, sellaista ei nykyään ole paljoakaan ajatellut.
Sitten Bobi extra kohteliaasti tuli kanssamme kukkakauppaan, jossa tilasimme kukkia Pipsalle, joka täyttää 18 v. Ja sitte saatoimme Kessiä ja lopulta Bobi saattoi minut.
Se sai avomielisyyspuuskan ja selitteli asioitaan. Kyllä sillä on jännittävää, ei voi muuta sanoa. Muuten - miten hämäräperäistä - enpä juuri olisi voinut kuvailla itseäni kävelemässä Bobin kanssa ja päälliseksi juttelemassa sellaisista.
Kyllä nyt näkee, kutka pojat ovat jostain kotoisin.
Kummallista. Luulenpa kirjoittaneeni Bobista yli 3 sivua. Rauhoitu, päiväkirja, inga farhågor - se on etupäässä, jotta tämä päiväkirja loppuisi - ja nämä ajat!
Huomenna on muuten korskahdeltava kotiarestissa aikaihmisten nimittäin, sillä punakaarti ottaa työhön ”joutilasta katuyleisöä”. On sekin nerokas keksintö.
Eilen kuulemamme paukaukset tulivat laivoilta, joita ryssät räjäyttivät ilmaan. – Ei vaan engl. vedenalaisista!
Huhu kertoo, että Hangossa on jännittävää.
Ai juu, Bobi antoi tunnustuksensa minun tulevaisuussuunnitelmalleni. Ensimmäinen ihminen muuten. Ainakin ensimmäinen poika. Muistan kuinka juttelin Vihtorin kanssa, joka nalkutti, ettei tytöt kelpaa ylioppilaaksi. Pyh!”
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 5. huhtikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Niinistö, Jussi: Bobi Sivén -– Karjalan puolesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2001.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Wikipedia. Bobi Sivén.
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
