Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Isän varjosta valoon

Toimittaja Anne Flinkkilän vieraana on näyttelijä ja pappi Johannes Lahtela, jonka isä kirjailija Markku Lahtela kuoli oman käden kautta.
Toimittaja Anne Flinkkilän vieraana on näyttelijä ja pappi Johannes Lahtela. Toimittaja Anne Flinkkilän vieraana on näyttelijä ja pappi Johannes Lahtela, jonka isä kirjailija Markku Lahtela kuoli oman käden kautta. Flinkkilä & Tastula,Yle TV1,Anne Flinkkilä (Yle),Johannes Lahtela

Katsottavissa Yle Areenassa

"Yksi isän kirjallisen tuotannon kantavia teemoja oli, että maailma pelastuu vain ja ainoastaan sillä että lapsella on molemmat vanhemmat läsnä arjessa. Luulen, että isä omassa elämässään vilpittömästi halusi olla sellainen vanhempi meille lapsille, mutta hän oli taiteilijamyyttiä toteuttava juova alkoholisti eikä kyennyt siihen."

Näin sanoo näyttelijä, yrittäjä ja pappi Johannes Lahtela, jonka isä oli tuottelias ja arvostettu kirjailija Markku Lahtela, 60-luvun radikaali ajattelija ja keskustelija. Hänet muistetaan myös tempauksistaan, mielenosoituksessa hän poltti sotilaspassinsa.

Johannes Lahtela on toimittaja Anne Flinkkilän vieraana Flinkkilä & Tastula -keskusteluohjelmassa. Johannes kertoo miten hän selätti omat demoninsa, isän varjon, alkoholisminsa ja löysi tien myös omaan hengellisyyteensä.

Isän perintöä ja jotakin muuta

Johannes oli melkein viisivuotias, kun isä kuoli. Markku Lahtela ampui itsensä, Johanneksen mukaan haperossa mielentilassa liiallisen juomisen seurauksena. Lapsille kerrottiin, että isä oli kuollut sydänkohtaukseen, heitä haluttiin suojella, olihan asia iso järkytys.

Mutta isä oli myös aikansa julkkis, ja jonkun ajan kuluttua lehdessä julkaistiin runoilijaystävän teksti, jossa tapahtuma ruodittiin yksityiskohtaisesti. Johannes sanoo, että eihän sitä lapsena ymmärtänyt, että mikä itsemurha edes on, mutta sen tajusi, että jotakin häpeää siihen liittyy.

Lapsuus oli silti onnellinen ja turvallinen, siitä pitivät naiset huolta. Johannes maistoi alkoholia ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja se tuntui hyvältä. Ujosta pojasta tuli rento ja suosittu.

"Minusta tuli alkoholisti heti siinä ja silloin", Johannes kertoo.

"Vaikea sanoa, mikä on isän perintöä, mikä jotakin muuta, mutta aika pian ihanan juomisen vastapainoksi alkoi ilmaantua ahdistus ja masennuskin. Juominen sopi eikä sopinut."

Vihainen kaikille ja kaikesta

Onko taiteilijamyytti vain toinen nimi itsekkyydelle ja vastuuttomuudelle?

Johannes pääsi opiskelemaan näyttelijäksi ja päätti, että siihen kouluun hän ei selvin päin mene. Hän muistelee istuneensa kapakoissa, halveksineensa keskinkertaisuutta ja arvellut elävänsä korkeintaan kolmikymppiseksi. Patsas toki pystytettäisiin hänen muistokseen.

"Vastaus kysymykseen siis ainakin osittain kyllä", Johannes sanoo.

Johannes kuitenkin raitistui. "Helppoa se ei ollut, sikiöasennossa kämpän lattialla kimppuun alkoivat käydä vihan tunteet. Olin vihainen kaikille ja kaikesta", Johannes sanoo.

"Toisaalta, tunteista puhuminen ei ole minulle ollut koskaan vaikeata, ja jo ennen raitistumista olin hakeutunut terapiaan. Siellä sain vatvoa ja velloa ja se vain osaltaan lisäsi itsekkyyttä ja itsesääliä ja uusia syitä juomiseen löytyi joka istunnolla", Johannes muistaa. Vasta vertaistuki auttoi eteenpäin.

Valon ja ihmeen mahdollisuus

Iso käännekohta elämässä oli näyttelijän työstä luopuminen. Kahden näyttelijän ja kahden lapsen perheessä yhteinen aika oli kortilla ja Johannes sanoo, ettei halunnut olla lapsille poissaoleva isä. Viimeisenä työnä oli kuitenkin isä-Lahtelan teksteihin perustuva työ.

"Se oli jonkinlainen isän selätys", Johannes sanoo. "Itkin ja raivosin harjoituksissa, mutta jotakin tuli päätökseen. Ehkä joku ymmärrys, sovintokin."

Aluksi raittius sujui, mutta muutaman vuoden päästä tuli kriisi. Johannes sanoo, että juominen olisi voinut alkaa uudestaan, ellei hän olisi löytänyt omaa polkuaan kohti hengellisyyttä. Hän ajattelee, että loppujen lopuksi alkoholismi on erityisesti sielun tyhjyyttä. Miten hoitaa rikkinäistä sisintä, voi kysyä.

Johannes oli nuorena eronnut luterilaisesta kirkosta, liittynyt uudestaan, mutta eniten alkoi vetää puoleensa ortodoksinen kirkko. Edesmenneestä ohjaajalegendasta Kalle Holmbergistä tuli Johanneksen ortodoksikummi ja opastaja, ja nyt Johannes toimii myös sivutoimisena pappina.

Johanneksen mielestä ilman hengellisyyttä ei voi parantua alkoholismista. Mutta mitä se hengellisyys oikein on? Se on eri asia eri ihmisille, ja ketään ei voi pakottaa tiettyyn muotiin tai suuntaan. Jokaisen on löydettävä oma tiensä, ikään kuin oma kappelinsa. Se voi olla luonto, se voi olla hiljaisuus, se voi olla kirkko. Valon ja ihmeen mahdollisuus on jokaisessa.

Kommentit