Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä. #musiikinkevät1918
Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola kirjoitti päiväkirjaansa helpottuneissa tunnelmissa. Pesola oli kuullut saksalaisten joukkojen nousseen maihin Hangossa ja lähestyvän Helsinkiä. Saksalaiset osallistuivat sisällissotaan valkoisten puolella. Helsinki oli ollut sodan alusta tammikuun lopulta asti punaisten hallinnassa.
”Ensimmäinen kevätsade. "Vapauden" viimeinen kukka. Se on jo ilmassa, Eläköön!! Isän "munaus" viime hetkessä.
Jo toissa yönä kuulin sateen ripsutusta ikkunalautaani vasten. Se oli alkusoittoa viime öiselle runsaalle kasteelle. Luonto vaatii elämää, pois kuoleman hyiset henget, kaikotkoon saastainen lumi, rosoinen jää, puhjetkoon nurmi nukkaan, meri siintoon.
Poistukoon veren peikot isänmaamme ihanista maisemista. Tulkoon uusi elämä, kevät, vapaus! Käytäntöä palvelee sade sillä, että heikentää jäät saksalaisten tulla.
Ja he tulevat! Se soi ylhäällä, alhaalla, ilmassa, maankamarassa. Eilen klo 6 tuntui ankara jysähdys maanpinnassa, vähän jälkeen toinen ja klo 11 kuuluu olleen mahtava pamaus, vaikken siihen herännyt, perin uupuneena, kun nukuin jo 1/2 10 i.p.
Englantilaiset räjäyttelivät omia vedenalaisiaan, koska saksalainen laivasto jo liikehtii Suomenlahdella.
Eilen nähtiin myös matalalla vinhasti liikkuva saksalainen lentokone, joka sunnuntaisen ilmoituksen mukaan oli enteenä sotatoimien alkamisesta Hangossa. Samalla se tutki asemapaikkoja, varsinkin Santahaminassa. Ja nyt ovat saksalaiset maajoukot - noin divisioona - jo Karjaalla. Varmuuden takaa se seikka, etteivät Turkuun enää junat kulje.
Pistäydyin Fazerilla. Aivan täynnä oli kahvila "vastavallankumouksellisia". Iloinen, harvinaisen vilkas puheensorina täytti salin. Kaikkien katseet olivat kirkkaat, hymy suupielissä, liikkeet keveät. Tieto on levinnyt, kaikki vapauttaen.
Suurelta helpotukselta tuntuu tämä senkin takia, että tämänpäiväinen lehti kuuluttaa, että huomisesta klo 10 a.p. otetaan väkisin miehiä punakaartiin varustustöihin etupäässä "joutilaasta katuyleisöstä". Tämä on jo äärimmäisen hävyttömyyden huippu. Ei löydä sanoja moisen "vapauden" kuvaamiseksi. Toverit todella antavat viheliäisen kuvan "ihannevaltiostaan".
Olisi tämä viimeinen röyhkeys saanut jäädä tekemättä. Mutta ehkä huomispäivä tuo jo muutakin mukaan kuin pakollisen "työhön" oton. Niin ainakin tuntuu paikallisen esikunnan julistuksista tämän päivän lehdissä. Ei tosiaan jaksa olla sosialisti, nykyiset esikuvat heidän vallastaan silmien edessä.
Turkulaiselta kauppias H. K:lta kuulin äsken kuivahkon uutisen Turusta. Vallankumoukselliseen sikäläiseen kansakoulujohtokuntaan oli valittu tohtori Boldt, op. Horsma ja isä. Johtokunta kutsui opettajat kokoukseen. Ei yhtään sielua mennyt.
On omituista, että isä on antautunut urheilijain kelkkaan viime tingassa. Tämä voi olla virkansa meno, ehkä myös eläkkeensä, sillä isä olisi kohta ollut täysin palvellut. Mutta tämä ei olisi ensikerta, jolloin isä laski väärin!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 5. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
