Voiko alkoholi auttaa luovaa ihmistä olemaan vielä luovempi tai ei-luovaa pääsemään edes alkuun? Historiasta löydämme taiteilijoita, joille alkoholi oli melkeimpä tavaramerkki, mutta onko alkoholla osuutta luomisprosessissa? A-klinikan toimitusjohtaja ja johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki vastaa.
Suomalainen kirjailija ryyppää ja kirjoittaa, taiteilija ei saa siveltimestään vetoakaan, ellei ota kossupaukkua, muusikon elämään nyt vain kuuluu alkoholi. Onko kaikki taiteemme juoppoa? Parantaako alkoholi luovuutta?
Suomalaiseen taiteeseen on yleisesti liitetty myytti, jonka mukaan kaikki taiteilijat ovat jollakin tavalla alkoholiongelmaisia. Kun katsomme taaksepäin historiaan, löydämme muun muassa kirjailija Pentti Saarikosken, jonka väitettiin aloittavan aamunsa pullollisella raakaa Koskenkorvaa.
Nykypäivän taiteilijoita tutkaillessa väitteet alkoholin liikakäytöstä eivät tunnu enää pitävän paikkansa. Herää kuitenkin kysymys, parantaako alkoholi luovuutta, jos sitä kerran taiteilijapiireissä on runsaasti käytetty?
Taiteilijat eivät ole poikkeus
A-klinikan toimitusjohtaja ja johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki tekee työtä muun muassa alkoholiriippuvaisten kanssa. Hänen vastaanotollaan on käynyt myös taiteilijoita.
Simojoki on vahvasti sitä mieltä, ettei alkoholilla ole mitään tekemistä luovuuden tai taiteilijoiden kanssa. Kyseessä on hänen mielestään suomalainen myytti.
– Mielestäni pitäisi kysyä, onko tämä ilmiö maailmanlaajuinen vai pelkästään suomalainen. Uskallan väittää, että taiteilijat käyttävät alkoholia ihan yhtä monenlaisista syistä kuin kuka tahansa, Simojoki pohtii.
Simojoki jatkaa, ettei taiteilijoiden keskuudessa ole alkoholisteja sen enempää kuin muissakaan ammattiryhmissä.
– Maailmalla ei ihannoida samalla tavoin alkoholin ja luovuuden liittoa kuin Suomessa. Ei pidä olla rappiolla ollakseen taiteilija ja tämä alkaa pikkuhiljaa näkyä myös täällä Suomessa. Porukka on raittiimpaa, kun vaatimustaso myös taiteilijamaailmassa kasvaa.
Kyseessä on Simojoen mukaan myös genrejen välinen ero. Tietyt taiteilija-ammatit liitetään alkoholiin helpommin.
– Balettitanssijat ja tekstiilitaiteilijat ovat myös taiteilijoita, mutta ei heistä ole samanlaista kuvaa kuin esimerkiksi kirjailijoista tai muusikoista, Simojoki huomauttaa.
Hiprakassa voi välähtää
Alkoholin vaikutusta luovuuteen voi verrata sosiaaliseen kanssakäymiseen. Parin viinilasin jälkeen keskustelu tuntuu yleensä luontevammalta, juttua syntyy, eikä jännitä. Sama pätee luovuuteen.
– Tiedetään, että 0.5 - 0.7 promillea veressä on sopivin taso sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Sitten kun sen yli mennään, jutut ovat hyviä yleensä vain omasta mielestä, Simojoki kertoo lopuksi hieman hymyillen.
Jos vähemmän luovalle antaa alkoholia, tuleeko hänestä siis luovempi?
– Pikemminkin ei-luova ihminen saattaa vaikuttaa luovemmalta, kun ajattelun estoisuus laskee. Alkoholi ei kuitenkaan tee kenestäkään luovaa.
Alkoholi kuihduttaa luovuuden kukan
Simojoen mukaan hänen vastaanotolleen hakeutuvat taiteilijat kertovat luovuuden tukahtuneen jopa tyystin alkoholin käytön seurauksena. Alkoholi on muodostunut riippuvuudeksi, jolloin se estää työn tekemisen.
Luominen ei onnistu, kun riippuvuus syntyy ja alkoholi alkaakin hallita käyttäjäänsä.
– Jokainen meistä alkoholisoituu, jos juo riittävän säännöllisesti ja riittävästi omaan geneettiseen taustaansa nähden. Jos vetää kymmenen vuoden ajan tuopin päivässä, alkoholisoituu, mutta hitaammin kuin kossupullon päivässä juomalla, Simojoki lataa.
Tällä faktalla ei tosin ole mitään tekemistä luovuuden kanssa. Sama kaava toimii aivan kaikille.
– Alkoholimolekyyli on siinä mielessä haasteellinen, että sillä ei ole aivoissa omaa reseptoria, johon se voisi kiinnittyä, jolloin se vaikuttaa kaikkialla. Sen vuoksi myös kysymys siitä, edesauttaako alkoholi luovuutta, on hyvin kyseenalainen. Kun mennään yli 0.5 - 0.7 promillen, luominen ei enää onnistukaan, kun alkoholin aivoja lamaava vaikutus korostuu.
Luovuus tarkoittaa rutiineista irrottautumista, mikä ei kovassa humalassa ole mahdollista. Simojoki antaa käytännön esimerkin.
– Esimerkiksi tutun reitin ajaminen humalassa onnistuu vielä suurimmalta osalta rutiinilla, mutta sitten, kun tielle juokseekin lapsi, aivot eivät enää osaakaan toimia joustavasti onnettomuuden ehkäisemiseksi, Simojoki demonstroi.
Jos siis mieleen tulee boostata luovuutta alkoholilla, mietipä vielä kerran.
– Luovat ihmiset eivät kuluta alkoholia sen enempää kuin muutkaan, eikä luovuus aja alkoholin pariin. Pieniä estoja alkoholi voi poistaa, mutta säännöllisesti käytettynä edessä voi olla ongelmakäyttö, joka ei olekaan sitten se ruusuisin tie, Simojoki summaa.
