Jouni Munukka
Yle
MOT:n juttu imatralaisen sähköalan opiston ongelmista synnytti laajan keskustelun ammattikoulumaailmassa. Kentältä tuleva viesti on selvä: opettajat pelkäävät samanaikaisen säästämisen ja uudistamisen ajavan monen ammattikouluopiskelijan pahaan syöksykierteeseen.
MOT julkaisi viikko sitten artikkelin, jossa ammattikoulu Sampossa työskennellyt opettaja Kai Behm ja toinen opettaja kertoivat pahoista ongelmista koulun Imatralla toimivassa sähköalan yksikössä.
Behmin huoli on tiivistetysti se, että tutkintotodistus kirjoitetaan sellaisillekin oppilaille, joilla ei ole edes perusosaamista sähköalasta. Opettajia painostetaan päästämään nuoret läpi kursseista täysin puutteellisella osaamisella alalla, jossa virhe voi tarkoittaa hengenvaaraa itselle tai muille. Lisäksi murhetta herättää se, että moni nuori ei työllisty koulusta oppimillaan taidoilla ja voi syrjäytyä. Aluehallintovirasto on varoittanut oppilaitosta koulutuksen tason vaarantumisesta jo viime vuonna.
Kursiivilla kirjoitetut ovat lainauksia ammattikouluväeltä.
”Ihan sama meininki on lähihoitajakoulutuksessa. Raha ratkaisee. Rehtorin mielestä riittää jos nippanappa saavutamme T1-tason. Se on hädin tuskin 50% osaamisesta. Eli aika hirveää on osaamisen taso. Karrikoiden, riittää kun joka toisen kohdalla lääkkeet menee oikein.” – Ammattikoulun opettaja
Behmille on jutun julkaisun jälkeen satanut palautetta.
”Oppilaat ja opettajat ympäri Suomea ovat soittaneet minulle erityisesti terveydenhoidon ja tekniikan aloilta. Kaikki sanovat samaa: valmistuneiden osaamisen taso ei ole lähimainkaan sitä kuin viisi vuotta sitten. Oppilaat pitää laittaa työharjoitteluun ilman perustaitoja ja kenelläkään ei ole työelämässä aikaa opettaa näitä hommia. Saamiani puheluita ei lasketa enää kymmenissä, Behm sanoo.
”Itse jo armeijaikäisen pojan äitinä olin erittäin huolestunut siitä, miten vaikea näiden nuorten oli aikanaan saada oman alan työharjoittelupaikkaa. Yritykset eivät ottaneet vastaan ja moni sähköalan opiskelija teki harjoittelun ihan toisissa hommissa. – Ammattikoulun käyneen äiti, Etelä-Pohjanmaa
MOT:n juttu on herättänyt runsaasti keskustelua myös Ylen sivuilla, Facebookissa ja nuorten suosimassa keskustelupalvelu Redditissä. Olen itse saanut lukuisia sähköposteja oppilailta, opettajilta ja työnantajilta sekä haastatellut yli kymmentä ammattikoulun opettajaa.
”Teoriaopetuksen taso on ollut yleisesti alhaista. On vain annettu tehtävävihko käteen ja käsketty palauttamaan jakson lopuksi. Vihkoissa on vanhentuneita tehtäviä. Opetusta tai taustamateriaalia kirjallisiin tehtäviin on hyvin puutteellisesti. ”Minun pitäisi olla valmistunut kahden kuukauden päästä, mutta en koe olevani läheskään tarpeeksi ammattitaitoinen töihin.” – Ammattikouluopiskelija, Jyväskylä
Viesti on sama: moni ammattikoulu ympäri Suomen on erittäin suurissa vaikeuksissa ja eniten kärsivät nuoret opiskelijat. Moni opettaja ei uskalla tuoda epäkohtia julki kouluissa kireän ilmapiirin, painostuksen ja potkujen pelon takia.
Säästöt ja mittava uudistus – mahdoton yhtälö?
Suomen nuorista 44 prosenttia käy ammatillisen koulutuksen. Opetus- ja kulttuuriministeriö teki MOT:n pyynnöstä laskelman siitä, kuinka paljon nykyinen ja edellinen hallitus ovat yhteensä leikanneet ammatillisen koulutuksen rahoitusta.
Vastaus: Vuosina 2012–2017 ammattikoulutuksesta leikattiin jopa 379 miljoonaa euroa. Ammattikoulujen valtiolta saama rahoitus on siis pienentynyt viidessä vuodessa 19 prosenttia.
”Poikamme valmistui sähköasentajaksi 2013 ja kelvottoman koulutuksen sai. Hänellä ei ole ollenkaan ammatillista itsetuntoa sähköasentajan osaamisen suhteen, sinänsä ihan aiheesta. Hän ei itse edes hakeudu niihin töihin, kun ei osaa. Kyllähän siinä opiskeluaika meni hukkaan.” – Ammattikoululaisen äiti, Jyväskylä
Vähentynyt lähiopetus ja lisääntyvä työssäoppiminen ovat suurimpia huolenaiheita. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n mukaan lähiopetusta – siis opettajan johdolla luokkahuoneessa tai työtilassa tapahtuvaa opetusta – on monessa ammattikoulussa tarjolla enää alle 20 tuntia viikossa. Paikoin luku on pudonnut jopa 14 tuntiin. Koulua saattaa siis olla vain muutama tunti päivässä ja joinakin päivinä ei ollenkaan. Loppu on erilaista itseopiskelua, kuten verkkosivuille ladatun oppimateriaalin avulla tapahtuvaa harjoittelemista.
”Olen ollut vastaanottamassa näyttöjä Turun seudulla. Kun sama sähkösankari tulee kolmatta kertaa näyttöön ja mitään ei osaa, niin siinä vaiheessa tulee linjan johtajalta käsky hyväksyä näyttö, että saadaan rahat opiskelijasta. En voinut toimintaa hyväksyä eli enpä enää ota näyttöjä vastaan” – Ammattikoulun opettaja, Turun seutu
Samaan aikaan käynnissä on ammattikoulureformi, joka astui voimaan kuluvan vuoden alussa. Se on hallituksen kärkihanke ja yksi suurimmista mullistuksista suomalaisen koulutuksen historiassa. Reformin yksi päätavoite on se, että nuoret oppivat työssään tarvittavia taitoja entistä enemmän työpaikoilla.
”Toimin yrittäjän ruoka-alalla ja olen ottanut työharjoittelijoita keittiööni. Opiskelijan suusta olen kuullut, kun hän halusi vaihtaa työharjoittelupaikkaa minun luokseni, kun hän sai edellisessä paikassa vain lämmittää puolivalmiita ruokia, eikä päässyt tekemään mitään ns. valmistukseen liittyvää. Silti hän sai hyväksytyn arvosanan tuosta kurssista, kun hän oli käyttänyt lähinnä uunia ruoan lämmittämiseen” – Ravintola-alan yrittäjä
Ammattikoulujen saamaa rahoitusta myös muutetaan niin, että koulut saavat jatkossa 35 prosenttia rahoituksestaan oppilaiden suorittamista tutkinnonosista. Oppilaiden työllistymisen ja oppilaitoksen saaman palautteen osuus rahoituksesta on 15 prosenttia.
”Viisi oppilasta oli viettänyt aikaansa koulussa vain 20 prosenttia siitä ajasta jota lukuvuodessa käytetään. Näille oppilaille olisin ilman muuta antanut hylätyt, mutta niitä ei saanut antaa.” – Ammattikoulun opettaja, pääkaupunkiseutu
Opettajat pelkäävät ammattikoulutuksen kurimusta
Ammattikoulutuksen uudistaminen jatkuvasti muuttuvan työelämän paineessa on ehdottomasti tarpeellista, mutta mikä on säästöjen hinta? Liian kova, jos uskomme koulutuksen ammattilaisten palautetta.
”Ainakin Sastamalassa on ihan samantyyppinen tilanne. Koulua taitaa käytännössä olla kolme päivää viikossa. Poikani opiskelee sähköalaa. Hän on kertonut että sitten kun näitä lähipäiviä on, niin monesti opettajat ovat kokouksissa, kun he eivät enää muuten ole samaan aikaan paikalla.” – Ammattikoululaisen isä, Sastamala
Pelko on tämä: Satojen miljoonien eurojen säästöjen takia lähiopetusta ja opettajien määrää on ammattikouluissa vähennetty, mikä romahduttaa nuorten mahdollisuudet oppia ammattiinsa kuuluvia perustaitoja.
Reformin myötä vastuu kouluttamisesta on entistä enemmän työpaikkojen harteilla, mutta yrityksillä ei ole aikaa tai rahaa kouluttaa ammattilaisia entistä heikkotasoisimmista oppilaista. Lisäkäsistä tulee lisärasite.
”Tämä on vaikea asia opettajille eivätkä kaikki edes myönnä (tai tiedosta?), että he kirjaavat suorituksia luvattoman vähällä osaamisella. Maalaisjärkikin sanoo, että vähemmällä opetuksella ja harjoittelumäärällä ei vaan ole mahdollista saavuttaa enemmän osaamista.” – Ammattikoulun opettaja, Helsinki
Nuori ei opi ammattiaan kunnolla koulussa tai työpaikalla, mutta jo valmiiksi kituuttavat koulut saavat entistä suuremman osan rahoituksestaan tutkintosuorituksista. Tämä voi kannustaa pitämään löysää seulaa näyttötöiden eli oppilaiden osaamista mittaavien kokeiden arvioinnissa.
Lopulta kouluista saattaa valmistua nuoria, jotka voivat tietyillä aloilla olla heikon ammattitaidon takia vaaraksi itselleen tai muille, tai jotka eivät saa työtä ollenkaan.
Ammattikouluopettajilta, oppilailta ja työantajilta tulevan viestin mukaan kyseessä ei ole kauhuskenaario, vaan pikemminkin trendi, johon moni ammattikoulu on jo luisumassa.
