Hyppää pääsisältöön

Mörköoopperan ilahduttavan raikas paluu

Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa riemuitsee Mörkö eli Sanna Majuri.
Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa riemuitsee Mörkö eli Sanna Majuri. Kuva: © Tom Röllich Mörköooppera

Helsingin Kaupunginteatterin Mörköooppera on valloittava ja värikäs juttu, jossa Mörkönä säteilee Sanna Majuri. Marjatta Pokelan liki 40 vuotta sitten julkaistut laulut tuntuvat raikkailta. Katsomossa on hauskaa, ja niin tuntuu olevan näyttämölläkin.

Olin 9-vuotias, kun Mörköooppera ilmestyi vuonna 1980, joten ehdin saada täyden annoksen Mörkölauluja lapsuudessani. Suurin hitti, Mörkö se lähti piiriin, kaikui joka pihassa, kerhossa ja luokkahuoneessa läpi 1980-luvun.

Tarinassa utelias Mörkö lähtee pohjoisesta satumaailmasta ihmisten luo. Mörkö suuntaa ensin Ouluun ja ihmislasten kouluun, ja lopulta Sutti-suden kyydissä Helsinkiin asti. Vastaanotto on tyly ja Mörölle tulee suru: lumiukko pitää siivota parkkipaikalta, ratikkaan ei pääse, eikä presidentinlinnaankaan. Ihmekös että Mörkö päättää palata kotiin.

Huvittava oivallus iskee – olen yläsavolaisesta pikkukylästä kotoisin, ja Mörkö ehti aikoinaan visiitille Helsinkiin ennen minua! Nyt olin katsomossa 6-vuotiaan kuopukseni kanssa, hänelle Mörön seikkkailujen maisemat ovat tietysti tuttuja ja kotoisia.

Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa Heikki Sankari, Sofia Hilli, Leena Rapola, Sari Haapamäki
Muhkeat mummot ja rohkeat linnut Kauppatorilla. Kuvassa Heikki Sankari, Sofia Hilli, Leena Rapola, Sari Haapamäki Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa Heikki Sankari, Sofia Hilli, Leena Rapola, Sari Haapamäki Kuva: © Tom Röllich Mörköooppera

Omille lapsilleni en ole tullut soittaneeksi Pokelan klassikoksi muodostuneita mörkölauluja. Virhe! Onneksi aloitimme edes nyt; valmistauduimme kuopuksen kanssa esitykseen kuuntelemalla alkuperäisiä tulkintoja oopperan lauluista, ja niiden maailma ja huumori upposivat lapseen välittömästi. Vastedes taatusti kuunnellaan näitä lauluja.

Kaupunginteatterin näyttämösovituksessa laulut kulkevat kekseliäästi ja rennosti tarinan tukena. Varsinkin ensimmäinen puoliaika on silkkaa riemua, toisella puoliajalla dramaturgia on vähän löysempi.

Pokelan laulut eivät ole vanhentuneet pätkääkään, vaikka presidentinlinnan ikkunassa kurkkiva ukko onkin vaihtunut monet kerrat, ja ollut välillä akkakin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa Sanna Majuri, Heikki Sankari –
Mörkö ja ope rokkaavat! Kuvassa Sanna Majuri ja Heikki Sankari. Helsingin Kaupunginteatteri – Mörköooppera – Kuvassa Sanna Majuri, Heikki Sankari – Kuva: ©Tom Röllich Mörköooppera

Sanna Majuri on täydellinen Mörkö. Herttainen, vekkuli, kumma pikku otus. Ei yhtään pelottava, mutta sopivasti jännä.

Kaupunginteatterin näyttelijät ja tanssijat ovat muutkin kujeilevassa menossa täysillä mukana. Pienimmätkin piipahdukset näyttämöllä tehdään iloitellen.

Sanna Majuri on täydellinen Mörkö.

Koko työryhmä on samassa juonessa mukana: kaikki mitä näyttämöllä tapahtuu, liikkuu, kuuluu ja näkyy, tuntuu juuri oikealta, satumaisen hupsun mörkömäiseltä.

Eniten tykkäsin, Mörön lisäksi, Tirriäisistä! Kerrassaan rakastettavaa, supisevaa sakkia.

Kuvassa Sari Haapamäki, Heikki Sankari, Sofia Hilli, Marjut Toivanen, Tiina Peltonen.
Tirriäiset eivät keksi miten saataisiin omena puusta. Otuksia esittävät Sari Haapamäki, Heikki Sankari, Sofia Hilli, Marjut Toivanen ja Tiina Peltonen. Kuvassa Sari Haapamäki, Heikki Sankari, Sofia Hilli, Marjut Toivanen, Tiina Peltonen. Kuva: © Tom Röllich Mörköooppera

Kun kyselin esityksen jälkeen kuopukselta kokemuksesta, hän käytti useasti sanaa ”hassu”. Mörkö oli hassu, Ville ja Kalle olivat hassuja. Se oli hassua, kun Mörkö ja opettaja rokkasivat, ja taivaalta tippui omenoita. Erityisen hassua oli tietysti lapsesta (ja aikuisesta) se, kun Möröltä pääsi Eduskuntatalossa paukku.

Ainoa kriittinen huomio lapselta tuli musiikin voimakkuudesta – tässä olen samaa mieltä. Varsinkin sähkökitara ja rumpusoundit soivat useasti turhan lujaa.

Pokelan musiikki on hurmaavaa ja, no, hassua, ja hetkittäin musiikin sävykäs huumori oli hukkua sähköiseen pauhuun. Muuten kyllä pidin kovasti Lauri Schreckin sovituksista ja soitosta. Parhaita hetkiä olivat ne, kun Schreck soitti kannelta tai näppäili kitaraa, soitti ja lauloi kevyesti sekä kekseliäästi.

Syksyksi pukeutunut tanssija, hiuksissaan värikkäitä lehtiä. Kuvassa Sofia Hilli.
Kun syksyn tuuli ujeltaa, Mörköä paleltaa. Syksynä tanssii Sofia Hilli. Syksyksi pukeutunut tanssija, hiuksissaan värikkäitä lehtiä. Kuvassa Sofia Hilli. Kuva: © Tom Röllich Mörköooppera
Pulleapyllyisiä torimummoja ja hurmaavia Tirriäisiä olisi voinut katsella vaikka kuinka!

Itselleni kaikkein mieleenpainuvinta esityksessä ehkä kuitenkin ovat puvut ja maskeeraukset. Alisha Davidow on vastuussa puvuista, Jutta Kainulainen naamioinnista, ja miten upeaa työtä he ovatkaan tehneet. Näitä pulleapyllyisiä torimummoja ja hurmaavia, harsoisia Tirriäisiä olisi voinut katsella vaikka kuinka!

Lapseni sanoi illalla kotona, että mennään Mörköoopperaan toisenkin kerran. Kun kysyin, mitä hän erityisesti haluaa nähdä uudestaan, lapsi näytti sormillaan: ne hienot viivat silmien ympärillä.

Tanssijat esittävät pimeässä kaahaavia autoja Mörköoopperassa.
Helsingin liikenne on liikaa potkulaudallaan rullailevalle Mörölle. Tanssijat esittävät pimeässä kaahaavia autoja Mörköoopperassa. Kuva: © Tom Röllich Mörköooppera


Helsingin Kaupunginteatteri: Mörköooppera.
Laulujen sanat ja musiikki Marjatta Pokela. Näyttämösovitus Merja Turunen, Kimmo Virtanen ja Jyrki Karttunen. Ohjaus Kimmo Virtanen. Musiikin sovitus ja toteutus Lauri Schreck. Koreografia Jyrki Karttunen. Lavastus ja puvut Alisha Davidow. Valosuunnittelu William Iles. Äänisuunnittelu Aleksi Saura. Naamiointi Jutta Kainulainen. Näyttämöllä: Sanna Majuri, Lauri Schreck, Tiina Peltonen, Sofia Hilli, Heikki Sankari, Sari Haapamäki,
Leena Rapola, Marjut Toivanen. Ensi-ilta pienellä näyttämöllä 22.3.2018.

Korjaus 5.4.: Naamioinnit on suunnitellut Jutta Kainulainen, ei Alisha Davidow.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.