Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin. #musiikinkevät1918
Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola merkitsi huhtikuun 5. päivänä päiväkirjaansa lehtiuutisen, joka merkitsi käännekohtaa sodassa; punaisten ylin johto eli Suomen kansanvaltuuskunta jätti pääkaupungin ja siirtyi Viipuriin.
”Emäntäni hyvyys. Musiikkiopistolaisidiootit. Huipputila.
Päätin eilen ensi kertaa eläissäni mennä seisomaan kööhön, sillä mulla ei ollut yhtään leipää. Kööt ovat olleet ylen pitkiä. On sataa ropsutellut. Useita tunteja ovat ihmiset seisoneet, saaneet yskää, nuhaa.
Päätökseni estyi, sillä viime tingassa tuli hätään emäntäni. Hän lupaisi panna poikansa seisomaan. Minä lupasin maksaa poikaselle ja olin tyytyväinen. Kolmen tunnin seisomisen jälkeen sai poika kaksi lämmintä ruisleipää. Pitelin niitä käsissäni kuin aarteita, hyväilin silmilläni kuin lempilasta.
Emäntäni auttavaisuus ei päättynyt tähän. Vähän ajan kuluttua tuli hän huoneeseeni ja ilmoitti saaneensa ostetuksi pari kiloa juustoa. Siitä hän luovutti minulle 1/2 kiloa. Otin vastaan, en tiennyt miten kiitollisuuttani osoittaa.
Mutta yllätykset jatkuivat. Hetken perästä ilmestyi rouva taas huoneeseeni lautasella iso möhkäle voita, joka nyt on kullan arvossa, jota en ole nähnytkään moneen viikkoon. Rouvani tarjosi sitä mulle ilmaiseksi lämpimän leivän päälle. Hänen miehensä oli saanut vähäsen voita mailta hommattua. Kyyneleet tahtoivat kihota silmiini.
Miten palkitsen emäntääni. Miten voin kyllin korkealle arvostaa hänen sydämensä avuja. Hänen miehensä ansaitsee huonosti ja 6:n risaisen lapsen kera asuvat yhdessä huoneessa ja minä yksin suurellisesti suuremmassa huoneessa.
Päätin omistaa hänelle muistoksi Työväenlaulun "Jos saisi pois." Ehkä siten vapaudun kiitollisuuteni liiasta painolastista.
Tänään on jatkunut emäntäni rajaton sydämellisyys. Äsken istuessani pianon ääressä ehätti rouva pienen pussin kanssa huoneeseeni. Käheä-äänisenä hän selitti saaneensa mulle ryynejä vähäsen. Hän oli seisonut köössä 6 - sanoo kuusi - tuntia. Siinä oli hän menettänyt puheäänensä. Herneitä, joita hän oli kööttänyt, ei hän saanut. Ne loppuivat juuri hänen nenänsä edestä. Tarjosin maksua seisomisesta. Hän ei ottanut vastaan.
Sitä vastoin hän seuraavalla käynnillään teki entistä suuremman yllätyksen, toi lasin maitoa. Sain aivan pienen herkkuaterian, voileipää, juustoa ja maitoa. Maistumista en kykene sanoin kuvaamaan. Maitoa, jota en ole juonut 2:een kuukauteen, oikeastaan olisi pitänyt pitää katseltavana jonkun aikaa.
Emäntääni kunnioitan. Ja tällaisia sydämiä, luonteita löytyy heidän joukossaan paljon. Kirous heidän sortajilleen. Koska löydän rikasten joukosta tällaisen yksilön? Tuskin koskaan.
Äsken syödessäni Vellinillä sain nähdä vastenmielisen kohtauksen. Emännän palvelijattaret olivat torilla kööttämässä. Neidin piti yksin hoitaa tarjoilu ja keittiöpuoli. Tarjoileminen kävi luonnollisesti hitaasti. Syötävänä ei ollut muuta kuin silliä ja silakkaa.
Musiikkiopistolaissakki, vilkuileva kana, klani laulaja ja housuissa kulkeva tenoriääninen naisnaamainen mamselli ottivat tilaisuuden sopivaksi leikinlasku- ja pilkkapaikaksi. Juttelivat ensiksi kaikenlaisia tyhmiä tyytymättömyysvitsejä. Lopuksi "daami" jätti sillinrepaleensa syömättä, pani leivän taskuunsa ja lähti mielenosoituksellisesti pois. Me muut vaitiollen tuomitsimme moisen typeryyden ja loukkaukset neitiä kohtaan.
Toivon, että piimäsuu nuorukainen vielä joutuu sellaiseen asemaan, että sillikin kelpaa, jotta hän oppii oikein ymmärtämään suhteensa aikaan, itseensä ja emäntäänsä!
Lehdet ilmoittavat Hangossa nousseen maihin vain 400 valkokaartilaista, jotka "helposti karkotettiin". Mutta korvapuustina tälle "tiedolle" ovat monet tosiasiat. Rantatieliikenne Turkuun on pysäytetty. "Senaatti" on siirtynyt Viipuriin ja kaikki työt kaupungissa on lopetettu.
Tänään alkaa myös töihinotto pakolla. Määräyksen vaikutukset näkyvät selvästi kadulla. Herrasmiehen näköisiä vain siellä täällä ja nekin kiireessä menossa ja kahviloissa on hyvä tila. Minä liikuin ulkona vapaasti ja istahdin Blomqvistillakin. Yritän uhmata "lakia" Työmiehen toimituskortillani.
Jännityksentapaisella odotetaan, mitä tuleman pitää. Esimakuna kuultiin taas noin 1/2 juhlallinen täräys mereltä. Kai taas joku laiva pohjaan?!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 6. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
