Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin. #musiikinkevät1918
Maaliskuun viimeisenä päivänä työväenmusiikkimies Väinö Pesola oli kuullut huhun, jonka mukaan eräs Reaalilyseon vangeista olisi kuollut syöpäläisten kynsiin.
Pesola oli kuitenkin tavannut kadulla itse Aarre Merikannon isän Oskar Merikannon, joka oli kertonut olevansa kirjeenvaihdossa poikansa kanssa ja tiesi, ettei heillä ollut mitään sanomista eikä valittamista siellä oloa vastaan.
Aarren kirje kotiin todisti samaa: "Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole."
Aarre Merikannon huonetoveri luokassa III B, Henrik Lindeberg, havainnoi ympäristöään omalla lämpimän ilkikurisella tavallaan. Kertoessaan päiväkirjassaan tavallisesta päivästä vankilassa, pääsi Aarre Merikanto mukaan huoneen hannuhanhena:
"Merikanto varasi päiväpaikkansa luokan nurkasta sikari suussaan ja luki kirjoja."
"Hänellä oli aina tuuria. | Ajasta ja paikasta riippumaton Merikanto sai ruokapöydässä suurimman leipäpalan, Karrakoski pienimmän. | Postinjaossa osasto Halinen - Hovinen - Merikanto sai kaakao-, sokeri- ja hunajalähetyksiä. | Erään kerran Merikanto sai nimipäiväkukan ja nuuhki sitä tyytyväisenä."
Ruots.realilyseo
Rakkaat omaiset!
Kiitokset sikaarilaatikosta, pussista, Bahrin kirjasta ja kirjeestä! Saimme tänään kaikki pienoisen pussin kaakaota, ties keltä ja pistimme poskeemme kiivaasti.
Non parlez vouz bekannten jüngling missään muodossa.
Onko viime kerralla lähettämäni sävellykset minkään arvoisia? On totisesti hauskaa joskus saada itse kuulla, että minkämoisilta kuuluvat!
Eilen saamani saksalaiset kirjat olivat oikein intresantteja ja Koskenniemen Quartier latinissa ei yhtikäs hullumpi.
Eilen oli mulla siivoomisvuoro aamulla ja hyvin sitä tomut ja roskat lakaisin. Pokko juuri jäi vuorostaan siihen souviin, kun muut olemme koridoorissa sillä aikaa.
Kylläpä taasen aurinko paistaa kaunihisti. Kuinka toivoisinkaan ulos kävelemään, pistäytyä á la cafe ja sen semmoista, ja kotio tietenkin eniten.
Salissa kait on kaunista, kun aurinko sitä paahtaa… Vetäytyä omaan poksiinsa työhön, mummon kamariin kahville jne. Kaikenmoista näin muistuu mielehen.
Pirteinä olemme kaikkien 8:n miehen voimalla pysyneet, aikaa työllä ja pakinalla lyhennellen, tuloksella, ettäs ei tämä sitä kaikkein kauheinta, tämä vankina olo ole. Hauskat muistot tähänkin aikaan liittyy.
Eipä keksi taas muutakaan. Pää on täynnä yhtä ja toista ja ei mitään erikoisempaa.
J´attendes!
Aarre
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Sjundbyn kartanon arkisto: Henrik Lindebergin päiväkirja.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Väinö Pesolan päiväkirja Häpeä Aarne Orjatsalo
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Tutustu myös: Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.
